Browsing by Title

Nykypäivänä kuvakirjoja on tuotettu lähes jokaista kuviteltavissa olevaa aihetta varten ja laadukasta kirjallisuutta löytyy paljon. Tässä tutkielmassa analysoidaan seitsemää eri kuvakirjaa ja niiden tapoja käsitellä lapsen ja tämän läheisten surua läheisen menetyksen kokemisen jälkeen. Lapsilukijalle suunnattu kuvakirja käyttää visuaalista viestintää tarinan eteenpäin viemiseen, jota sanallinen teksti selkeyttää. Kuvitus ottaakin suuremman roolin, jolloin sen selkeys ja lukijan kuvanlukutaidon taso ovat tärkeämmässä asemassa kuin aikuislukijan kanssa. Kuolemaa käsittelevät kirjat ovat useimmiten tunnekasvatukseen pohjautuvia ja keskittyvät läheisen poismenon aiheuttaman tunnekirjon eri osa-alueiden tunnistamiseen ja käsittelyyn. Tunteiden patoamiseen ei kannusteta vaan narratiivin tavoitteena on normalisoida negatiivisina pidettyjen tunteiden kirjoa ja siihen liittyvää käytöstä sekä antaa lukijalle terve malli tunteiden käsittelylle tarinan loppuratkaisuun mennessä. Erilaisia elämänkriisejä käsittelevät kuvakirjat eivät ole kaikkein suosituimpia teoksia, mutta niiden olemassa olo on arvokas resurssi kyseisiä teoksia tarvitseville. Traumaattisen kokemuksen pelkistäminen ja etäännyttäminen toimii eräänlaisena eskapismin muotona, tehden teoksesta silti lukijalleen samaistuttavan. Kirjasta tulee vertaistuen väline, joka voi toimia terapeuttisena työkaluna trauman käsittelyssä. Vaikka analysoimani teokset olivat tyylillisesti hyvin erilaisia, noudatti niiden kuvallinen kerronta samankaltaista kaavaa kriisitilanteen käsittelyssä: alun surua työstetään hitaasti yhdessä oman yhteisön kanssa kunnes lopulta tuskaisen tien päässä näkyy toivon pilkahdus.

The purpose of the study was to examine the opinions of the students of home economics in Helsinki University about future homes and housing. The theoretical framework of the study is based on future research. The base for the research and the analysis of the results were Sitra`s, the Finnish Innovation Fund, 2016 megatrends and the exhibition of Britain “home economics” in Venice Architecture Biennale 2016. The study searches answers to following questions: What kind of technology can be found in future homes? How will be different rooms and their transformability taken into account? What kind of co-ownership can be found in future homes? The students of home economics in Helsinki University had written an essay about “Future home 2030” in their course of home economics research. There were altogether thirty essays that were analysed of by the method of content analysis. The results were classified based on technology, transformability of room and co-ownership. The results proof that technology has huge significance in the future homes. Technology was utilised for example by robots in cooking, grocery shopping, cleaning, laundry and opening doors. Houses will be smaller in the future and that is why movable walls and sliding doors are used in the future homes. In this research co-ownership means owning, borrowing or renting household appliances or other things among inhabitants. As a conclusion, future homes will be small but based on needs of inhabitants and homes are easily transformable. Technology as well utilised in all functions in future homes. There is no need for big storage room because people own and share things together.

Opettajan ammatin ympärille on muodostunut tiettyjä stereotypioita siitä, millaiset ihmiset suuntautuvat opettajiksi, ja mikä kyseisessä alassa heitä kiinnostaa ja motivoi, luoden tietynlaisen opettajamuotin. Suuntautumisen taustalla on kuitenkin monta muuttujaa. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että opettajaksi hakeutumiseen vaikuttavat erityisesti yksilön sisäiset, ulkoiset ja altruistiset motivaatiot. Tämän tutkielman tarkoitus oli koota opettajien motiiveja suomalaisesta näkökulmasta. Tutkimuksessa esitetään, millaisia motiiveja opettajaksi suuntautuvilla on ja sitä, miten motiivien yleisyys jakautuu. Moni aiemmista tutkimuksista, kuten myös tämä, pohjautui Watt ja Richardsonin (2007) luomaan FIT-Choice -malliin, jonka avulla pystyttiin kokoamaan ja jäsente-lemään motivaatiot eri kategorioihin. Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, jonka tyypillisenä piirteenä on tässäkin katsauksessa esiin tullut laaja-alaisuus ja metodisten säännösten vähäisyys aineistoa valitessa. Aineiston koontiin hyödynnettiin elektronisia tietokantoja, joiden avulla aineisto saatiin rajattua haluttuun suomalaiseen kontekstiin. Lopulliseen aineistoon kuului 11 opettajien motiiveihin sidonnaista tutkimusta. Analyysissä käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä, jonka mukaisesti tutkimusaineistoa verrattiin aiempaan teoriaan. Merkittävimmät motiivit suomalaisilla opettajaksi suuntautuvilla olivat sisäisiä motiiveja, kuten kutsumus ja soveltuvuuden kokeminen. Yllättävää tuloksissa oli, että lapsien kanssa työskenteleminen ei saanut niin paljon kannatusta, kuin ehkä yhteiskunnan luomat stereotypiat antavat olettaa. Myöskään altruistisilla motiiveilla, kuten tulevaisuuden yhteiskunnan muokkaamisella, ei ollut merkittävää arvoa. Ulkoisten tekijöiden merkityksen vähäisyyden uskotaan johtuvan suomalaisten keskuudessa esiintyvästä positiivisesta suuntautumisesta ammattia kohtaan. Voidaan siis uskoa, että ammatti on arvostettu, mutta myös haasteinen, joten alalle ei suunnata vain statuksen perässä.

Tutkimuksessa selvitetään niitä tekijöitä, mitkä Kuudesluokkalaisten oppilaiden näkökulmasta vaikuttavat käsityökokemusten muodostumiseen käsityön oppiaineessa. Tavoitteena oli saada kuvailevaa tietoa käsityökokemuksia muodostavista tekijöistä. Aiemmissa tutkimuksissa on esitetty käsityön merkityssisältöjen vaikuttavan käsityön kokemuksellisuuteen. Käsityökokemuksien muodostumista lähestytään tarkastelemalla käsityön oppiaineen luonnetta ja siihen vaikuttavia tekijöitä, kokemusta käsitteenä, sekä käsityön kokemuksellista luonnetta. Vaikuttavien tekijöiden havainnollistamisella pyrin muodostamaan tietoa, jonka avulla luoda mielekkäämpää käsityönopetusta. Tutkimuksessa haastateltiin kolmea peruskoulun kuudesluokkalaista oppilasta. Oppilaat olivat samasta keskisuuresta koulusta ja kävivät samaa kuudetta luokkaa. Tutkimuksen aineisto kerättiin puolistrukturoidulla, lähes avoimella, teemahaastattelumenetelmällä. Aineiston keruu jakautui ryhmähaastatteluun ja yksilöhaastatteluihin. Aineiston analysointi toteutettiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä. Oppilaiden käsityökokemusten muodostumiseen vaikuttivat oppituntien sisällöllinen merkittävyys, käsityötuntien toteutuminen ja käsityötaitojen oivaltaminen. Opettajan positiivisuus ja valmiiden tuotteiden persoonallinen merkittävyys olivat keskiössä. Käsityökokemuksia muodostavat tekijät ovat yhteydessä käsityön merkityssisältöjen toteutumiseen. Tutkimuksessa ylös nousseita käsityökokemuksia muodostavia tekijöitä pystytään hyödyntämään ala-asteen käsityönopetuksessa suuntaa antavina.

Compared with other research methods story crafting is a fairly new reasearch approach. It has not yet established position and there is a constant contradiction in scientific community. The purpose of this study is to research the strengths and weaknesses of this method and explore its possibilities in Home Economics Science Research. The literature review consists of child perspective research and story crafting literature. Also the previous child studies made with Home Economics science at Helsinki University and University of Eastern Finland have been eximined. The review shows that the method could open new percpectives for research and it also has an positive effect on child´s self-esteem and social skills. Nevertheless of all the benefits, there is also lot of preconceptions based on ethical reasons. Even though the social research is never only about facts and concepts, it is also about feelings. If the researchers want to understand the thoughts and experiences of children they cannot build these according to the opinions of parents or other adults. Story crafting offers an essential form to describe children´s own experiences and to share understanding about the world. There is a lot to im-prove in the welfare of the finnish children. At the moment children feel like their voices are not listened and they do not have possibilities to affect even for the matters concerning themselves. Story crafting offers a way to overtake all the traditional power relations be-tween adults and children and see the world thorough children´s eyes. The way to see the world differs a lot depending on viewers age. One of the leading trends in Home Economics science research is a family and its daily life. Children has a deep impact on the routines and interaction but also an unique way to react to the functions. By listening to children voices it would be possible to deepen the research field even though far-reaching interpretations for example of the families relationships can not be made based on story crafting results.

The earlier studies have shown the Kiva Koulu –anti-bullying programme being efficient to reduce bullying at schools. Kiva Koulu –programme has studied quite a lot and it is quantitative research almost without exception. Kiva Koulu –the programme has effect widely in Finland and one has also been able to get a global interestingness. The core message of the Kiva koulu -programme is the fact that every one is responsible for the common welfare and every one can also affect it. In this the candidate's work I examine, Kiva Koulu –with help of the literature look which describes the effectiveness of the programme. I chose ten articles as a research material to answer a study question: What is Kiva Koulu like –effectiveness of the programme? I draw up the summaries of chosen articles and report the central results. Based on analysis Kiva Koulu –the programme proved to be efficient to reduce bullying. Kiva Koulu –the programme also increased the sosiokognitive skills of the pupils and the anti-bullying attitudes. Teachers have the important role as administrators of the Kiva Koulu -programme. The bullying is a multiform phenomenon and many points affect it. In the light of this study the Kiva Koulu –programme could be developed by increasing the follow-up system of bullying, the reporting and the social relations of community.

Tavoitteet. Vieraskielisten henkilöiden määrä on ollut selkeässä kasvussa joka vuosi. Vuoden 2018 lopussa Suomessa asui lähes 392 000 vieraskielistä. Tämä näkyy luonnollisesti myös koulujen luokkahuoneiden rakenteessa. Vuonna 2017 vieraskielisiä oppilaita Suomessa oli yli 40 000 ja ennusteen mukaan vieraskielisten oppilaiden määrä rikkoo 50 000 rajan neljässä vuodessa. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet (2014) painottaa vahvasti kielitietoisuutta ja monikielisyyden tukemista. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millainen on monikielisten oppilaiden opetuksen tilanne 2020-luvun taitteessa. Tarkastelun kohteena ovat monikielisten oppilaiden omien äidinkielten tukemisen keinot suomalaisessa peruskoulussa sekä haasteet, joita äidinkielten tukemiseen liittyy. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineisto rajattiin 2010-luvulla julkaistuihin vertaisarvioituihin tutkimuksiin, pro graduihin, opinnäytetöihin, selvityksiin ja hankkeisiin. Aineistoa etsin seuraavista tietokannoista: Google Scholar, Helka, Helda ja Eric. Suomenkielisiä hakutermejä olivat yksikieli-, monikieli-, vieraskieli-, äidinkiel-, oma äidinkiel-, oman äidinkielen opetu-, oman äidinkielen tukemi-, monikielisyyden tukemi- ja oman äidinkielen opetuksen haaste-. Englanninkieliset hakutermit olivat multilingualism, bilingualism, benefits of bilingualism, mother tongue, multilingualism and identity sekä mother tongue and identity. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimusaineistosta ilmenee, että konkreettiset toimet monikielisten oppilaiden omien äidinkielten tukemiseen ovat melko vähäisiä. Omien äidinkielten tukeminen näyttäytyi lähinnä opettajien myönteisenä asenteena monikielisyyttä kohtaan. Muita tutkimusaineistosta esiin nousseita tukitoimia olivat muutamat monikielisyyttä tukevat pedagogiset keinot kuten oppikirjojen tehtävät sekä monikielisyyden näkyvyyden lisääminen koulun arjessa. Tutkimuksista ilmenee, että suuri osa opettajista ajattelee oman äidinkielen tukemisen päävastuun olevan oppilaan huoltajilla, ja tietämystä ja taitoa tukea kieliä koulussa ei ole riittävästi. Oman äidinkielen tukemisen haasteita ilmeni tutkimusaineistosta sen sijaan enemmän. Suurimpina haasteina näyttävät olevan monessa koulussa edelleen vallitseva yksikielisyyden normi sekä oman äidinkielen opetuksen järjestämiseen liittyvät haasteet. Näyttää siltä, että aikavälillä 2010-2020 suomalaisessa peruskoulussa ei ole onnistuttu vastaamaan opetussuunnitelman tavoitteisiin monikielisyyden tukemisesta ja kielitietoisuuden edistämisestä.

Tavoitteet. Tutkimuksessa tarkoituksena on selvittää, miten käsityönopetuksella voidaan lisätä ja tukea oppilaan hyvinvointia. Hyvinvointia tarkastellaan Seligmanin (2011) PERMA-hyvinvointiteoriasta käsin. PERMA-teoriassa ihmisen hyvinvointiin vaikuttavat tekijät on jaoteltu viiteen osa-alueeseen: positiiviset tunteet, sitoutuneisuus, myönteiset ihmissuhteet, merkityksellisyys ja saavutettavuus. Tämä auttaa tarkastelemaan hyvinvointia monipuolisesti. Olettamuksena on, että käsityön opetuksella on myönteinen vaikutus oppilaan hyvinvoinnin kokemukseen. Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, joissa on selvitetty käsityöharrastuksen vaikutuksia ihmisen hyvinvointiin, että käsillä tekemiselle on merkittävä rooli myönteiseen hyvinvoinnin kokemukseen. Toisena olettamuksena on, että positiivisen pedagogiikan avulla hyvinvointia lisääviä tekijöitä voidaan lisätä myös koulun käsityönoppitunnilla. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tutkimuksen tarkoituksena on hahmottaa kokonaiskuvaa siitä, miten käsityönopetuksella voidaan tukea hyvinvointiin vaikuttavia eri osa-alueita aikaisempien tutkimusten perusteella. Tietoa etsittiin suomen- ja englanninkielisillä hakusanoilla hyödyntäen eri tiedonhankinnan kanavia, kuten Heldaa, Helkaa, Finnaa ja Google Scholaria. Valitut tutkimusaineistot ovat sidoksissa PERMA-teoriaan sekä koulun käsityönopetukseen. Aineistossa korostui oppilaan kokemusmaailma. Tulokset ja johtopäätökset. Tulosten perusteella käsityönopetuksella voidaan lisätä ja tukea oppilaan kokonaisvaltaista hyvinvointia. Oppilaan sitoutuneisuuden kokemuksia lisää mindfulness-harjoitteet, taitotason ja tehtävän haasteellisuuden suhteuttaminen toisiin sekä oppilaan ajatus- ja kokemusmaailman huomioiminen opetuksessa. Myönteisiä ihmissuhteita voidaan harjoittaa yhteisöllisen työskentely kautta, jossa materia toimii vuorovaikutustaitojen kehittämisen apuna. Saavuttamisen tunnetta voidaan lisätä yhdessä asetettujen tavoitteiden ja niiden toteutumista arvioinnin avulla. Prosessin dokumentointi auttaa oppilasta hahmottamaan omia vahvuuksiaan ja taitojen kehittymistä. Oppilaan kokemusta elämän merkityksellisyydestä voidaan lisätä materian, itseilmaisun, käsityöprosessin ja valmistetun konkreettisen tuotteen kautta. Onnistumisen kokemukset saavat aikaan myönteisiä tunteita.

Tutkimuksen tarkoituksena oli luoda kuva suomalaisesta uskonnonopetuksen järjestämisen mallista, uskonnonopetuksen asemasta, sisällöistä ja tavoitteista suomalaisessa opetussuunnitelmassa sekä tulevaisuuden kehityslinjoista. Ajallisesti tutkimus rajoittuu tarkastelemaan suomalaista uskonnonopetusta kansakoulun perustamisesta vuoden 2014 perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin. Tarkastelu rajautuu koskemaan kansa- ja peruskoulua, eikä tarkastele esimerkiksi lukion uskonnonopetusta koskevaan tutkimusta. Tavoitteena oli kartoittaa ja koota yhteen aiheeseen liittyvää tutkimusta, ja luoda kuva uskonnonopetuksen historiasta, nykyhetkestä ja mahdollisista tulevaisuuden kehityssuunnista. Tavoitteena oli myös kuvailla suomalaista uskonnonopetuksen järjestämisen mallia suhteessa muiden Euroopan Maiden malleihin. Tämän tutkimus on Kuvaileva kirjallisuuskatsaus, joka aineistona toimivat eri tietokannoista haetut tutkimusartikkelit sekä Perusopetuksen opetussuunnitelmat. Lisäksi tutkimuksessa on tarkasteltu Perusopetuslakia. Tutkimuksessa käytettävät käsitteet ovat jossain määrin hyvin monitulkintaisia. Tässä tutkimuksessa käsitteet määriteltiin koulukonteksti huomioiden. Kiinnostuksen kohteena oli erityisesti se, mitkä tekijät ovat vaikuttaneet ja vaikuttavat uskonnon oppiaineen asemaan ja järjestämiseen osanan yhteiskunnan järjestämää kouluopetusta. Tarkoituksena oli selvittää millaisia pedagogisia, juridisia tai teologisia perusteluita uskonnonopetuksen aseman säilyttämisen, vahvistamisen tai poistamisen taustalla vaikuttaa. Kiinnostavaksi tutkimuskohteeksi muodostui myös uskonnonopetuksen tulevaisuuden näkymät. Tutkimusaineiston perusteella voidaan todeta, että uskonnonopetus ja sen asema ovat olleet ja ovat yhä ajankohtaisia, ja tutkimukset sekä hahmotelmat tulevaisuuden skenaarioista muodostuivat kirjallisuuskatsauksessa kiinnostaviksi.

Tavoitteet. Tässä tutkimuksessa kuvataan, analysoidaan ja tulkitaan tyttöyden näyttäytymistä lasten kuvakirjoissa sekä tyttökuvausten merkitystä. Tutkimuksen teoriaosuudessa tutustutaan tyttökäsitykseen sekä siihen liittyvään tyttötutkimukseen. Lisäksi käsitellään sukupuolisensitiivisyyttä ja sen merkitystä tyttöydelle varhaiskasvatuksen näkökulmasta. Viimeiseksi teoriassa käsitellään, mitä ovat lasten kuvakirjat ja miten ne liittyvät lapsen arvokäsityksen muodostumiseen. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää kaksi asiaa. Ensimmäiseksi millaisena tyttöys ilmenee tutkimusaineistossa. Ja toiseksi, mikä on kuvakirjojen tyttökäsityksen merkitys tyttöydelle sukupuolisensitiivisessä varhaiskasvatuksessa. Menetelmät. Tutkimuksen aineisto koostuu neljästä lasten kuvakirjasta. Aineisto valikoitui tutkimusaineistoksi tekijöiden, julkaisuajankohdan, saatavuutensa ja päähenkilöidensä avulla. Tutkimuksessa hyödynnettiin laadullista sisällönanalyysia, jonka avulla pyrittiin löytämään luotettavia vastauksia tutkimuskysymyksiin. Aineistosta analysoitiin sekä kuvia että tekstiä. Tulokset ja johtopäätökset. Aineistosta voitiin päätellä, että tyttöys ilmeni monipuolisena tuoreissa lasten kuvakirjoissa. Aineistosta selviää, miten lukijalle annetaan tyttökuva, johon on helppo samaistua, mutta se ei laita tyttöyttä tiettyyn muottiin. Tyttöys ei vaikuta siihen, mitä voi tehdä tai mitä pitää olla tekemättä. Myöskään mikään aineistossa ei väitä, että tyttö olisi altavastaaja tai pelastettavissa oleva hahmo, kuten vanhanaikaisissa saduissa olevat tyttöhahmot antavat usein ymmärtää. Lisäksi missään aineistossa ei erityisesti korostettu sukupuolirooleja. Tutkimuksen perusteella voidaan tehdä johtopäätös, että kuvakirjan tyttö on monitahoinen. Lisäksi voidaan päätellä, että aineiston tyttökäsitys tukee tyttöyttä sukupuolisensitiivisessä varhaiskasvatuksessa, jos sitä hyödynnetään arjessa.