Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

  • Ekroos, Erika (2024)
    Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaisia menestystekijöitä ja haasteita liittyy suomalaisen koulutusviennin kenttään. Taustalla vaikutti tunnistettu tarve ymmärtää suomalaisen koulutusjärjestelmän vahvuuksia ja haasteita kansainvälisillä markkinoilla. Tämä kysymyksenasettelu syntyi suomalaisen koulutuksen korkean laadun ja globaalin arvostuksen sekä kasvavan koulutusviennin liiketoimintapotentiaalin tunnistamisen pohjalta. Tutkimuksen pyrkimyksenä on siis luoda käsitystä siitä, miten suomalainen koulutusmalli sopeutuu kaupalliseen ja kansainväliseen kontekstiin. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineisto koottiin Eric- ja Scopus - tietokannoista sekä Google Scholar -hakukoneesta, rajaten se vuosille 2015-2024. Aineisto rajattiin myös vain suomalaisiin vertaisarvioituihin tutkimusartikkeleihin, jotka olivat saatavilla maksutta ja kirjoitettu joko suomeksi tai englanniksi. Lopulliseen analyysiin päätyi kuusi vertaisarvioitua tutkimusartikkelia. Analyysi perustui induktiiviseen sisällönanalyysiin, jonka avulla teemoiteltiin aineistoa ja sieltä nousseita keskeisiä menestystekijöitä ja haasteita. Tutkimus paljasti suomalaisen koulutusviennin merkittävimmiksi menestystekijöiksi vahvan kansainvälisen maineen, mukautumiskyvyn, altruistiset motiivit sekä kansainvälisen yhteistyön ja valtionhallinnon tuen. Haasteiksi nousivat puutteellinen tuotteistaminen, kokemattomuus, koulutuksen kaupallistumiseen liittyvät asenteet, kulttuuriset haasteet, lainsäädännölliset ja strategiset rajoitukset, rahoituksen ja resurssien puute sekä alan epävarmuus ja ennustettavuus. Tulokset osoittivat, että vaikka suomalaisella koulutuksella on vahva asema kansainvälisesti, on sen kaupallistamisprosessi monimutkainen ja kohtaa lukuisia haasteita. Jatkossa suomalaisen koulutusviennin avain voi löytyä näiden haasteiden tunnistamisesta ja niiden ratkaisemiseen liittyvien strategioiden luomisesta.
  • Malkamäki, Taija (2023)
    Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata, analysoida ja tulkita, miten valtakunnallisessa Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa (2018) määritellyt laaja-alaisen oppimisen taidot näkyvät kahden 3–5-vuotiaiden ryhmän varhaiskasvatussuunnitelmassa. Kiinnostus ryhmä-vasujen tarkastelulle on syntynyt työelämän kokemuksista. Laaja-alaisen osaamisen käsite on melko tuore, ja se on liitetty varhaiskasvatus- ja koulujärjestelmää ohjaaviin asiakirjoihin vasta 2010-luvulla. Tutkimus toteutettiin pedagogisten asiakirjojen analyysillä. Tutkimusaineistoksi valittiin Var-haiskasvatussuunnitelman perusteet (2018) sekä kaksi 3–5-vuotiaiden päiväkotiryhmän varhaiskasvatussuunnitelmat. Asiakirjoja tarkasteltiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä, mutta tutkimuksen vertailussa on havaittavissa myös teorialähtöisiä piirteitä. Tutkimuksessa havaittiin, että ryhmän varhaiskasvatussuunnitelmassa laaja-alaisen osaa-misen taidot ovat taustalla, mutta eivät välttämättä suoraan nähtävissä. Tutkimustulokset osoittavat, että laaja-alainen osaaminen on määritelty varhaiskasvatussuunnitelman perus-teissa näkyvien varhaiskasvatuksen tehtävien kautta. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta myös, että laaja-alaisen osaamisen eri osa-alueet näkyvät eri määrin ryhmän varhaiskasvatussuunnitelman tavoitteissa.
  • Rantavaara, Mia (2021)
    Tutkimuksen aiheena on laaja-alaisten oppimistavoitteiden toteutuminen monialaisessa oppi-miskokonaisuudessa. Laaja-alaisia oppimistavoitteita on opetussuunnitelmassa (2014) seitsemän ja ne kuuluvat jokaisen oppiaineen opetustavoitteisiin. On todettu toimivaksi tavaksi sisällyttää nämä opit koulussa toteutettaviin monialaisiin oppimiskokonaisuuksiin. Tutkimuksen tavoitteena on etsiä, mitä laaja-alaisia oppimistavoitteita toteutuu, sekä millainen vaikutus monialaisella oppimiskokonaisuudella on käsityön opetusta kohtaan. Kyseessä on tapaustutkimus Helsingin kaupungin peruskoulun 8. luokkalaisten jokavuotisesta ilmiöopetuksesta, jossa oppilaat tuottavat näytelmän. Tämä tutkimus on keskittynyt vuoden 2020 ilmiöopetuksen puvustus- ja rekvisiittaryhmään. Tutkimusaineistona toimi avoin haastattelu sekä kirjalliset dokumentit. Haastateltavia henkilöitä oli kaksi: puvustus- ja rekvisiittaryhmän vastuuopettajana toiminut käsityönopettaja sekä koulun rehtori. Aineiston perusteella puvustus- ja rekvisiittaryhmän prosessista löytyi neljä valtakunnallisen opetussuunnitelman (2014) laaja-alaista oppimistavoitetta: L1 ajattelu ja oppimaan oppiminen, L2 kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutustaidot ja ilmaisu, L3 itsestä huolehtiminen ja arjen taidot sekä L6 työelämäntaidot ja yrittäjyys. Haastatteluista kävi ilmi, että vaikka ilmiöopetus on koulussa jokavuotinen, se muodostuu aina uudella tavalla riippuen oppilaista ja heidän välisestä ryhmädynamiikastansa. Käsityönopetuksessa ilmiöopetus koettiin laajentavan oppilaiden taitoja, rohkaisevan työntekoon sekä vahvistavan heidän itsetuntoaan.
  • Pettersson, Catarina (2017)
    Objective. The objective of this study was to analyse the difference between the explana-tion models given for ADHD in two different disciplines, medicine and sociology. With my research questions guiding me I studied how ADHD is defined in the two disciplines, how the explanation models differ from each other and complement each other, and further how the awareness of these models is applicable to the context of basic education. Earlier studies have reported that the two disciplines have very different views on the etiol-ogy of ADHD and on the need to diagnose the disorder. Medicine sees ADHD as a neuro-psychiatric disorder and classifies it as a disease, where the diagnosis is made through the evaluation of the three core symptoms – inattention, hyperactivity and impulsivity. In the field of sociology on the other hand the diagnosis is questioned through medicalization cri-tique, and seen as medicalization of human behaviour. Methodology. The study was carried out as a literature review, where the explanation models of the two disciplines were first studied separately, and then discussed, compared and further applied to the context of basic education, with the help of the concept of multicausality. Results and conclusions. The study found, that the chosen disciplines had very differing views on ADHD. Medicine based the definition of the disorder mainly on biology and ge-netics, with the aim to heal the patient, while sociology viewed it as a social construct, even questioning the need for the existence of the diagnosis. In the field of education the diagnosis does not affect the process of identifying special needs of students, or offering them the support they are entitled to. Therefore the knowledge of different explanation models broadens the understanding of teachers in order to give their students appropriate support. It can also help teachers learn, how multifaceted the phenomenon of ADHD is.
  • Mervi, Syväranta (2020)
    Tavoitteet. Aiemmissa tutkimuksissa on kuvattu useita eri malleja liittyen varhaiskasvatuksen laatujohtamiseen, laadunhallintaan tai laadunarviointiin. Uusin varhaiskasvatuksen laatumalli on Karvin varhaiskasvatuksen laatukriteeristö. Laatumalleissa on yhteisiä tekijöitä, kuten strategian luominen, asiakastarpeiden selvittäminen ja täyttäminen, prosessien kehittäminen, sekä tiimien ja työyhteisön osaamisen kehittäminen. Tässä tutkimuksessa aiemmista malleista muodostettiin neljä varhaiskasvatuksen laatujohtamisen näkökulmaa. Näkökulmat ovat strategia-, asiakas-, laatu-, ja työyhteisönäkökulma. Tutkimuksessa kuvattiin, millä tavalla nämä näkökulmat toteutuvat kolmessa päiväkodissa Espoossa, jossa on tehty laatutyötä varhaiskasvatuksessa. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena ja siinä oli mukana kolme espoolaista päiväkotia, joiden johtajia haastattelin vuosina 2011-2012, kun aloitin proseminaarityöni. Haastattelutyyppinä oli puolistrukturoitu haastattelu. Aineiston analyysissa käytin teorialähtöistä sisällönanalyysia. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuspäiväkodeilla oli yksikön strategia, eli yksikön varhaiskasvatussuunnitelma, ja niissä tehtiin strategista suunnittelua, kuten vuosisuunnitelmia. Päiväkodeissa kiinnitettiin huomiota ulkoisiin ja sisäisiin asiakkaisiin, sekä heidän tarpeidensa täyttämiseen. Päiväkodeissa kehitettiin erityisesti kasvatusprosessia, mutta myös johtoprosessia. Kehittämisessä käytettiin laatutyökaluja, kuten asiakastyytyväisyyskyselyjä ja snadit stepit -menetelmää. Päiväkodeissa oli tiimejä, joista tärkeimpänä lapsiryhmän oma tiimi. Myös johtajilla oli alueen johtotiimit ja laajennetut johtotiimit. Tiimit nähtiin työnsä kehittäjinä ja varhaiskasvatuksen laadun tekijöinä, ja ammattitaitoa kehittävään koulutukseen osallistuttiin, jotta varhaiskasvatus olisi laadukasta. Tutkimuspäiväkotien laatujohtaminen vuosina 2011-2012 sisältää samoja osatekijöitä kuin laatujohtaminen ja laadunarviointi nykyään. Kehitystäkin on tapahtunut: Karvin uusi, valtakunnallinen varhaiskasvatuksen laatukriteeristö on yksityiskohtaisempi kuin useat aiemmat varhaiskasvatuksen laatumallit. Nykytilanteessa on ensiarvoisen tärkeää, että varhaiskasvatuksen laadun määritelmä on kiinni ajassa, ja varhaiskasvatuksen laatua seurataan ja kehitetään, koska resurssit eivät ainakaan lisäänny – usein päinvastoin – ja erilaiset asiakastarpeet kasvavat.
  • Zaharova, Anna-Maria (2022)
    Tavoitteet. Suru ilmiönä on yhteiskunnassa jäänyt välttelyn ja vaimentamisen kohteeksi. Pienen lapsen suruun läheisen menettämisen seurauksena on keskitytty hyvin vähän, ja tutkimukset lapsen surusta ovat jääneet vähäisiksi. Tutkimukseni tavoitteena oli tutkia, millaisena varhaiskasvatusikäisen lapsen suru esiintyy suruoppaissa ja onko oppaiden välillä eroavaisuuksia lapsen surun kuvailuissa. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin käyttämällä laadullista tutkimusstrategiaa. Aineisto koostui viidestä lapsen surua käsittelevästä suruoppaasta, joista kolme oli suomenkielisiä ja kaksi englanninkielisiä. Oppaat oli pyritty valikoimaan niin, että ne olisivat helposti saatavia ja yleisesti käytettävissä olevia. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Tulokset ja johtopäätökset. Oppaat kuvailivat lapsen surua linkittäen siihen erilaisia reaktioita. Oppaat painottivat erityisesti eri tunteita, käyttäytymisreaktioita sekä surun näkymättömyyttä.Kaikissa oppaissa oli kuvailuja surun ilmaisusta leikissä, surun aiheuttamista fyysisistä kehon reaktioista sekä lapsen itsesyytöksistä kuolemasta. Lisäksi oppaista nousi esille surua vaikeuttavat seikat, surun pääsyn salliminen ja estäminen, menetyksen kohtaaminen ja surun käsittely. Kaikissa oppaissa esiintyi surukuvailuja kaikenikäisiä lapsia koskevina. Neljässä oppaassa lapsen surua kuvailtiin jakamalla sen myös ikäluokkiin. Ainoastaan yksi opas erosi tämän suhteen kuvaillen lapsen surua ilman tarkkaa jaottelua ikäluokkiin. Kahden oppaan välillä esiintyi eroavaisuus siinä, että toisen mukaan lapselta pääosin uupuu kokemusta surun käsittelystä. Vastakohtana toinen opas esitti, että lapsen elämänkokemus saattoi toimia apuna surun käsittelyssä, jos hän oli kokenut aiempia traumoja. Kaikissa oppaissa lapsen surun yhteyteen liitettiin myös kuoleman ymmärtäminen, jonka pääosin katsottiin yhdistyvän lapsen ikätasoon.
  • Mäkeläinen, Miisa (2019)
    Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli määritellä luovuus käyttäen runkona E. Paul Torrancen vuonna 1965 esittelemää mallia, jonka mukaan luovuuden voi jakaa neljän elementin mukaan. Nämä elementit ovat yksilö, prosessi, produkti ja ympäristö. Lisäksi käytin muita tieteellisiä tutkimuksia ja teorioita luovuudesta, täydentämään kyseistä mallia. Tutkimuksen pyrkimyksenä on hahmottaa ja määritellä luovuutta niin, että se on helposti ymmärrettävissä kasvatustieteen kontekstissa. Lisäksi tutkimuksen tavoitteena on selvittää keinoja, joilla koulun on mahdollista tukea lapsen luovuutta. Toteutin kandidaatintutkielmani kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineistona käytin sekä suomalaisia, että ulkomaisia tieteellisiä tutkimuksia. Tutkimuksia hain lähinnä Helka-kirjaston hakupalvelusta, Googlesta sekä Google-Scholarista. Tutkimus- ja teoriakirjallisuuden perusteella luovuus näyttäytyy kompleksisena ilmiönä, jonka yksiselitteinen määrittely on haastavaa. Saadakseen monipuolisen kuvan, on luovuutta lähestyttävä usealta eri suunnalta ja sen tutkimus vaatii poikkitieteellisyyttä. Tutkimuksen perusteella on ympäristöllä suuri merkitys oppilaiden luovuuden tukemisessa. Luovuutta tukeva ympäristö kannustaa omaperäisyyteen, yrittämiseen ja vapauteen. Luovuutta tukeva ympäristö sallii virheet eikä rankaise epäonnistumisesta, vaan kannustaa yrittämään uudelleen. Lisäksi on tärkeää, että oppilailla on riittävästi autonomiaa vaikuttaa omaan oppimiseensa. Ympäristön muunneltavuus ja riittävä määrä materiaaleja ovat myös ominaisia elementtejä luovuutta tukevalle ympäristölle.
  • Romberg, Lotta (2021)
    Tutkielman tehtävänä oli selvittää, minkälaiseksi erään vakuutusyhtiön lähiesihenkilöt ovat kokeneet etäjohtamisen ja minkälaisia kokemuksia heillä on siitä. Tarkoituksena oli tarkastella lähiesihenkilöiden kokemuksia etäjohtamisesta ja löytyykö heidän kokemuksistaan haasteita esihenkilötyön saralla. Tutkimuskysymykset ovat: Minkälaisia kokemuksia lähiesihenkilöillä on etäjohtamisesta? Minkälaisia haasteita lisääntyneen etäjohtamisen myötä on ilmennyt? Tutkielma toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena. Aineisto koostuu kolmen eräässä vakuutusyhtiössä työskentelevän lähiesihenkilön haastattelusta. Informantteja haastateltiin yksilöhaastatteluina lokakuun 2021 aikana ja haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina. Aineiston analyysi toteutettiin aineistolähtöisesti fenomenologista menetelmää mukaillen ja teemoittelua hyödyntäen. Tutkielmassa kävi ilmi, että informanttien mukaan etäjohtamisen myötä on ilmennyt erinäisiä haasteita. Päähavaintona tutkielmassa oli se, kuinka suurin osa kokemuksista ja koetuista haasteista liittyi suoraan tai välillisesti viestintään. Kokemukset läsnäolon osoittamisesta teknologian välityksellä ja yksilön vastuun korostumisesta entisestään olivat keskeisiä haastatteluista esiin nousseita seikkoja. Koska tutkielman haastatteluaineisto koostuu vain kolmen informantin haastatteluista, eivät tutkielman tulokset ole yleistettävissä. Tarkoituksena olikin tarkastella lähiesihenkilöiden kokemuksia juuri tässä kyseisessä kontekstissa.
  • Jokinen, Lotta (2024)
    Nykypäivän yhteiskuntamme suorituskeskeisyys ja työn tärkeyden korostaminen ajavat oppilaat helposti kohti riittämättömyyden tunnetta ja huolta omista kyvyistään. Tämä on omiaan ruokkimaan täydellisyyden tavoittelua, jolla voidaan pyrkiä vastaamaan asetettuihin odotuksiin ja toiveisiin. Samaan aikaan huippusuorituksia ylistetään ja lahjakkuudet nousevat vertaisiaan suurempaan valokeilaan. Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena olikin selvittää, miten kirjallisuudessa määritellään perfektionismi ja mitä kirjallisuus kertoo sen synnystä ja kehityksestä. Lisäksi tutkielmassa halutaan selvittää, onko lahjakkailla oppilailla ja perfektionismilla yhteyttä, ja jos on, niin miten yhteys ilmenee. Perfektionismi ja lahjakkuus ovat toisistaan erillisiä piirteitä tai ominaisuuksia, mutta niillä on taipumusta arkiajattelussa nivoutua yhteen. Siksi onkin tärkeää, että niiden yhteyttä tutkitaan. Toteutin kandidaatintutkielmani kirjallisuuskatsauksena ja keräsin aineiston Helsingin yliopiston Helka-kirjaston hakupalvelun sekä Google Scholarin avulla. Lisäksi käytin aineistonkeruussa aiempien, aiheeseen liittyvien pro gradu –tutkielmien lähdekirjallisuutta sekä teoriakirjallisuutta. Hyödynsin näiden ohella myös Googlea sekä aiheeseen liittyvää uutisointia aiheeseen virittäytyessä. Tutkielmani tulosten perusteella voidaan todeta, että perfektionismi on laaja ja moniulotteinen ilmiö, jolle on lähestulkoon mahdotonta antaa yhtä oikeaa ja täysin paikkansapitävää määritelmää. Perfektionismia kuvaillaan persoonallisuuteen liittyvänä taipumuksena, jolle on tyypillistä muun muassa korkeat suoritusvaatimukset, itsekritiikki ja virheettömyyteen pyrkiminen. Se nähdään yksilön toiminnan kannalta usein joko hyödyllisenä tai haitallisena. Kirjallisuuden mukaan perfektionismilla ja lahjakkuudella on havaittu olevan joitakin yhteyksiä ja lahjakkaiden oppilaiden on todettu omaavan esimerkiksi muita korkeampia vaatimuksia itseään kohtaan. Lahjakkaiden pyrkimysten on havaittu olevan omiaan perfektionististen piirteiden kehittymiselle. Tutkimusaineiston perusteella ei kuitenkaan voida todeta, että perfektionismi liittyisi puhtaasti lahjakkuuteen tai toisinpäin, eli perfektionismin ei siis voida todeta olevan yksi lahjakkaiden oppilaiden ominaispiirteistä. Tilaa aiheeseen liittyvälle lisätutkimukselle löytyneistä yhteyksistä johtuen kuitenkin on.
  • Järvenpää, Sampsa (2018)
    The goal of this bachelor’s thesis was to understand what giftedness is and especially how giftedness and creativity are related to each other. Another goal of this thesis was to increase the amount of Finnish literature within the area. The chosen research questions were: “how does giftedness and creativity present themselves in the chosen articles?” and “how can giftedness and creativity be supported?” The questions were chosen as these after reviewing relevant theoretical framework of the area, in order to be able to make conclusions from already existing research. This bachelors’ thesis was done by a literature review. In the beginning four relevant theories were explained to gain an understanding of the theoretical framework within the subject (Tannenbaum, Renzulli, Amabile and Dweck). Then five academic research articles were chosen and analyzed with the research questions in mind. The articles have been gathered using academic search websites such as EBSCOhost, Google Scholar and University of Helsinkis’ own Helka portal. In addition references have been found from University of Helsinkis’ Kaisa-library and with the help of this thesis’ supervisor Risto Hotulainen. The research articles have been analyzed so, that relevant areas to the research questions have been taken to account. One of main findings of the research was the differences between intelligence and creativity as well as the differences between academic giftedness and creative giftedness. The environmental role in the support of giftedness and creative rose also from the data. The entire research shows, that giftedness and creativity are connected and that creativity is a part within giftedness.
  • Klemetti, Kira (2022)
    Kirjallisuus on merkittävä osa varhaiskasvatuksen oppimisympäristöä ja se tarjoaa monipuolisen keinon käsitellä erilaisia teemoja ja ilmiöitä lasten kanssa. Nykyisessä varhaiskasvatuslaissa sekä sen pohjalta laaditussa varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa sukupuolisensitiivisyys on keskeinen teema. Sukupuolikäsitykset ja -odotukset alkavat muodostua jo varhaiskasvatusiässä, minkä vuoksi varhaiskasvatuksella on merkittävä rooli tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäjänä sekä sukupuolistereotypioiden purkajana. Tämän tutkimuksen keskiössä on kirjojen käyttäminen sukupuolisensitiivisen kasvatuksen välineenä. Tavoitteena on tarkastella, tarjoavatko tämän hetken lainatuimmat lastenkirjat moninaisia sukupuolimalleja lukijoilleen. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen tutkimus ja sen aineisto koostuu viidestä lastenkirjasta, jotka ovat peräisin Helmet-kirjastojen vuoden 2020 lainatuimpien lastenkirjojen listalta. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysia, jolla tulkittiin niin teosten tekstejä kuin kuvia. Tutkimuksessa analysointi perustettiin kirjojen hahmojen ulkoisiin piirteisiin sekä heidän ympärilleen rakennettuun väri- ja tavaramaailmaan. Tutkimustulokset osoittivat, että sukupuolta ilmennetään lastenkirjoissa yhä varsin stereotyyppisesti ja kapeasti. Sukupuolia tunnistetaan kirjoissa kaksi, eikä moninaista sukupuoli-identiteettiä tuotu ilmi aineistossa lainkaan. Hahmojen kuvauksissa korostettiin perinteisesti maskuliiniseksi tai feminiiniseksi miellettyjä ominaisuuksia, värejä ja tavaroita. Tämän tutkimuksen valossa todellisuus sukupuolen moninaisuudesta ei vielä ulotu tavan kuvakirjoihin. Varhaiskasvatuksen näkökulmasta tämä merkitsee erityistä tarvetta sukupuolitietoiselle kasvatusotteelle pedagogisissa lukuhetkissä sekä fyysisen oppimisympäristön suunnittelussa. Tukeakseen jokaisen lapsen identiteetinkehitystä, on tärkeää esitellä ja tarkastella kriittisesti lasten kulttuuria sukupuolen moninaisuus huomioiden.
  • Manninen, Erik (2024)
    Tässä tutkielmassa tutkittiin alakoulun yhteiskuntaopin oppikirjoissa esitettyjä kuvauksia laista ja yksilönvapauksista, ja erityisesti sitä, miten oppikirjat oikeuttavat nykyisen lakijärjestelmän olemassaolon. Filosofian ja historian viitekehyksen avulla tavoitteena oli analysoida, esitetäänkö oikeusjärjestelmää ja modernia valtion mallia kriittisesti vai itsestäänselvyytenä. Aiemmat tutkimukset osoittavat, että yhteiskuntaopin kirjoissa yhteiskunnallinen tieto ja instituutiot esitetään pääosin muuttumattomana, eikä yhteiskunnan ajallisuuden ulottuvuutta käsitellä laajasti. Tutkimus toteutettiin laadullisena sisällönanalyysina, ja aineisto koostui kolmesta alakoulun yhteiskuntaopin kirjasarjasta: Vaikuttaja, Forum ja Me Nyt. Lakien oikeutuksia kerättiin aineistolähtöisesti oppikirjojen lainsäädäntöä vastaavista aihekokonaisuuksista, ja havaintoja tulkittiin hyödyntämällä Graeberin ja Wengrown (2021) esittämää vaihtoehtoista vapauden mallia. Oppikirjojen havaittiin esittävän lakien ja sääntöjen oikeutukseksi turvallisuuden ja hyvinvoinnin puolustaminen. Turvallisuuteen liitettiin perusoikeuksien kuten tasa-arvon puolustaminen, mutta erityisesti Vaikuttaja-sarjassa painotettiin valvonnan merkitystä, mikä kuvastaa epäluottamusta ihmisiin. Kaikissa kirjoissa todettiin, että lakeja tulee aina noudattaa, mikä on vastakkain Graeberin ja Wengrown (2021) vapauden käsitystä, jossa ihmisellä tulisi aina mahdollisuus olla tottelematta auktoriteetteja. Tutkimuksella havainnollistettiin poikkitieteellisen viitekehyksen hyödyntämistä tutkittaessa yhteiskuntaoppia, joka itsessään rakentuu monesta eri taustatieteestä. Aiemmissa tutkimuksissa havaittu kuva vahvistui, eli yhteiskuntaopin kirjoissa kannustetaan oppilaita yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, mutta erilaisten yhteiskuntamallien pohdintaan ei kirjoissa kannusteta.
  • Antila, Heidi (2019)
    The aim of the study is to examine the importance and quality of the teacher-student relationship and especially the warm and caring type of relationship between a teacher and a student. The study reviews in which ways a teacher may support the formation of a warm and caring teacher-student relationship and how the teacher may steer the growth and learning of students through warm and caring interaction. The research question is to clarify how the quality of the teacher-student relationship is connected to the socio-emotional skill development, school engagement and performance of a student. The objective is to focus on what kind of a meaning the warm and caring type of teacher-student relationship has. The study was conducted by utilizing a descriptive literature review methodology. The data consisted of Finnish and foreign scientific literature. The study indicates why it is important for teachers to be aware of the influence of the warm and caring type of teacher-student relationship. With the help of literature related to the topic, it can be proved that within the school context the quality of the teacher-student relationship is significant for the student, when viewed from various perspectives. The study presents that the teacher-student relationship has an influence on the student’s school path and emotions in different teaching situations. Sufficient support provided at the right time may, at its best, create the prerequisites for the student’s welfare and performance later in life. The research results indicate that a warm and caring type of teacher-student relationship is a significant factor in the development of a student’s socio-emotional skills and school engagement. Although several studies have demonstrated the significance of the relationship with an adult within the development of a child, this topic is yet lacking attention in schools and thus the teacher-student relationship should be considered more and earlier for example in teacher education.
  • Kanervamäki, Katri (2022)
    Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli saada uutta aikaisempaan, tutkimukseen perustuvaa tietoa siitä, miten lampaan villan ominaisuudet ja kehräämisen vaiheet vaikuttavat langan laatuun. Tutkimuksessa selviteltiin myös sitä, miten villan ominaisuudet vaikuttavat langan laatuun ja tämän vuoksi työskentelyvaiheet ja työskentelyvälineet eroteliin ja ne rajattiin villan käsittelyyn kohdistuviin välineisiin ja työskentelyvaiheisiin. Aikaisempia tutkimuksia löytyy kohdistuen villan laatuun, sekä käsin kehräämisen työskentelyvaiheisiin. Laadukasta lankaa käsin kehrätessä on tiedettävä, mitkä kaikki tekijät vaikuttavat lopputulokseen, jotta niihin voi itse vaikuttaa mahdollisimman paljon. Katsauksen aineisto koostui 11 tutkimuksesta, jotka rajattiin asettamalla kriteerit ja sulkemalla pois kriteerien ulkopuolelle jäävät tutkimukset. Valittujen tutkimuksien tutkimustuloksia tarkasteltiin, etsien vastauksia tutkimuskysymyksiin. Aineiston tutkimustuloksista etsittiin vastauksia siihen, miten sekä kehräämisen työskentelyvaiheet ja -välineet että villan ominaisuudet vaikuttavat langan laatuun. Tutkimustuloksista nousi tekijöitä, jotka vaikuttavat kehräämiseen ja sitä kautta langan laatuun, näitä ovat: kuidun paksuus, pituus ja hienous sekä kuidun esivalmistelut, värttinän kehrä ja muoto, värttinän paino, hitausmomentti, kierteet suhteessa villakuidun paksuuteen ja pituuteen sekä kehrääjän kokemus ja taidot. Kirjallisuuskatsauksen tuloksena havaittiin, että langan laatuun vaikuttavia päätekijöitä on kolme. Ensimmäinen langan laatuun vaikuttava tekijä on kehrääjän kokemus ja taidot, toinen kehräämiseen käytetty väline, joka tutkimuksessa oli värttinä ja kolmas tekijä on kuitu.
  • Tavares-Dias, Andrea (2023)
    In recent years, language awareness (LA) has gained prominence as a fundamental concept in education, often intertwined with the complexities of multilingualism in contemporary educational settings. This research presents a systematic literature review aimed at investigating the concept of LA within the context of early foreign language learning. Drawing upon the theoretical framework proposed by James and Garrett (1995), encompassing the performance, cognitive, social, affective, and power domains, the study seeks to assess the current state of LA research within the context of foreign language learning in Early Childhood Education and Care (ECEC). Employing a deductive content analysis approach as a structured framework, this research focuses on two primary objectives. Firstly, it conducts an in-depth exploration of the scope and depth of LA research within early foreign language learning. Secondly, it comprehensively explores the pedagogical strategies employed to foster LA in ECEC. The analysis relied on a corpus of seven relevant articles obtained from searches in ERIC and JECER databases. The study's findings reveal the prevalence of affective and social LA domains in ECEC settings, with a strong association to the beliefs and attitudes of ECEC teachers concerning linguistic diversity. Furthermore, the results shed light on the potential for teachers to develop LA pedagogies that cultivate dynamic multilingual learning environments. This potential is intrinsically tied to the pivotal role of fostering collaboration between home and ECEC, acting as a catalyst for the promotion of multilingualism within ECEC settings.
  • Manninen, Meri (2023)
    Tässä kandidaatintutkielmassa tutkitaan, millaisilla diskursseilla Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen toimintaa rakennetaan uutisartikkeleissa. Suomalaisen terveydenhuoltojärjestelmän uusin muutos, hyvinvointialueuudistus astui voimaan 1.1.2023. Tämä muuttaa paljon sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämistä ja on tärkeä tutkimusaihe. Uudistus onkin ollut paljon uutisoitu aihe kuluneen vuoden aikana. Tutkimukseni pohjaa sosiaaliseen konstruktionismin teoreettiseen viitekehykseen ja oletukseen, siitä että kielellä on aktiivinen rooli todellisuuden muokkaajana sekä rakentajana. Aiempi tutkimus suomalaisesta sosiaali- ja terveysjärjestelmästä osoittaa, että suomalaista julkista terveydenhuoltoa on pyritty lukuisin erilaisin uudistuksin parantamaan. Suuren yhteiskunnallisen järjestelmän muutoksen ohessa medialla on selkeä rooli keskustelun tuottamisessa ja todellisuuden tuottajana. Tutkimuksessani tarkastelen tulkitsevan diskurssianalyysin kautta sitä, miten median uutisartikkelien tuottamat diskurssit rakentavat ja luovat todellisuutta Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen toiminnasta. Aineistoni koostui niin Helsingin Sanomien, Ylen kuin Länsiväylän uutisartikkeleista, joissa kerrottiin Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueesta ja sen toiminnasta. Tutkimustulokseni osoittivat kolme diskurssia. Hallitun siirtymän diskurssi, joka keskittyy kuvaamaan hyvinvointialueen pyrkimyksiä hallita ja johdattaa sote-palveluiden siirtymää kunnilta alueelle. Se vahvistaa viestiä sujuvasta siirtymästä, vaikka samalla ilmenee myös epävarmuutta ja riskejä. Media asiakkaan äänenä diskurssi puolestaan korostaa median roolia kriittisten kysymysten esittäjänä ja asiakaskeskeisen näkökulman tuojana. Media tuo esiin pitkäaikaiset haasteet ja odotukset sote-palvelujen suhteen, samalla tarjoten mahdollisuuden johdolle ja asiantuntijoille vastata. Viimeinen diskurssi onnistumisen tahtotila välittää uskoa parempaan tulevaisuuteen ja korostaa hyvinvointialueen halua kehittää ja katsoa eteenpäin. Se kuvastaa toiminnan alkumetreillä olevaa vaihetta ja toiveita onnistumisista. Muutoksen hetkellä, varsinaisen tutkimustiedon ja datan puuttuessa media määrittelee pitkälti sitä, miten hyvinvointialueista puhutaan ja millaista keskustelua sen ympärillä käydään.
  • Petänen, Jenni (2024)
    Tavoitteet: Tämän tutkimuksen tarkoitus on tarkastella lasten osallisuutta varhaiskasva-tuksen opetustilanteissa, erityisesti tarkoitus on kuvata, analysoida ja tulkita sitä, miten lapset ilmaisevat aloitteensa ja sitä, millä tavoin varhaiskasvatuksen opettaja vastaa lapsen aloitteisiin tiedekasvatustuokioiden aikana. Aihe on tärkeä, koska tutkimus osoittaa, että osallisuus tukee lapsen oppimista ja lapsi oppii parhaiten vuorovaikutuksessa sekä leikin ja toiminnan kautta. Varhaiskasvatus on kehittynyt kohti osallistavaa toimintaa, jossa lapsi saa tehdä aloitteita ja niihin vastataan. Tutkin tarinnallista, tuokiomuotoista tiedekasvatusta, koska varhaiskasvatus sisältää paljon opettajalähtöisiä opetustilanteita. Tavoitteena on tuottaa tietoa, jota voi yleistää muihinkin opetustilanteisiin ja toimintaan varhaiskasvatuksessa. Menetelmät: Tutkimukseen käytettiin valmista videoaineistoa, jossa varhaiskasvatuksen opettaja ohjasi Kide Science pedagogiikkaan perustuvan materiaalin avulla suunniteltuja tie-dekasvatustuokioita. Tiedetuokioihin osallistui pienryhmä 4-vuotiaita lapsia. Aineisto ana-lysoitiin multimodaalisen sisällönanalyysin keinoin, etsien aineistosta tilanteita, joissa lap-set tekivät aloitteita ja analysoimalla, kuinka opettaja vastasi näihin aloitteisiin. Lopuksi tu-loksia peilattiin teoreettisen viitekehyksen oppimiskäsitykseen ja teorioihin osallisuudesta ja aloitteista. Tulokset ja johtopäätökse: Tutkimus osoitti, että lapset tekevät paljon aloitteita ohjatun tiedekasvatustuokion aikana, ja opettaja vastaa näihin aloitteisiin usein ja monipuolisesti, vaikka osa aloitteista jää huomioimatta. Aloitteiden tekemiseen vaikutti lapsen kielelliset taidot; osa lapsista teki paljon sanallisia aloitteita, kun taas toiset ilmaisivat aloitteet keholli-sesti. Aloitteiden huomioimiseen vaikutti sekä lapsen vuorovaikutustaidot että tilannekoh-taiset tekijät, kuten kiire. Tutkimus osoitti, että ohjatut opetustuokiot voivat olla hyvinkin osallistavia. Opettaja voi tukea lapsen toimijuutta tietoisella havainnoinnilla sekä suunnitte-lemalla toimintaa niin, että suunnitelmassa on tilaa lasten aloitteille ja niiden mukaan toimi-miselle.
  • Manninen, Annika (2024)
    Tiivistelmä - Referat – Abstract Riittävä fyysinen aktiivisuus on keskeistä lapsen normaalille kasvulle ja kehitykselle ja siksi on tärkeää, että lapsi saa riittävästi fyysistä aktiivisuutta. Opetus- ja kulttuuriministeriön laatiman varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suositusten (2016) mukaan lasten tulisi saada fyysistä aktiivisuutta eri intensiteettitasoilla noin kolme tuntia päivässä. Lapset viettävät suuren osan päivästään varhaiskasvatuksessa, jolloin suurin osa päivittäisistä fyysisen aktiivisuuden suosituksista tulisi täyttyä varhaiskasvatuspäivän aikana. Tämän tutkielman tavoitteena on tarkastella lasten fyysistä aktiivisuutta varhaiskasvatuksessa. Tutkimustehtävä on jaettu kolmeen tutkimuskysymykseen, jotka ovat: miten lasten fyysinen aktiivisuus toteutuu varhaiskasvatuksessa, mitkä tekijät vaikuttavat lasten fyysisen aktiivisuuden toteutumiseen varhaiskasvatuksessa sekä miten lasten fyysistä aktiivisuutta voidaan varhaiskasvatuksessa tukea. Tutkimus toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Aineisto koostui systemaattiselle kirjallisuuskatsaukselle tyypillisin tavoin aiheesta aikaisemmin tehdyistä tutkimuksista. Tutkimusaineistoksi päätyi kahdeksan vertaisarvoitua tutkimusartikkelia. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysin avulla. Tutkimustulosten mukaan lasten fyysinen aktiivisuus ei kohdannut fyysisen aktiivisuuden suosituksia ja fyysisen aktiivisuuden määrä oli vähäistä. Lapsen fyysiseen aktiivisuuteen varhaiskasvatuksessa vaikuttivat varhaiskasvatuksen henkilökunnan toiminta sekä ympäristötekijät, kuten liikuntavälineet, vuodenaika sekä ulkoilun määrä. Tuloksia tarkastellessa voidaan todeta, että lasten fyysistä aktiivisuutta voi varhaiskasvatuksessa tukea kiinnittämällä huomiota fyysiseen aktiivisuuteen vaikuttaviin tekijöihin.
  • Erätuli, Susanna (2020)
    Tiivistelmä - Referat - Abstract Tässä kandidaatintutkielmassa järjestetään koottuun muotoon tietoa lapsen spiritualiteetista, sekä etsitään keinoja lapsen henkisen ja hengellisen herkkyyden tukemiseksi. Henkisyys on jokaisen lapsen oikeus. Aiemmat tutkimukset osoittavat, että lapsella on luontainen taipumus spiritualiteettiin, mutta taipumusta tulee tukea. Jo hyvin pienillä lapsilla on suuria elämänkysymyksiä. Kuka olen? Minne kuulun? Mikä on elämäni tarkoitus? Spirituaalinen hyvinvointi on yhdistetty myös toipumiskykyyn – sen johdosta on helpompi kestää elämän haasteet. Henkisyys on vahvuus, joka pitää sisällään myös herkkyyttä. Siinä on kyse sisäänpäin katsomisesta ja merkitysten löytämisestä. Se antaa suuntaa elämälle ja opettaa kohtaamaan toiset ihmiset ja elämän kunnioittavasti. Ihmiskuntana hyödymme viisaudesta ja hengen hedelmistä. Nykyään puhutaan yhä useammin spiritualiteetista uskonnollisuuden sijaan – se häivyttää uskontojen eroja. Ihminen voi olla spirituaalinen olematta uskonnollinen. Tutkielmassa tutkittiin minkälaista lapsen spiritualiteetti on ja miten sitä on aiemmissa tutkimuksissa jäsennetty. Tulkittiin, minkälainen vahvuus tai voimavara lapsen spirituaalinen herkkyys on ja analysoitiin, millä tavoin lapsen spirituaalista hyvinvointia on mahdollista tukea. Menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Aineistona oli 22 tieteellistä, vertaisarvioitua artikkelia, jotka ilmestyivät vuosien 2009-2019 aikana International Journal of Children’s Spirituality -lehdessä. Aineistoon kuului useita teoreettisia tutkimuksia. Empiiriset tutkimukset käsittelivät 3-15 -vuotiaiden spiritualiteettia ja sen tukemista lasten tavanomaisissa elämänpiireissä. Lapsen spiritualiteetti oli aineistossa ainutkertaista ja tuoretta ja liittyi todellisen minän ja identiteetin rakentumiseen, sekä spirituaalisiin tiloihin (henkisiin ja fyysisiin). Lapsen hengellinen herkkyys oli tulosten mukaan vahvuus, josta on iloa sekä itselle että ympäröivälle yhteisölle. Tutkimuksessa taulukoitiin yli 50 konkreettista keinoa hengellisen herkkyyden tukemiseksi, sekä löydettiin spirituaalista hyvinvointia edistäviä vuorovaikutustapoja ja useita jatkotutkimusaiheita. Aikuisen ja lapsen välisellä vuorovaikutuksella on suuri merkitys lapsen hengellisen herkkyyden tukemisessa ja ilmaisussa.
  • Helkapalo, Talvi (2024)
    Suomalaiset lapset oppivat ympäristöasioista usein jo varhaiskasvatusiässä. Lastenkirjallisuudella on oma roolinsa näiden arvojen ja taitojen opettamisessa; ilmastonmuutosta käsittelevät kuvakirjat ovat yleistyneet viime vuosien aikana. Fiktion ulkopuolella lasten osallisuutta ilmastoaiheisiin on kritisoitu siitä, että lasten harteille on asetettu liikaa vastuuta ilmastosta. Kuitenkin on tärkeää, että lapsilla on keinoja osallistua ja vaikuttaa ympäristöönsä. Koska lasten kuvakirjat ovat usein sekä opetusväline että mahdollisuus lapsille samaistua kirjojen fiktiivisiin hahmoihin, on tärkeää tarkastella, miten lasten ilmastotoimijuus näyttäytyy lastenkirjallisuudessa. Tässä tutkielmassa pääkäsitteeksi valittu “ilmastotoimijuus” on vielä harvinainen, mutta käsite on osuva kuvatessa nimenomaan ilmastonmuutokseen liittyviä ilmastotekoja ja asenteita. Tässä tutkielmassa tarkastelen lasten ilmastotoimijuutta viidessä viimeisen kymmenen vuoden sisällä julkaistussa ilmastoaiheisessa lasten kuvakirjassa. Analysoin valittuja kuvakirjoja laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Tutkimustehtäväni on: Mitkä tekijät tukevat tai rajoittavat lapsen ilmastotoimijuutta lastenkirjoissa? Tutkimustehtävää lähestytään seuraavien alakysymysten kautta: 1. Miten lapsi rakentaa kirjoissa suhdettaan luontoon? 2. Millaiset tunteet näkyvät kirjoissa ilmastotoimijuuden taustalla? 3. Millaisena osallistumisena lapsen ilmastotoimijuus näkyy kirjoissa? Tulokset osoittivat, että lapsen ilmastotoimijuuteen liittyi valituissa lastenkirjoissa leikin ja harrastusten kautta rakennettu luontosuhde; sekä ilmastohuolta ja hämmennystä että iloa hyvien tekojen tekemisestä; osallistumista, joka on tietoista, monipuolista, ja yhteistä. Kirjojen lapsihahmot harjoittivat ilmastotoimijuutta mielellään, vaikka tieto ilmasto-ongelmista olikin vaikea ymmärtää ja käsitellä. Lapsihahmot etsivät lisää tietoa ja innostuivat, kun toimivat ympäristöystävällisesti. Heidän ilmastotoimijuuttaan tukivat vertaiset, aikuiset ja jopa eläimet. Ilmastotekoja tehtiin pääasiallisesti yhdessä muiden kanssa. Ilmastotoimijuutta rajoittavia tekijöitä ei painotettu valituissa lastenkirjoissa.