Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

  • Valtanen, Johanna (2024)
    Tavoitteet. Tutkimuksessa selvitettiin millaiset lapset varhaiskasvatuksessa tarvitsevat puhetta tukevia ja korvaavia menetelmiä, millaisia menetelmiä aiemmista tutkimuksista voidaan löytää sekä miten näitä menetelmiä voidaan hyödyntää varhaiskasvatuksessa. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että puhetta tukevista ja korvaavista menetelmistä ei ole haittaa lapsen kielenkehitykselle. Tutkimusaineistojen avulla päästiin tutustumaan perinteisiin, vaihtoehtoisiin kommunikaatiokeinoihin sekä myös alan uusimpiin innovaatioihin eli älyvaatteisiin,joiden avulla lapsi voisi kommunikoida. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin ilmiön laaja-alaisella tarkastelulla eli kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tutkimusaineisto kerättiin tieteellisten tietokantojen vertaisarvioiduista artikkeleista. Tutkimukseen päätyi viisi vertaisarvioitua tutkimusartikkelia. Analysoinnissa hyödynnettiin sisällönanalyysiä. Tutkimusaineistoa tiivistettiin värikoodauksen ja ANTIC-tiedostokorttien avulla tutkittavaan muotoon, josta voitiin muodostaa uusia päätelmiä. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimusaineiston perusteella jokaisella lapsella on oikeus saada oma ääni kuuluviin. Kasvattajien tehtävänä on varmistaa, että lapsella on käytössä hänelle parhaiten sopiva kommunikointi keino. Tuloksista voitiin havaita, että puhetta tukevat ja korvaavat menetelmät ovat keskeisiä apuvälineitä lapsille, joilla on vaikeuksia puheen tuottamisessa tai ymmärtämisessä. Näitä menetelmiä tarvitaan erityisesti silloin, kun lapsen kommunikointi ympäristön kanssa on haastavaa ja sosiaalinen osallisuus estyy. Menetelmät, kuten tukiviittomat, kuvakommunikaatiokansiot ja teknologiset apuvälineet, mahdollistavat vuorovaikutuksen niin kotona kuin varhaiskasvatuksessa.
  • Etelävuori, Aleksia (2024)
    Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on tarkastella vuorovaikutuksen ja työssä oppimisen yhteyttä sekä selvittää, miten vuorovaikutus voi tukea työpaikalla tapahtuvaa oppimista. Aihe on tärkeä, sillä jatkuvasta oppimisesta on tullut yhä merkittävämpi osa työelämää ja yritysten tulee keskittyä yhä enemmän siihen, miten työssä oppimista voidaan tukea. Vuorovaikutuksen tarkastelu on aiheen kannalta hyvin olennaista, koska aiemman tutkimuksen pohjalta tiedetään, että suuri osa työssä oppimisesta tapahtuu vuorovaikutuksessa muiden ihmisten ja ympäristön kanssa. Tämä tutkimus tuo monipuolisesti esiin niitä tapoja, joiden avulla vuorovaikutus voi edistää työssä oppimista. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tämä mahdollistaa tutkittavan ilmiön laaja-alaisen yleiskatsauksen muodostamisen sekä johdonmukaisten tulosten saavuttamisen myös suppeammalla aineistolla, jota ei ole kerätty systemaattisesti tiukkojen kriteerien ja seulojen läpi. Tämän kirjallisuuskatsauksen aineisto koostuu kuudesta vertaisarvioidusta artikkelista, jotka käsittelevät vuorovaikutuksen ja työssä oppimisen yhteyttä. Aineisto kerättiin ERIC-tietokannasta tekemällä rajauksia hakusanojen, julkaisuvuoden, julkaisukielen sekä aiheen perusteella. Aineiston analyysi toteutettiin sisällönanalyysinä, jossa tyypillisesti valitaan aineistoksi vain tutkimuksen kannalta merkittävää kirjallisuutta ja poimitaan aineistosta vain tutkimukselle keskeisiä asioita. Kirjallisuuskatsauksen tulokset osoittavat, että vuorovaikutuksella on merkittävä rooli työssä oppimisen edistämisessä, mikä on linjassa myös aiemman tutkimuksen kanssa. Tutkimuksen aineistosta nousi keskeisimpinä tuloksina esiin, että työssä oppimista tuki vuorovaikutuksessa tapahtuva tiedon jakaminen, palautteen saaminen sekä kokeneemman työntekijän ohjauksessa työskentely. Tutkimus antaa hyödyllistä tietoa osaamisen kehittämisestä ja tuloksia voidaan hyödyntää työssä oppimisen kehittämisessä.
  • Holma, Charlotta (2023)
    Covid-19-pandemia on muuttanut meidän työympäristöämme, ja monia töitä pystyy tehdä etänä. Toimistolle meneminen ei ole välttämätöntä, koska teknologia mahdollistaa etätyöskentelemisen. Etäolosuhteissa viestiminen ja vuorovaikutus on hyvin erilaista, koska ei ole päivittäisiä kasvokkaisia kohtaamisia, joten kaikenlainen vapaamuotoinen vuorovaikutus on jäänyt. Tämän takia aihe on hyvin ajankohtainen ja sitä on syytä tutkia. Tutkielmani vastaa kahteen eri tutkimuskysymykseen, jotka ovat: Millaisena etäjohtaja kokee oman vuorovaikutuksensa? Miten vuorovaikutus ja sen haasteet etätyössä ilmenevät työntekijöille? Vastaan näihin tutkimuskysymyksiin kymmenellä vertaisarvioidulla artikkeleilla. Tutkielma on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, johon valikoitui suomen- ja englanninkielisiä vertaisarvioituja tutkimusartikkeleita. Artikkelit ovat kerätty Helsingin yliopiston Helka-tietokannasta, Google Scholarista sekä EBSCOhost -tietokannasta. Tutkielmani aineisto rajautui vuodesta 2013 eteenpäin, ja tutkimusartikkeleiden työntekijäryhmäksi rajautui vain hoitotyötä, asiantuntijatyötä ja johtajan työtä tekevät. Aineiston analyysissä käytin teemoittelua eli järjestelin artikkelit niiden otsikoiden ja abstraktien mukaan kahteen eri ryhmään. Ensimmäinen teema sisältää artikkelit, jossa on tutkittu etäjohtajia ja heidän kokemuksiaan vuorovaikutuksesta etätyössä. Toinen teema sisältää artikkelit, joissa on tutkittu vuorovaikutusta ja sen ilmenemistä etätyöntekijöillä, jotka eivät toimi johtoasemassa. Tutkimustulokset osoittavat, että vuorovaikutus on heikentynyt etätyössä etäjohtajilla sekä työntekijöillä, koska ei ole kasvokkaisia kohtaamisia samanlailla kuin fyysisesti toimistolla. Etäjohtajien on syytä pohtia, kuinka viestiä kattavasti niin, että tieto menee kaikille. Tässä suosittiin yhteisen dokumenttien jakamista ja sähköpostien lähettämistä samalla sisällöllä kaikille. Etäyhteyksin toteutettavissa kokouksissa vuorovaikutuksen kuvailtiin olevan yksipuoleista. Työntekijät voivat etäkokouksien aikana tehdä muuta kuin vain kuunnella kokousta. Osa saattoi tehdä kotiaskareita, vastata sähköposteihin tai tehdä taukojumppaa etäkokouksen aikana. Tällöin vuorovaikutusta ei rakennu ja se jää hyvin yksipuoleiseksi eli vain johtajan harteille.
  • Pukema, Ida-Maria (2024)
    Tavoitteet. Tutkimuksen tavoitteena on lisätä ymmärrystä varhaiskasvatuksessa tapahtu-vasta vuorovaikutuksesta ja sen vaikutuksista lapsen kasvuun, kehitykseen ja oppimiseen. Tämä sisältää sekä sanallisen, että nonverbaalisen viestinnän. Tutkin aiempien tutkimusten perusteella, miten varhaiskasvatuksen henkilöstö reagoi ja sitoutuu vuorovaikutukseen lasten kansa arjen tilanteissa, kiinnittäen huomiota erityisesti siihen, miten varhaiskasvatuksen hen-kilöstö vastaa lasten vuorovaikutusaloitteisiin. Pyrin myös selvittämään, millaisia rooleja ja valtasuhteita varhaiskasvatuksen henkilöstö ja lapset omaksuvat vuorovaikutustilanteissa. Menetelmät. Tämä tutkimus on toteutettu kirjallisuuskatsauksena, jossa analysoin jo ole-massa olevia tutkimuksia. Kirjallisuuskatsauksen avulla, pyrin arvioimaan teoreettista tietoa sekä luomaan kokonaiskuvaa tutkimuskohteestani. Analyysimenetelmänä olen käyttänyt si-sältöanalyysia, jossa olen luokitellut aineiston kolmeen pääkategoriaan. Tulokset ja johtopäätökset. Aineistosta ilmeni, että alkuvaiheen sensitiivinen vuorovaikutus auttaa lasta sopeutumaan uuteen ympäristöön, mutta vuorovaikutus voi vähentyä lapsen it-senäistyessä ja sopeutuessa päiväkodin arkeen (Suhonen, 2009). Lapset kommunikoivat mo-nin eri tavoin. Verbaalinen vuorovaikutus sai eniten huomiota henkilöstöltä, kun taas nonver-baaliset viestit jäivät usein huomioimatta (Syrjämäki 2019). Henkilöstön herkkyys huomata ja vastata lasten nonverbaalisiin viesteihin on tärkeää, koska se vaikuttaa lapsen kokemukseen siitä, että hänen tarpeensa huomioidaan ja häntä arvostetaan. Varhaiskasvatuksen henkilös-tön kyky reagoida lasten verbaalisiin ja nonverbaalisiin aloitteisiin luo pohjan vuorovaikutuk-sen pedagogiikalle, joka tukee lapsen kehitystä ja oppimista. Tämän vuoksi henkilöstön kou-lutukseen tulisi kiinnittää huomiota. Henkilöstö ei pystynyt vastaamaan kaikkiin lasten vuoro-vaikutusaloitteisiin, erityisesti suurissa ryhmissä, joissa huomio voi olla rajallista. Aikuisella on suurempi valta vuorovaikutustilanteissa, ja hän usein ohjaa keskustelua kysymyksillä ja pa-lautteella. Vuorovaikutuksen tulee olla tasapainoista, jossa molemmat osapuolet, sekä aikui-nen että lapsi, saavat mahdollisuuden osallistua. Tämä edellyttää aikuisilta kykyä ohjata, mutta myös kuunnella ja kunnioittaa lapsen aloitteita.
  • Arffman, Anna (2019)
    The goal of this literature review is to look and assess the variety of previous research that has been conducted on the interaction during craft classes in school. This piece of research focuses on the special features of interaction during craft classes, such as interaction between teacher and student, and the role and meaning of motivation in learning processes. Research material was collected from Google Scholar, HELDA - Digital Repository of University of Helsinki, and Finna. The collected material consisted of previous pieces of research on interaction in schools. In addition to that, the research material included pieces of literature discussing the impact of interaction and motivation on learning. The material was analyzed by themes. Even though there has been a lot of research done on interaction in general, there was only a little research on interaction during craft classes. One of the key points that arose from previous pieces of research was the importance of interaction in learning processes. Interaction was discovered to be the most essential factor determining the quality of a learning process. Another finding was that craft classes are considered unique because of their learning environment. The bodily aspect of craft classes is more significant comparing to other disciplines. Research also showed the enhancing effect of motivation, especially intrinsic motivation, on learning processes. Based on the findings of these pieces of research the teacher has true potential in accelerating the student's intrinsic motivation by choosing suitable yet challenging assignments. This literature review points out the need of further research in the field of handcraft discipline.
  • Korpimäki, Henna-Riikka (2016)
    The new curriculum emphasizes the importance of interaction. It is very important part of home economics teaching because the group work is a significant part of the learning process. Information and communication technology has also become more common in home economics education. The aim of this study was to find out how learning environments affect the social interaction in home economics education and what are the challenges and opportunities of information and communication technology to the social interaction. The study method was literature review which made it possible to evaluate the previous theory and get an overview on the chosen theme. Critical analysis was absolute necessary because then I was able to present the essential things to my own study. Open spaces enabled the interaction between students and the teacher was able to communicate more easily with students and saw when the students need help or what they were actually doing. A well-planned learning environment encouraged students to work together. Information and communication technology expanded learning environment outside the classroom. Interaction was still important even though it was different from face to face communication. The teacher can affect classroom interaction, for example, re-organizing desktop. Small things can have a significant impact. Information and communication technology requires the teacher continuous learning process because the devices and applications are developing rapidly.
  • Lundqvist, Johanna (2019)
    This study examines the factors related to the development of interaction skills in the context of early childhood education. This study also explores what factors affect the development of interaction skills, and how and where interactions skills or their inadequacies appear. In addition, the study shows how typically developing children and children with special needs differ in their interpersonal skills. The key result is that interaction skills are interacting with the environment and skills cannot be practiced alone or in isolation from the environment. The data consists of a systematized literature review, of which 7 articles are approaching the development of interaction skills in the context of early childhood education. The data was analyzed using theory-driven content analysis. The analysis consisted four main categories. The First category is Culture as a determing factor in group activity and learning which shows that culture influences the development of interaction skills. Activities and learning are culturally related dimensions with significant impact. Each group creates its own atmosphere and culture, which defines to a great extent what kind of interaction the group has. The Second category Educator’s pedagogical competence as an enabling factor in early child-hood orientation is one of the most important missions in early childhood education and which is considered as a significant factor in the development of interaction skills. Childhood orientation requires sensitivity and pedagogical competence. The Third category Creating and Maintaining Peer Reations as ja Prerequisite for Learning Social and Emotional Skills shows that the skill of creating and maintaining social relationships has proven to be important in the material. Creating and maintaining peer relationships develops both social and emotional skills. Skills are needed to create and maintain peer relationships. The Fourth category Interdimensional Class of Interaction Skills show that play is the child's most natural form of action, through which linguistic, social and emotional development can be tracked, and the occurrence of possible disturbances is identified. For children who face challenges in interaction skills, the play is seen as simple and lonely; In addition, children with language and speech disorders also face more social and behavioral challenges than typically developing children.
  • Livola, Linda (2016)
    The aim of this study was to find out what kind of experiences the teachers at the nursery have in participating children's free play and to find out how important play is for children. The method was qualitative and the material consisted of interviews with educators in a day care group in Helsinki, and non - participant observation which I wrote down in an observation diary. The most important outcome of the study was that teachers needed in free play to support and develop children's language. Another result was that the children's social skills are strengthened in play when children play together. Then they acquire some experience on how to resolve conflicts and how to get along with everyone. It can therefore be concluded that educators are needed in the free play to help children to achieve these skills.
  • Lindi, Konsta (2024)
    This study explores the concept of relational agency (Edwards, 2005b) within the context of Basic Education in the Arts (BEA, 2017; Ministry of Education, n.d.), focusing on the interactions between students and teachers in one-to-one music tuition. Relational agency, a concept rooted in Cultural Historical Activity Theory (Edwards, 2007a), studies the capacities of individuals to effectively work with others to respond to challenges and elicit each other’s expertise (Edwards, 2005b). BEA tuition is to involve the student in planning and evaluation (BEA, 2017) and prior research has identified reciprocity and collaborative practices in students’ development of the craft as key aspects of instrument tuition (Barrett & Gromko, 2007; Gaunt, 2011), thus indicating that instrument tuition fosters relational skills and provides a fruitful setting for research. Using a deductive thematic analysis (Braun & Clarke, 2006) of three semi-structured interviews (Galletta, 2013) conducted with one student and two teachers at a Finnish music institution, the research investigates how these people view tuition and the interaction and collaboration within it. The study identifies three distinct themes on how students and teachers engage in negotiations of aligned actions, two themes regarding the recognition and utilisation of each other’s expertise in tuition, as well as two themes on the unique nature of the pedagogical relationship in contrast to the inter-professional settings of previous studies on relational agency (Edwards, 2017). The findings highlight the reciprocal nature of student-teacher relationships, the experienced significance of student participation, and the unique challenges posed by the institutional and expertise-linked tensions of instrument tuition. The study contributes to a deeper understanding of collaborative practices in instrument tuition and offers insights into the limitations of relational agency as an explanatory model for collaboration in a master-apprentice-like setting, such as instrument tuition (Jørgensen, 2000).
  • Pöllänen, Ilona (2018)
    Goals. The goal of this thesis was to describe nuclear family parents’ thoughts of parenthood and the diversity of everyday life. According to the results of The Family Barometer 2017 by The Family Federation of Finland young childless adults that are postponing their parenthood see the everyday life of a family with children busy and troublesome. They also see families with children as so called Prisma family which are similar to each other. Prisma family is a fairly new concept of a stereotypical family whose parents seem to be busy and nervous and their children furious. The Family Barometer doesn’t disclose the parents’ points of view on family life, so this thesis aims at providing information of the everyday life of a family with children, and at raising the diversity of daily life of the nuclear family i.e. heterosexual parents and their common children. The generalization of Prisma family doesn’t fit in this diversity. The goal was to stir up ideas of the diversity of daily life and diminish its emphasis on the extremes. Methods. This thesis is placed between qualitative and quantitative research. The data for the thesis was collected with a questionnaire that included open ended questions. The data based on five nuclear family parents that were chosen by discretionary sample and was analyzed by using content analysis. Eventually the qualitative features were emphasized in the execution and demarcation of this thesis because the goal was to describe nuclear family parents’ own thoughts without a need of generalization. Results and conclusions. The parents of nuclear families experienced their everyday life positively. It seems that the support and compromising between the parents are connected to better experience of their own time and opportunity to have hobbies. Four of the couples saw that their time together had diminished. In turn three of the couples found that their children have strengthened the bond between the parents. Combining work and study with everyday life of a family with children worked out well among the families in the research. All in all, the families participating in the thesis were actually examples of Prisma family, whose lives are busy but thanks to their flexibility they didn’t experience the rush only negatively but could control it.
  • Tiuttu, Katriina (2022)
    Tavoitteet. Tämän määrällisen tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella nuorten kiinnostusten kohteiden ja eri- näisten muuttujien välisiä yhteyksiä toisen asteen koulutusvaihtoehtojen kontekstissa. Tavoitteena oli ensimmäi- sen tutkimuskysymyksen mukaisesti selvittää, miten määritellyt lähtökohtaerot ovat yhteydessä nuoren kiinnos- tukseen ammatillista koulutusta ja lukiokoulutusta kohtaan. Toisessa tutkimuskysymyksessä mielenkiinto koh- distui siihen, millaisia yhteyksiä nuoren kiinnostuksella ja yleisillä arvostettavuuskäsityksillä löytyy toisen asteen koulutusvaihtoehtojen kontekstissa. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että nuorten erilaisilla lähtökohdilla ja heidän kiinnostuksellaan toisen asteen koulutusvaihtoehtoja kohtaan on löydettävissä yhteyksiä. Menetelmät. Tutkimusaineistona käytettiin Yhteiskuntatieteellisen tietoarkiston vuonna 2020 tuottamaa ja jaka- maa aineistoa ”Ammatillisen koulutuksen mielikuvatutkimus: peruskoulun 9.-luokkalaiset nuoret 2018”. Ai- neisto käsitti 300 yhdeksäsluokkalaisen nuoren raportoimat vastaukset. Aineiston keruussa oli käytetty yksinker- taista otantamenetelmää. Aineiston analyysimenetelminä käytettiin epäparametrisista testeistä Mann-Whitneyn U-testiä, Kruskal-Wallisin testiä sekä Spearmanin järjestyskorrelaatiota. Tulokset ja johtopäätökset. Sukupuolittaisia eroja tarkasteltaessa selvisi, että tytöt ovat yleensä poikia kiinnostu- neempia lukiosta. Vanhempien koulutustason osalta kiinnostuneisuutta lukiota kohtaan raportoivat useimmiten ne nuoret, joiden vanhemmat olivat opiskelleet korkeakoulussa. Ammatillisesta koulutuksesta kiinnostuivat to- dennäköisimmin ammattikoulun korkeimpana koulutuksenaan suorittaneiden lapset. Kiinnostuksen kohteina am- matillinen koulutus ja lukio näyttäytyivät voimakkaasti toisistaan poikkeavina. Sekä ammattikoulun että lukion osalta todettiin, että kiinnostus tiettyä koulutusvaihtoehtoa kohtaan oli yhteydessä myös sen korkeaan arvostetta- vuuskäsitykseen. Ammattikoulusta kiinnostuneet nuoret arvioivat lukiokoulutuksen yleensä vähemmän arvostet- tavana, kuin mitä lukiosta kiinnostuneet arvioivat ammattikoulun yleisen arvostettavuuden olevan. Siirtyminen peruskoulusta toisen asteen opintoihin on koulutuksen nivelvaiheena erityinen, sillä se on yleensä ensimmäistä kertaa ihmisiä erilaisille koulutuspoluille ohjaava. Saadut tulokset avaavat keskustelua lähtökohtaerojen vaiku- tuksista ja niihin puuttumisen tarpeesta koulutusmahdollisuuksien tasa-arvon edistämiseksi.
  • Zimmerlin, Ruth (2020)
    Tutkimuksessa käsitellään yhteismusisoinnin vaikutusta yhdenvertaisuuden edistämiseen varhaiskasvatuksessa. Tutkimuksen kannalta olennaiset pääkäsitteet taidekasvatus, musiikkikasvatus, yhteismusisointi, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo antavat tutkimukselle teoreettista pohjaa. Kansallisen koulutuksen arvioinninkeskuksen raportissa (Karvi) 2019 mainitaan taidekasvatuksen, paikoin myös musiikkikasvatuksen, toteutuvan liian harvoin. ArtsEqual-hankkeessa puolestaan tutkitaan muun muassa, miten taide voi tukea tasa-arvoisia mahdollisuuksia oppimiseen ja osallistumiseen suomalaisissa kouluissa. ArtsEqual-hanke, Karvin raportti 2019 sekä pääkäsitteisiin liittyvät teoriat luovat pohjaa seuraavien tutkimuskysymysten syntymiselle: Miten varhaiskasvatuksessa hyödynnetään yhteismusisointia? Ja miten yhteismusisointi edistää yhdenvertaisuutta varhaiskasvatuksessa? Tutkimukseen osallistui kaksi haastateltavaa, jotka haastateltiin vallitsevan virustilanteen vuoksi Skype-sovelluksella. Aineisto koostui yhdestätoista analysoitavasta katkelmasta. Tutkimus toteutettiin laadullisin menetelmin. Sisällönanalyysiin päädyin haastattelujen kiinnostavan sisällön takia, ja pääkäsitteiden vuoksi lähestymistavaksi valikoitui abduktiivinen eli teoriasidonnainen sisällönanalyysi. Sisällönanalyysissä käytin fenomenografista ja hermeneuttista metodologiaa, joiden pohjalta yhteismusisointia ja yhdenvertaisuutta sekä niiden välisiä suhteita tarkasteltiin ilmiönä. Saatujen tutkimustulosten mukaan yhteismusisointia hyödynnettiin eri tilanteissa ja tilaisuuksissa: päiväkodin yhteisessä laulutilaisuudessa, juhlissa, siirtymätilanteissa, lasten omissa leikeissä sekä oman äidinkielen tai vieraan kielen oppimisessa. Varhaiskasvatuksen henkilökunnan erityisosaaminen otettiin myös huomioon, josta esimerkkeinä olivat lastenhoitajan musiikillinen osaaminen tai harjoittelijan somalin kielen taito musiikillisessa toiminnassa. Yhteismusisointi vaikuttaa myönteisesti lasten yhdenvertaisuuteen, mutta myönteinen vaikutus on tilannesidonnaista. Yhteismusisoinnin yhdenvertaisuutta edistävä vaikutus ilmeni yhteenkuuluvuuden ja yhteisöllisyyden tunteena koko päiväkodin laulutilaisuuksissa. Kun lapset lauloivat omissa leikeissään, lapset olivat osallisia musiikillisessa ilmaisussaan. Yhteismusisointi edistää yhteistyötaitoja, jotka edistävät myös yhdenvertaisuutta. Esimerkkinä tästä on yhdessä laulaminen esimerkiksi pukemistilanteessa, jolloin lapsen oli mahdollista rikastuttaa sanavarastoaan laulaen.
  • Lemström, Eeva (2024)
    Tämä tutkielma tarkastelee kouluinstituution roolia sosiaalisen eriarvoisuuden uusintamisessa. Tutkielman taustalla oli tarve ymmärtää, uusintaako nykyinen koulujärjestelmä osana yhteiskunnan instituutioita yhteiskunnan sosiaalisia eriarvoisuuksia ja mikäli uusintaa, löytää koulutuksen yhteiskunnallisista tehtävistä sekä koulun individualisoitumisesta uusintavia elementtejä. Aiempi tutkimuskirjallisuus tästä aiheesta on osoittanut, että vaikka tasa-arvo, yhdenvertaisuus ja oikeudenmukaisuus ovatkin olleet keskeisiä käsitteitä aina peruskoulu-uudistuksesta lähtien, niihin perustunut sisältö ja käytännön toteutus ovat vaihdelleet yhteiskunnan kehityksen myötä. Tämän tutkielman tavoitteena oli saada kattava kokonaiskuva nykyisen kouluinstituution yhdenvertaisuuden toteutumisesta. Tutkielma tehtiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena hyödyntäen saatavilla ollutta aiempaa tutkimuskirjallisuutta. Keskeisiä tieteellisiä artikkeleita, kirjoja ja muita julkaisuja etsittiin vastaamaan annettuihin tutkimuskysymyksiin, joita analysoitiin sisällönanalyysin avulla. Tulokset osoittivat, että kouluinstituutio uusintaa yhteiskunnallista eriarvoisuutta sen yhteiskunnallisten tehtävien kautta sekä oppilaiden yksilöllisyyttä ja kilpailullisuutta korostavissa ajattelu- ja toimintatavoissa. Koulun yhteiskunnallisten funktioiden kautta eriarvoisuutta uusintavia elementtejä ovat etenkin kulttuurista jatkuvuutta turvaava integraatio sekä yksilöiden järjestämistä ja asemointia palveleva valikointi. Myös koulun individualisoitumisen ilmentymismuodoista löytyy eriarvoisuutta uusintavia elementtejä, kuten yksilöllisyys, kilpailullisuus ja yrittäjämäisyys. On kuitenkin huomioitava, että Suomessa eriarvoisuuksia uusintavat muutokset koulumaailmassa ovat pysyneet varsin maltillisina.
  • Karjalainen, Sara (2022)
    Tavoitteet. Yhdenvertainen liikunnanopetus edellyttää monen muun seikan lisäksi kulttuurisen moninaisuuden huomioimista. Perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteissa (2014) onkin esitetty kulttuurisen moninaisuuden tukeminen yhtenä liikunnanopetuksen tehtävänä. Kulttuuriseen moninaisuuteen ja maahanmuuttoon keskittyvä aikaisempi suomalainen tutkimus näyttäytyy enimmäkseen ongelmakeskeisenä ja maahanmuuttajataustaisten oppilaiden kokemusmaailmaa on kuvattu niissä vain vähän. Aiemmat tutkimukset myös osoittavat, että koululiikunnan kehollinen luonne voi osaltaan korostaa kulttuurien välisiä tapakulttuurieroja. Tämän tutkielman tavoitteena oli korostaa kulttuurisen moninaisuuden merkitystä suomalaisessa liikunnanopetuksessa ja koota yhteen tietoa tavoista, joiden avulla kulttuurista moninaisuutta voitaisiin huomioida koululiikunnassa. Tutkielma vastaa tutkimuskysymykseen: Millä tavoin kulttuurista moninaisuutta voidaan huomioida liikunnanopetuksessa? Menetelmät. Tutkimusmenetelmäksi valikoitui integroiva kirjallisuuskatsaus. Tutkimusaineisto koostuu pääosin pohjoismaisista suomen- ja englanninkielisistä, vuosina 2010–2022 julkaistuista tutkimuksista. Tiedonhaku toteutettiin Helkan kokoelmahaulla, Google Scholar hakupalvelulla sekä Taylor & Francis Online -tietokannasta. Hakusanoina korostuivat erityisesti koululiikunta, yhdenvertaisuus, kulttuurinen moninaisuus, rasismi ja peruskoulu sekä niiden englanninkieliset vastineet. Tutkielman lähdekirjallisuuteen on viitattu hyvän tieteellisen käytännön mukaisesti ja aineistoa on käsitelty rehellisesti ja puolueettomasti. Tulokset ja johtopäätökset. Kulttuurista moninaisuutta voidaan liikunnanopetuksen välityksellä huomioida pedagogisen ja yhteiskuntakeskeisen näkökulman kautta. Liikuntaa opettavan opettajan tulee tiedostaa yhteiskunnallisten rakenteiden tuottama eriarvoisuus ymmärtääkseen rasismin, toiseuden ja normatiivisuuden käsitteitä. Liikunnanopetuksessa kulttuurista moninaisuutta huomioidaan muun muassa opetusviestinnässä, opetusmenetelmissä ja oman opettajuuden reflektoinnissa. Kulttuuriseen moninaisuuteen liittyvät kysymykset sisältävät laajoja ja kompleksisia aihealueita, eikä kulttuurisen moninaisuuden huomioimiseen tarvittavaa kulttuurienvälisen osaamisen taitoja voida yksiselitteisesti määritellä. Tutkielman tutkimustulokset lisäävät kulttuurisen moninaisuuden näkyvyyttä osana suomalaisen peruskoulun liikunnanopetusta ja tarjoavat tärkeitä tietotaitoja jo ammatissa toimiville liikunnanopettajille sekä liikuntapedagogiikan opiskelijoille. Maahanmuuttajataustaisten oppilaiden koululiikuntakokemuksia ja liikunnanopettajien käsityksiä kulttuurisen moninaisuuden merkityksestä liikunnanopetuksessa kannattaisi tarkastella tulevissa tutkimuksissa.
  • Parta, Sanna-Kaisa (2023)
    Suomessa kasvatus ja opetus perustuu inklusiivisiin arvoihin, kuten jokaisen lapsen yhdenvertaiseen asemaan saada tarvitsemaansa tukea kasvuun ja oppimiseen. Inklusiivinen kasvatus on vaikeaselkoinen käsite ja sen erilaiset tulkinnat ovat muodostuneet ongelmaksi varhaiskasvatuksessa, koska ei ole tarkasti osattu määritellä sitä, kuinka inklusiivista kasvatusta toteutetaan. Varhaiskasvatuksessa ei ole aiemmin tarkasti määritelty myöskään sitä, kuinka lapsen kasvun ja kehityksen tuki tulee toteuttaa, jonka vuoksi kuntien tekemät paikalliset päätökset ovat osaltaan lisänneet suuriakin kuntakohtaisia eroja lapsen tuen prosesseissa. Varhaiskasvatuslain (540/2018) muutoksella, sekä Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden päivityksellä pyrittiin vastaamaan tarpeeseen selkeyttää lapsen tuen prosesseja, inkluusion merkitystä varhaiskasvatuksessa, sekä luoda varhaiskasvatusikäisille lapsille oikeudellista perustaa saada tukea kasvulle ja kehitykselle. Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää, millä tavoin lapsen tuen prosessit näyttäytyvät varhaiskasvatuslain uudistuksen sekä kolmiportaisen tuen käyttöönoton jälkeen ja millaiset tekijät edistävät ja estävät lapsen tuen yhdenvertaista toteutumista. Tutkielmani pyrki selvittämään lisäksi, mitä rakenteellisen tuen keinoja varhaiskasvatuksessa käytetään. Tutkimukseni oli monimenetelmällinen, jossa laadullisen sisällönanalyysin keinoin pyrin saamaan tietoa kokonaisvaltaisesti lasten tuen prosessien yhtenevistä ja eriävistä tekijöistä, joita pystyin määrällisen tarkastelun keinoin tarkentamaan. Määrällisellä tarkastelulla täsmensin aineistostani muun muassa lapsen tuen prosesseista nostamiani tuen rakenteellisia muotoja ja niiden esiintymistä eri kuntien välillä. Aineiston sain VakaTuki-tutkimushankkeen (2022) tutkimusprojektista ja minun aineistoni koostui 121 kunnan varhaiskasvatusjohtajan vastauksista, jonka pohjalta tarkastelin lapsen tuen prosesseja kuntien sisällä, sekä rakenteellisia tuen muotoja ja tuen muotojen yhdenmukaisuutta kuntien välillä. Aineistoni sisälsi 5 kysymystä, joista kaksi oli avoimia kysymyksiä ja kolme monivalintakysymyksiä. Tutkimustulokseni osoittivat, että tuen prosessit näyttävät valtaosassa vastauksia etenevän lain ja asetusten määrittelemää prosessinkuvausta mukaillen. Prosessien sisällä oli kuitenkin vaihtelua muun muassa siinä, kuka lapsen tuen prosessiin kuuluvat päätökset tekevät, ja kuinka monivaiheinen tuen prosessi kunnassa on. Lisäksi vaihtelua ilmeni siinä, minkälaisena monialainen yhteistyö näyttäytyi. Toisissa kunnissa monialainen yhteistyö koostui useiden eri ammattialojen edustajista, kun toisissa kunnissa ei ollut juuri varhaiskasvatuksen ulkopuolista tukea saatavilla. Aiempien tutkimusten mukaisesti erityisopettajien määrä oli tutkimukseni tu- loksissa myös alhainen, mutta silti käytetyin rakenteellisen tuen muoto. Tutkimusaineistoni vastauksista erottui selkeästi vaihtelevuus siinä, kuinka lapsen tuen tarve tunnistetaan. Erilaiset seulat, testit ja listat olivat keino tunnistaa lapsen tuen tarve, mutta osa näistä listoista oli kuntien omakehittämiä, joka ei anna luotettavaa kuvaa yhdenmukaisesta tuen tarpeen arvioinnista. Tutkimukseni johtopäätöksenä voin todeta, että varhaiskasvatuksessa tuki ja tuen prosessit eivät muodostu vielä kaikelta osin yhdenvertaisena, eikä näin ollen täytä inkluusion määritelmää jokaisen lapsen osalta. Tähän suurin vaikuttava tekijä on kuntien paikalliset päätökset ja resurssit, joiden avulla kunta määrittelee tarjottavat palvelut. Tuen prosesseja tulisi vielä enemmän yhdenmukaistaa selkeyttämällä tuen tunnistamisen keinoja, tuen prosessin kulkua sekä moniammatillisia työryhmiä, jotka lapsen tuen prosessiin vaikuttavat.
  • Puumalainen, Julia (2021)
    Tiivistelmä - Referat - Abstract The aim of the study is to find out the ability of teachers to act equally and anti-racist in a group of children. This study examines how much the goals of equality and anti-racism set by the Finnish Assosiation of Teacher Education (Sool ry) for teacher education actually differs from the content of teacher education in the field of early childhood education at the University of Helsinki before year 2020. Equality in the context of early childhood education and training means that every person is equal regardless of any person-related reason such as their ethnic or national origin (Equality Commissioner, 2019). The purpose of anti-racism in the context of education and upbringing is to achieve social justice among children and to prevent the formation of otherness. (Alemanji, 2018, 5). Educational institutions are not areas free of racism. However, it is important to note that it is different to declare racism in a school, for example, than to declare the whole institution racist, as the latter makes it difficult for change to review and recognize its own activities and the racism that affects them (Rastas, 2018, p. 90). The implementation of this study is divided into three parts: descriptions of the research context and descriptions of the methods of data analysis. In these subsections, the context of the research is opened and the qualitative research and the chosen method are briefly described. The study is thus a review of the literature, which is qualitative research. The review examined the Finnish Association of Students 'Teachers' document “Objectives for Teacher Education” and compared it with the contents of the curriculum for students studying to become early childhood teachers in Helsinki. Content analysis and, more precisely, thematic designing have been used as the method of analysis of the study, which has been used to find key topics in the material used. All in all, thematic design is about sharing and grouping material according to different topics (Tuomi et al., 2013, 93). This research set-up thus compared the objectives of teacher education and the actual course contents of early childhood teacher education in relation to the themes of equality, anti-racism and social justice. This literature review showed how significant the themes related to equality and social justice are in the field of education. The work of a teacher is guided by several laws and documents that bind and guide their daily activities. One important goal for teacher education is the teacher’s readiness to be able to teach different contents of social action, such as equality (SOOL, 2019). This includes equality education, cultural diversity, democracy education and social justice. Although equality and non-discrimination are key themes in almost every document guiding education and training, these are mentioned quite sparingly in the objectives of compulsory courses in the field of early childhood education. However, this is partly due to the fact that universities are independent units, which is why they can decide on their own curricula and the implementation of their goals (Karjalainen et al. 2007; Vitikka et al. 2014, 42). However, when looking at the content of the compulsory courses, multiculturalism was directly mentioned in the objectives of the two courses and other themes related to the sub-chapter on equality in this context were not directly mentioned. However, pre-primary education has a role to play in education as well as in promoting equality, which is why teachers should have sufficient capacity to guarantee equal education.
  • Lindholm, Tarja (2017)
    Goals. The purpose of this Bachelor´s Thesis was to define group skills in school context and find efficient ways to teach group skills to pupils. As the national curriculum in Finland (POPS 2014) emphasizes co-operation and communication skills, these questions are important and relevant. In this thesis, I try to clarify the process of learning and teaching group skills in school as well as the factors effecting it. Methods. The research method was a literature review. The material was gathered by reading educational and psychological literature and research. Essential research objects were co-operative learning theory and group dynamics. The results found in these materials were compared to POPS 2014, the national curriculum of Finland. Results and conclusions. Group skills are a part of social competence, which is based on socio-cognitive, social and emotional skills and temperament. There are four levels of co-operative group skills, which are forming, functioning, formulating and fermenting. According to the material used in this thesis, the following features and actions were typically related to group skills: listening, asking, taking turns, justification, sharing ideas, forming common views, managing conflicts and working for common goals. Group skills are not learned only by working in a group. Group skills should be systematically taught to pupils. Several studies indicate that group skills can be improved by following the basic elements of co-operative learning. Teaching co-operative group skills has also shown to have a positive influence on the relationships and atmosphere in the classroom as well as on the learning results.
  • Lampinen, Ella-Ida (2020)
    Lasten ja nuorten hyvinvointi koulussa on aina ajankohtainen aihe. Aiempi tutkimus aiheesta on keskittynyt hyvinvoinnin haittatekijöihin, mutta nykyään lisääntyvissä määrin ovat tutkimukset käsitelleet myös lasten ja nuorten kokemuksia omasta hyvinvoinnistaan. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää kouluhyvinvoinnin yhteisöllisiä piirteitä. Lisäksi tavoitteena oli tarkastella miten nämä piirteen edistävät tai heikentävät kouluhyvinvointia. Tutkimuksessa oli alun perin tarkoitus selvittää, miten hyvinvointia voisi parantaa koulussa, mutta tutkimusaineistosta tärkeäksi piirteeksi nousi koulukiusaamisen merkitys hyvinvoinnin toteutumiselle. Koin siis tarpeelliseksi pohtia myös piirteitä, jotka heikentävät kouluhyvinvointia. Tutkimuksen menetelmänä oli kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Keräsin aineiston hyödyntäen tutkimuksen avainsanoja aineistohaulla Googlen ja Google Scholarin hakutoiminnolla sekä Helka-kirjaston tietokannoista. Aineisto oli suurimmaksi osaksi suomenkielisiä tutkimusartikkeleita sekä tutkimuskirjallisuutta. Lähteinä on käytetty myös paria englanninkielistä tutkimusta. Suomalaista tutkimusta löytyi mielestäni kattamaan tutkimusaihe monipuolisesti. Aineisto on julkaistu paria klassikkoteosta lukuun ottamatta 2000-luvulla. Kouluhyvinvoinnin yhteisöllisiksi piirteiksi tutkimusaineistosta nousivat ystävyys- ja vertaissuhteet, koulun ilmapiiri ja kouluviihtyvyys sekä osallisuus. Yhteenkuuluvuuden tunne sekä kokemus yksilön merkityksellisyydestä edistävät kouluhyvinvointia. Molemmat tutkimuskysymykset liittyivät vahvasti toisiinsa, mutta toisen tutkimuskysymyksen kohdalla koulukiusaaminen nousi suurimmaksi hyvinvoinnin heikentäväksi piirteeksi koulussa.
  • Kontio, Elisa (2021)
    Tässä tutkimuksessa selvitettiin, millaisia vaikutuksia yhdessä laulamisella on alakoululaisten hyvinvointiin. Tutkimuksen kysymyksenasettelu syntyi tilanteessa, jossa yhdessä laulamista rajoitettiin maailmanlaajuisen koronaepidemian vuoksi. Laulaminen oli kuitenkin vuosisatojen ajan toiminut suomalaisen musiikkikasvatuksen pohjana. Edelleen ennen pandemiaa laulaminen oli usein käytetty työmuoto alakoulun musiikintunneilla, ja sen nähtiin sopivan kaikille oppilaille. Tutkimuksessa tarkasteltiin hyvinvointia Allardtin (1993) fyysisen, sosiaalisen ja psykologisen jaottelun perusteella. Näiden lisäksi työssä käytettiin henkisen hyvinvoinnin käsitettä. Hyvinvointia analysoitiin siis fyysisen, psyko-emotionaalisen, sosiaalisen ja henkisen ulottuvuuden kautta. Kyseessä on kuvaileva, integroiva kirjallisuuskatsaus. Työssä käytettiin aikaisempaa tutkimuskirjallisuutta, jossa käsiteltiin ihmisten kokemuksia laulamisen vaikutuksesta hyvinvointiin. Integroivalla kirjallisuuskatsauksella pyrittiin kuvaamaan laulamisen hyvinvointihyötyjä mahdollisimman monipuolisesti, kuitenkin teoriaosuudessa tehdyn hyvinvointimääritelmän mukaan. Hyvinvointimääritelmä toimi työssä analyysin pohjana, jonka avulla rakennettiin kokonaiskuvaa yhdessä laulamiseen liittyvästä hyvinvoinnista. Tutkimusaineistoa kerättiin eri tietokannoista ja hakuohjelmista. Lisäksi aineistona käytettiin tutkimuskysymykseen liittyvää ammattikirjallisuutta. Tutkimuksen perusteella näytti siltä, että yhdessä laulaminen edisti alakoululaisten fyysistä, psyko-emotionaalista, sosiaalista ja henkistä hyvinvointia. Yhdessä laulaminen toimi työtapana, jonka avulla voitiin tukea lasten kokonaisvaltaista kehitystä. Lisäksi aineistosta nousi keskeisenä esille opettajan rooli ennen kaikkea yhdessä laulamiseen innostajana ja ilon mahdollistajana. Opettajalta vaadittiin myös sensitiivisyyttä oppilaita kohtaan, rohkeutta ja avoimuutta uudelle sekä riittävää itseluottamusta ja musiikillisia taitoja. Samoin tärkeänä näyttäytyi yhdessä laulamista tukevat ympäristön puitteet, kuten vertaislaulajat, enenevät mahdollisuudet laulaa sekä fyysinen oppimisympäristö. Näin ollen voidaankin puhua hyvinvoinnin mahdollisuuksista, joita alakoululaiset voivat tiedostavan opettajan ohjauksessa yhdessä laulamisella tavoittaa.
  • Niskala, Eveliina (2016)
    The purpose of this study was to examine high school students’ social networks from perspectives of friendship, helping others in school and social-digital participation as well as compare potential differencies in networks between girls and boys and between different profiles of socio-digital participation by using social network analysis. The subject of the study was first year students of a high school in Helsinki (N = 82). The data was collected by using a social networking questionnaire and a questionnaire for social-digital participation. According to the results students had 8 friends on average and everyone helped at least one peer with schoolwork. Instead, there was relatively low amount of connections between students in network of socio-digital participation which represents helping others with information and communication technology (ICT) as well as shared activity in internet. There were differences in networking between genders thus on average girls had more friends and school related helping relationships than boys who had more ICT related activity with other peers than girls. However, the results were distorted by the low number of boys (n = 21) in respect of girls (n = 49). Instead, students’ profiles of socio-digital participation did not have a clear influence on their networks. In fact, in this study the homophily of students’ personal networks came out mostly through gender in all described networks.