Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

  • Frisk, Marjo (2024)
    Tavoitteet. ADHD-piirteisiä lapsia on varhaiskasvatuksessa hyvin paljon ja heille on mahdollistettava tuki ja heitä tukevat toimintamenetelmät. Toimintamenetelmät, jotka tukevat ADHD-piirteistä lasta, ovat hyödyllisiä kaikille muillekin lapsille. On tutkittu, että hoitamaton ADHD voi aiheuttaa oppimisvaikeuksia ja muita sosiaalisia ja psyykkisiä haasteita elämässä. Tutkimuksessani selvitän toimintamenetelmiä, jotka tukevat ADHD-piirteistä lasta varhaiskasvatuksessa. Aiemmat tutkimukset osoittavat, että lasten varhaislapsuudessa saama tuki edesauttaa kehitystä ja näin myös ennalta ehkäisee muita haasteita elämässä. Menetelmät. Toteutin tutkimukseni kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Keräsin tutkimusaineistoni huolellisesti käyttämällä tieteellisiä vertaisarvioituja lähteitä sekä väitöskirjoja. Teoriaosassa käytin monipuolisesti vertaisarvioituja artikkeleita, tutkimuksia, väitöskirjoja sekä oppikirjoja, joiden kirjoittajat ovat perehtyneet aiheeseen ja kaikilta heiltä löytyy myös väitöskirja. Aineistonanalyysiksi valitsin sisällönanalyysin. Aineistolähtöisessä sisällönanalyysissä akateemisessa kontekstissa yhdistin käsitteitä vastaamaan tutkimuskysymyksiin. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksesta selvisi, että ADHD-piirteistä lasta varhaiskasvatuksessa tuki selkeästi varhaiskasvattajan sensitiivinen ja lempeä vuorovaikutus ja läsnäolo. Myös positiivisella kasvatuksella ja palautteella oli suuri merkitys. Lapsen omien vahvuuksien hyödyntäminen tuki myös lapsen itsetuntoa ja vahvuuksien käyttöä. Muksuoppi-interventioiden hyödyntäminen varhaiskasvatuksessa koettiin hyödylliseksi pedagogiseksi toiminnan muodoksi, joka tuki kaikkia lapsia. ADHD-piirteisen lapsen tukemiseen käytettävät toimintamenetelmät tukevat kaikkia varhaiskasvatuksessa olevia lapsia ja lisäksi muksuoppi-interventiot ovat hyvin monipuolisia ja joustavia.
  • Lind, Julia (2022)
    ADHD on yleisimmin diagnosoitu lapsuuden psykiatrinen sairaus maailmanlaajuisesti. Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö eli ADHD (Attention-Deficit/Hyperactivity Disorder) on kehityksellinen neuropsykiatrinen häiriö, joka heikentää yksilön arjen toimintakykyä. Monien vuosien ajan yliaktiiviset ja impulsiiviset pojat ovat jättäneet varjoonsa ADHD-tytöt. Halu ymmärtää yhtäläisyyksiä ja eroja ADHD:n esiintyvyyden, oireiden, perheriskin, liitännäissairauksien ja hoidon välillä on lisännyt keskustelua ja tutkimuksia aiheeseen liittyen. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että tyttöjä lähetetään tutkimuksiin poikia vähemmän. Tutkimusten mukaan siihen voi vaikuttaa ainakin osaksi opettajien tekemät arvioinnit. Tässä tutkimuksessa selvitän varhaiskasvatuksen opettajien asenteita ja ajatuksia tyttöjen ADHD-oireiden tunnistamisessa varhaiskasvatuksessa ja siihen liittyviä haasteita. Toteutin tutkimukseni laadullisena eli kvalitatiivisena tutkimuksena. Tutkimus kohdistui varhaiskasvatuksessa työskenteleviin varhaiskasvatuksen opettajiin sekä varhaiskasvatuksen erityisopettajiin. Aineisto kerättiin puolistrukturoidun kyselylomakkeen avulla (N=9) ja sitä analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Kysely toteutettiin netissä helmikuussa 2022 Google Forms –alustan avulla. Tulosten perusteella tutkimukseen osallistuneiden varhaiskasvatuksen opettajien tietoisuus tyttöjen ADHD:n oireista vaikutti lisääntyneen aikaisempiin tutkimuksiin verrattuna, mutta tietoa kaivataan edelleen lisää. Edelleen tulosten perusteella korostuu se, että poikien oireet ovat näkyvämpiä ja siksi helpompi tunnistaa. Varhaiskasvatuksen opettajat korostivat vastauksissaan sitä, että varhaiskasvatuksessa ei anneta diagnooseja vaan tiedonkulku ja havaintojen jakaminen ovat avainasemassa oikean tuen saamisessa. Varhaiskasvatusten opettajien näkemysten mukaan tyttöjä myös ohjattiin poikia vähemmän tutkimuksiin. Jatkotutkimuksien välityksellä olisi mielenkiintoista selvittää muuttuisivatko opettajien näkemykset tyttöjen ADHD:sta tiedon lisääntymisen myötä.
  • Pajunen, Pauliina (2024)
    Tiivistelmä Tavoitteet. Lasten aggressiivinen käyttäytyminen on lisääntynyt viime vuosien aikana merkittävästi, minkä takia se koetaan ajankohtaiseksi ongelmaksi nykypäivän varhaiskasvatuksessa. Aikaisempien tutkimuksien mukaan varhaiskasvattajat kokevat tarvitsevansa lisää osaamista sekä aggressiivisesti käyttäytyvän lapsen kohtaamiseen, että aggressiivisen käytöksen ennaltaehkäisyyn. Erityisesti aggressiivisuuden fyysinen muoto koetaan kuormittavaksi sen aiheuttamien vammojen vuoksi. Aggressiivisuus on myös lapselle itselleen raskas ja pelottava kokemus, minkä takia lapsi tarvitsee vierelleen turvallisen aikuisen. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten aggressiivisesti käyttäytyvän lapsen kohtaamisesta saadaan turvallinen kokemus sekä lapselle, että kasvattajalle. Tutkimukseni kuvaa erilaisia toimintatapoja, jotka on koettu hyödylliseksi aggressiivisesti käyttäytyvää lasta kohdatessa. Menetelmät. Tutkimukseni toteutettiin kvalitatiivisena eli laadullisena tutkimuksena. Tutkimuksen aineisto kerättiin puolistrukturoidulla haastattelulla, joka rakentui kolmesta eri pääteemasta. Yksilöhaastattelut pidettiin etäyhteydellä kolmelle eri henkilölle, jotka toimivat tai ovat toimineet varhaiskasvatuksen erityisopettajana. Tutkimuksen analysointivaiheessa hyödynnettiin sekä teorialähtöistä – että aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Teorialähtöistä sisällönanalyysiä hyödynnettiin analyysirungon muodostamisessa, jonka jälkeen aineistolähtöistä sisällönanalyysiä käytettiin analyysirungon täyttämiseen. Tulokset ja johtopäätökset. Aggressiivisesti käyttäytyvän lapsen kohtaamisessa tärkeimmäksi tekijäksi koettiin varhaiskasvattajan vuorovaikutus, jonka tulisi olla aina empaattista ja lapsen tunnetilaa rauhoittavaa. Aikuisen vuorovaikutusta pidettiin toimivana tapana mallintaa lapselle toivottua käyttäytymistä. Vuorovaikutuksen tukemisen keinoina nousi esimerkiksi pikapiirtäminen, liikennevalojen, tunnemittarin ja kuvakorttien käyttö. Visuaaliset ja konkreettiset tukikeinot koettiin toimivaksi erityisesti silloin, kun niiden käyttämisestä oli sovittu yhdessä lapsen kanssa. Kohtaamisessa korostettiin lapsituntemuksen tärkeyttä, sillä sen avulla kasvattaja tiesi millaista vuorovaikutusta juuri tietty lapsi tarvitsee, ja millaiset asiat altistavat lapsen aggressiiviselle käyttäytymiselle. Edellä mainitut keinot auttavat varhaiskasvattajaa saamaan varmuutta aggressiivisen lapsen kohtaamiseen, joka toimii edellytyksenä molemminpuolisen turvallisuuden tunteen saavuttamiseen.
  • Hytönen, Heidi (2016)
    Aims. Aggressive behaviour should not be allowed to children. At the day care, it is important to intervene every situation when child behaves aggressively and guide him to find better ways to behave. The aim of the research was to find out how kindergarten special education teacher and kindergarten teacher understand child’s aggression behaviour, what kind of experience they have about it and how they support a child who behaves aggressively at day care. In my research, I focus on children who are over 3 years old. Methods. Research method was qualitative, phenomenographic research. As a data collection method, I used theme interview and as a method of analysis, I used content analysis. I interviewed one kindergarten teacher, one special education kindergarten teacher and one kindergarten resource special education teacher. All of them work for the city of Helsinki and they have between 20 to 40 years of work experience. Results and conclusions. According to the research results, the interviewees thought that child’s aggressive behaviour was both physical and verbal. All of the interviewees told that they encounter child’s aggressive behaviour almost daily at their work. There were similarities and differences in the way kindergarten special education teachers and kindergarten teachers support a child who behaves aggressively. Different educational backgrounds might be explanatory factor. All of the interviewees brought up that it is important that adults remain calm when a child acts aggressively. Due to the safety reasons, they sometimes had to hold the child until the child can be calmed down. The kindergarten special education teachers brought up teaching the child the skill to recognize and name feelings.
  • Karlsson, Jenny (2022)
    Mål: I denna avhandling vill man analysera, tolka studera på vilket sätt lärare kan öka sin förståelse för barn som uppvisar aggressivt beteende. Avhandlingens syfte är att ge lärare en bättre förståelse för barn som beter sig aggressivt, i och med att deras förståelse förbättras kan lärare lättare bemöta dessa barn i skolvardagen vilket ökar välmående hos barnen. Tidi-gare forskning hävdar att empati, uppbyggande av relationer och en trygg omgivning med lämplig gränssättning och självständighet motverkar aggressivitet. Metoder. Avhandlingen är gjord som en systematisk litteraturöversikt med både kvalitativ, kvantitativ och litteraturöversikt som ansats. Litteratursökningen utfördes genom databas-sökning samt manuellsökning, vilket slutresultatet blev åtta artiklar, var av alla artiklar ge-nomgått referensgranskning. Litteraturen bearbetades genom kvalitativ analys. Resultat och slutsatser. Lärare som visar empati, lägger tid på att lyssna till eleverna, bryr sig genuint om dem har lättare att förstå sig på barn som uppvisar aggressivt beteende. Resur-ser, tid, utbildning/skolning borde läggas till för att underlätta för lärarna att förstå de ag-gressiva barnen och hur de kan underlätta för dem i skolvardagen. Goda relationer mellan lärare och elev och lärare och hem var viktigt för att förstå barnet och för att barnet skall lita på läraren. Lärare idag kan inte längre endast fokusera på att undervisa utan behöver även satsa mycket på att lära känna eleverna och bygga upp ett förtroende bland dem och en stödjande klassanda.
  • Petra, Elsa (2023)
    Tässä kandidaatintutkielmassa perehdyn matematiikka-ahdistukseen sen historiaan, vaikutuksiin sekä nykytilanteeseen. Ilmiö ei ollut minulle entuudestaan tuttu. Aikaisemman tutkimuksen mukaan ilmiö on globaali sekä kasvava. Lähdin selvittämään mitä ratkaisuehdotuksia ongelmaan tarjottiin viimeisimmissä tutkimuksissa. Koin tärkeäksi lähestyä ilmiötä useasta näkökulmasta. Uskoin siten löytäväni monipuolisia ratkaisuehdotuksia sovellettavaksi suomalaiseen luokkahuoneeseen. Tutkimuksen mukaan globaalilla ilmiöllä on paljon yhteisiä sekä yksilöllisiä ilmenemisen muotoja. Tällöin jokainen keino on punnittava yksilöllisesti ja muokattava sopivaksi yksilöllisiin tarpeisiin. Vaikka alkuun en uskonut ennaltaehkäisyn olevan niin tärkeää, päädyin lopulta päinvastaiseen päätelmään. Ennaltaehkäisyn keinot toimivat laajemmalle joukolle kerralla, sekä ehkäisevät tilanteen tulehtumista entisestään. Toteutin tutkimukseni kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Menetelmä on sopiva, kun halutaan esittää monipuolinen yleiskatsaus tietystä aiheesta. Aineistokseni valikoitui kaksi erilaista näkökulmaa ratkaisuehdotuksiksi. Ensimmäinen näkökulma edustaa ilmiön tilannetta globaalista näkökulmasta, sekä ratkaisuehdotuksia sen hetkisen tutkimuksen perusteella. Toinen näkökulma on opettajaopiskelijoiden ehdotuksista koostuva sekä keinoja tutkimustietoon peilaava. Ratkaisuehdotukset soveltuvat erilaisiin opiskeluympäristöihin ja eri-ikäisille oppilaille. Tuloksistani käy selväksi aiheen ulottuvan yksilön sekä yhteisön monille tasoille. Ratkaisuehdotuksia on tarjolla kattavasti, mutta kokeiltuja konkreettisia keinoja vähän. Keinojen kannalta oppimiseen liittyviin asenteisiin, oppimisilmapiiriin luokassa sekä kodin ja koulun yhteistyöhön panostaminen olisi tärkeää matematiikka-ahdistukseen puuttumiseksi. Matematiikka-ahdistuneen yksilön kohdalla ratkaisuehdotukset riippuvat jonkin verran koulutusjärjestelmän tarjoamista tukirakenteista. Tutkijat kannustavat ammattiavun hakemiseen ahdistuneisuuden oireisiin. Suomalaisessa koulussa tämä tarkoittaisi siis ensisijaisesti koulupsykologin konsultoimista.
  • Åsvik, Miranda (2019)
    The purpose of my bachelor’s thesis was to describe the thoughts of children who speak both Finnish and Swedish as their first languages. I investigated how bilingual children make a language choice when interacting with peers. I also observed how code-switching from Finnish to Swedish appeared in children’s talk. My intent was to expand the understanding of language development of a bilingual child from an early education teacher’s view. The questions of my study were: 1. What thoughts do children who speak Finnish and Swedish as their first languages have about bilingualism? 2. How do bilingual children make a language choice when interacting with peers? 3. How does code-switching appear in children’s talk? My thesis was a qualitative study and as the study method I used a theme interview. I gathered the material by interviewing four simultaneously bilingual children aged six to eight who speak both Finnish and Swedish as their first languages. I analysed the material with content analysis. The study shows that children think their bilingualism is a natural part of their lives. They had thoughts about languages transferring from one generation to next. When interacting with peers children followed their joint language history and also negotiated what languages to use together. Appearance of code-switching was variable. Code-switching worked as a part of children’s language strategy to make discussion more fluent. The conclusion of the study is that bilingualism generally does not affect child’s language development. Children mainly do not feel that their bilingualism is a negative thing. Code-switching is a conscious language skill and strategy. In an interaction between bilingual children it is natural to speak both languages and negotiate together which languages to use.
  • Alho, Erika (2019)
    Tunnekasvatuksella voidaan vaikuttaa oppilaan kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin, akateemiseen menestykseen sekä koulun sosiaaliseen ilmapiiriin. Tunnetaitojen heikkous puolestaan altistaa käytöshäiriöille ja syrjäytymiselle. Tutkielman tarkoituksena on kuvata, millaisia mahdollisuuksia tunnetaitojen opetuksen integroimisella äidinkielen ja kirjallisuuden oppiaineeseen voi olla. Tunnekasvatuksen tarve on huomioitu uudessa opetussuunnitelmassa, mutta käytännössä opetus ei ole vielä systemaattista ja ennaltaehkäisevää, oppilaiden tasapainoisen tunne-elämän kehitystä tukevaa. Tutkielmassa kuvataan tunnekasvatuksen asemaa suomalaisessa alakoulussa opetussuunnitelman velvoittamana, oppiaineeseen sitoutumattomana sisältönä. Tutkielmassa selvitetään, miten äidinkielen ja kirjallisuuden oppiaineessa voidaan tukea tunnekasvatuksen tavoitteita ja mikä merkitys lastenkirjallisuudella voi olla oppilaan tunnetaitojen ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta. Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineistona käytettiin kotimaista ja ulkomaalaista teoriakirjallisuutta, tutkimuksia ja muita tieteellisiä artikkeleita, sekä muutamia opinnäytteitä. Aineisto on rajattu harkinnanvaraisesti suhteessa tutkittavaan ilmiöön. Tunnekasvatuksen asema alakoulussa on yhä hajanainen, vaikka opettajat tunnustavat tunnetaitojen merkityksen oppimisen edellytyksenä. Kirjallisuuskatsauksen perusteella tunnekasvatuksen integrointi äidinkielen ja kirjallisuuden oppiaineeseen näyttäytyy tarkoituksenmukaisena ja tehokkaana. Tunnekasvatuksen tavoitteita on mahdollista tukea äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksen osana, kun toiminta on tavoitteellista ja opettajat tietoisia vaikutusmahdollisuuksistaan. Lasten- ja nuortenkirjallisuuden lukemisella ja käsittelyllä voi alakoulussa olla tunnetaitojen tukemisen kautta rooli oppilaan kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistäjänä.
  • Ahjos, Outi (2021)
    Suomalaisessa kulttuurissa kirjoilla ja lukemisella on perinteisesti ollut vahva asema ja lastenkirjallisuus on tärkeä osa myös varhaiskasvatusta. Lastenkirjallisuuden tehtävänä on tarjota lapsille viihdykettä, mutta kirjallisuuden avulla lasten kanssa voidaan myös käsitellä erilaisia, vaikeitakin aiheita. Kirjojen kautta lapsi pystyy pohtimaan esimerkiksi omaa identiteettiään. Lastenkirjallisuus ottaa usein kantaa yhteiskunnan ilmiöihin. Esimerkiksi postmoderneissa lastenkirjoissa pyritään rikkomaan kaksijakoisia sukupuolirooleja ja esitellään ei-normatiivisia perheitä alleviivaamatta niitä. Tässä tutkielmassa tarkastellaan, kuinka äitejä ja äitiyttä kuvataan suomalaisessa, realistisessa lasten kuvakirjallisuudessa. Pienten lasten identiteetin kehityksen kannalta on tärkeää, minkälaisina aikuisia naisia ja äitejä kuvataan kirjallisuudessa, koska kuvaukset liittyvät väistämättä myös käsityksiin sukupuolirooleista. Tämä laadullinen tutkimus on toteutettu teorialähtöisenä sisällönanalyysinä ja aineistona on 13kpl vuosina 2015-2020 julkaistua lasten kuvakirjaa. Analyysin kohteena ovat sekä kirjojen teksti että kuvitus. Analyysin perusteella aineiston äitihahmoille luotiin kuusi kategoriaa: äidin elämä on muutakin kuin äitiyttä, äidit osaavat heittäytyä, äiti on rakastava ja lempeä turvanlähde, äidit eivät ole täydellisiä, äidillä on viimeinen sana ja äidit osana monenlaisia perheitä. Nykyään äideillä jopa odotetaan olevan ”oma elämä” äitiyden ulkopuolella ja näin on myös kirjallisuuden äitien kohdalla. Äidinrakkaus näkyy vahvasti kirjoissa, mutta niin myös äitien muut tunteet. Äiti on auktoriteetti, vaikka hän hassutteleekin lastensa kanssa. Lastenkirjoissa kuvataan myös muita kuin perinteisiä ydinperheitä. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että lastenkirjallisuuden äitihahmoilla on monia, päällekkäisiä rooleja. Hyvä äitiys ei vaadi oman elämän uhraamista. Kirjojen äideillä on harvoin omaa nimeä, vaikka muuten äitikuvaukset haastavat perinteiset sukupuoliroolit. Hyvä kuvakirja jättää tarpeeksi tilaa myös visuaaliselle kerronnalle. Kuvituksessa näkyvät ajankohtaiset aiheet kuten imetyksen normalisointi. Tarinat tarjoavatkin hyvän lähtökohdan lapsen ja aikuisen väliselle keskustelulle.
  • Mäntysalo, Tommi (2021)
    Mediassa sekä koulutuspolitiikassa on vasta viime aikoina alettu kyseenalaistamaan koulujen al-kamisaikoja ja esitetty niitä syynä murrosikäisten krooniseen univajeeseen. Tutkielmani kuvailee aineiston avulla millaisia yhteyksiä koulunkäynnillä ja unella on sekä niitä ratkaisuehdotuksia, joita aineisto esittää murrosikäisten koululaisten univajeeseen. Tutkimuskysymykseni ovat 1) Millä tavoin uni on yhteydessä murrosikäisten koulunkäyntiin? 2) Minkälaisia ratkaisuehdotuk-sia aineisto esittää kouluaamujen alkamiselle? Tutkielmani on kuvaileva kirjallisuuskatsaus, jonka aineisto koostui 22:sta tieteellisestä tutki-musartikkelista. Artikkelit ovat osa suomen- ja osa englanninkielisiä, ja ne ovat kaikki kerätty Google Scholar-tietokannasta. Analyysimenetelmäni oli sisällönanalyysi, jota kaikin poimimaan aiheeseen liittyvät eri yhteydet ja näkökulmat erilaisiin kategorioihin. Lisäksi nostin aineistosta ratkaisuehdotuksia. Jopa puolet koululaisista nukkuu liian vähän. Tuloksista voidaan todeta, että unen on merkittävää vaikutusta murrosikäisten kognitiivisiin kykyihin, mielialaan, fyysiseen- ja henkiseen terveyteen, turvallisuuteen sekä koulumenestykseen. Unen määrään näyttäisi vaikuttavan biologisten tekijöiden lisäksi koulun alkamisaika, sekä nukkumaanmenoaika ja sitä edeltävä toiminta. Aineiston tutkimukset osoittavat lisääntynyttä unen määrää, kun koulun alkamisaikaa siirretään myöhäisemmäksi. Aineistoissa esitetään koululaisten krooniselle univajeelle ratkaisuehotukseksi kouluaamujen siirtämistä myöhäisemmäksi, vanhempien asettamia nukkumaanmenoaikoja, virvokkeiden ja elektroniikan käytön rajoittamista iltaisin sekä enemmän terveystiedon opetusta liittyen nukkumiseen.
  • Ravattinen, Elina (2020)
    Tavoitteet. Pivotal Response Training menetelmä on kehitetty autististen lasten kielen, sosiaalisten taitojen sekä leikkitaitojen kehittämiseksi. PRT-menetelmä keskittyy ydinvalmiuksien, kuten leikki- ja vuorovaikutustaitojen kehittymiseen. (Hyytiäinen, Kinnunen, Timonen & Ylönen, 2008.) Tämän tutkimuksen tavoitteena on saada tietoa siitä, kuinka Pivotal Response Training (PRT) menetelmä vaikuttaa leikkitaitojen kehittymiseen ja muuttuuko leikin luonne menetelmän myötä. Lisäksi tavoitteena on selvittää, kuinka ympäristö vaikuttaa menetelmän toteuttamiseen ja millainen on aikuisen rooli menetelmän tehokkuuden ja toimivuuden näkökulmasta. Teoreettisena viitekehyksenä tutkimuksessani on autismi, sekä leikki, vuorovaikutus ja kommunikointi autistisella lapsella. Menetelmät. Tutkimukseni on kvalitatiivinen tutkimus, jonka aineisto on kerätty puolistrukturoidulla teemahaastattelulla. Haastatteluihin osallistui neljä (4) henkilöä, jotka ovat joko PRT-ohjaajia tai menetelmään osallistuneen lapsen vanhempia. Käytin tutkimuksessani analyysimenetelmänä aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Tulokset ja johtopäätökset. Tuloksien mukaan PRT-menetelmän myötä yksin- ja yhteisleikissä tapahtuu muutosta. Menetelmää voi toteuttaa jokaisessa ympäristössä, mutta ympäristön muokkaamisen avulla on mahdollista lisätä vuorovaikutusaloitteita. Tuloksista ilmenee, että aikuisen rooli on korostunut menetelmässä. Aikuinen toimii lapsen aktiivisena havainnoijana ja mahdollistaa tilanteita, joissa harjoitella muun muassa leikkitaitoja ja vuorovaikutusta.
  • Nyholm, Niina (2023)
    Tavoitteet. Nykyisin aikuisen osallistuminen leikkiin tunnustetaan tavoiteltavaksi toiminnaksi, mutta tämä ei valitettavasti näy varhaiskasvatuksen toimintakulttuureissa tai aikuisten leikkiroolien kehittämisessä. Vaikka aihe on ajankohtainen, siitä on niukasti tutkimusta verraten sen keskeisyyteen. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin varhaiskasvatuksen ammattilaisten toimintaa leikin aikana sekä etsittiin niitä tekijöitä, jotka ovat yhteydessä aikuisten leikkiin osallistumiseen tai siitä vetäytymiseen. Menetelmät. Tämä tutkimus toteutettiin kvantitatiivisin menetelmin. Tutkimuksen aineisto hankittiin kyselylomakkeella, joka jaettiin verkossa kolmeen Facebook-ryhmään, jolloin tutkimuksen kohderyhmäksi päätyivät aiheesta kiinnostuneet varhaiskasvatuksen ammattilaiset. Kyselyyn saatiin 156 vastausta, jotka toimivat tutkimuksen aineistona. Aineistoa analysoitiin kvantitatiivisin menetelmin tunnuslukujen, korrelaatiotestin ja varianssianalyysin keinoin. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksessa oli nähtävissä, että varhaiskasvatuksen aikuisilla on monia päällekkäisiä työtehtäviä leikin aikana, mutta useimmiten tutkittavat valvoivat lasten turvallisuutta ja olivat läsnä fyysisesti ja psyykkisesti. Lisäksi tutkittavat osallistuivat leikkiin huomattavasti enemmän kanssaleikkijöinä kuin keskushahmoina, mikä heijastelee leikin kaksinaisluonnetta, jossa pyritään säilyttämään tasapaino leikin vapauden ja lasten aktivoimisen välillä. Leikkiin suhtautuminen, leikkiin osallistumisen merkityksen ymmärtäminen sekä leikistä vetäytymistä aiheuttavat erinäiset tekijät kuten rajalliset resurssit tai työyhteisön puutteelliset käytännöt olivat yhteydessä tutkittavien leikkiin osallistumiseen. Taustatekijöitä tarkastellessa tutkimus osoitti, että koulutuksella oli vaikutusta tutkittavan leikkiin osallistumiseen, kun taasen työkokemuksen määrällä ei yhteyttä löytynyt. Tulos korostaa koulutuksen mahdollisuutta vaikuttaa varhaiskasvatuksen ammattilaisten leikkiin osallistumiseen. Toisaalta tutkimuksessa ilmeni käänteinen yhteys lapsiryhmän ikäjakauman ja tutkittavan leikkiin osallistumisen välille. Mitä vanhempia lapset tutkittavan ryhmässä olivat, sitä vähemmän tutkittavalla oli taipumusta osallistua leikkiin. Tulos heijastelee yleistä käsitystä vanhemmista lapsista kompetentteina leikkijöinä, mikä on huolestuttavaa yhdenvertaisten leikkimahdollisuuksien toteutumisen näkökulmasta, sillä kaikki lapset eivät pääse osallisiksi leikkeihin ilman aikuisen tukea.
  • Smakiqi, Diana (2024)
    Tavoitteet. Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella aikuisen roolia pedagogisen leikin toteuttajana varhaiskasvatuksen taaperoryhmissä (0–3-vuotiaat). Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että aikuinen on keskeisessä asemassa lapsen oppimisen ja kehityksen tukemisessa erityisesti pedagogisen leikin kautta. Tässä tutkielmassa selvitettiin, millaisia rooleja aikuisella on pedagogisessa leikissä ja miten aikuinen huomioi taaperoikäisten tarpeet leikin toteutuksessa. Tutkimuksen päätavoitteena oli ymmärtää, kuinka aikuinen voi tukea lapsen kokonaisvaltaista kehitystä huomioiden lasten yksilölliset ja kehitykselliset tarpeet pedagogisen leikin avulla. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, jossa tarkasteltiin aikaisempia tutkimuksia ja artikkeleita aikuisen roolista pedagogisessa leikissä. Aineisto koostui vertaisarvioiduista julkaisuista, jotka käsittelivät aikuisen roolin vaikutusta lasten kognitiiviseen, sosiaaliseen, motoriseen ja emotionaaliseen kehitykseen. Kirjallisuusaineiston perusteella tutkittiin, kuinka aikuinen voi ohjata pedagogista leikkiä taaperoryhmissä siten, että se vastaa lasten kehityksellisiin tarpeisiin. Tulokset ja johtopäätökset. Tulokset osoittivat, että aikuisen aktiivinen ja joustava rooli pedagogisessa leikissä on merkittävä lasten kehityksen tukemisessa. Aikuinen voi toimia monissa rooleissa, kuten leikin suunnittelijana, leikin ohjaajana sekä leikkikaverina olemisena, mikä auttaa vastaamaan taaperoiden yksilöllisiin kehitystarpeisiin. Pedagogisen leikin kautta lapset saivat tukea kognitiiviseen, motoriseen, sosiaaliseen ja emotionaaliseen kehitykseen. Johtopäätöksenä todetaan, että varhaiskasvatuksessa on tärkeää vahvistaa aikuisen roolia pedagogisessa leikissä, jotta taaperoiden kehitystä voidaan tukea kokonaisvaltaisesti.
  • Heikkinen, Pauliina (2019)
    Aiemmat tutkimukset ja keskeinen teoria aiheesta osoittavat, että ilman aikuisen sensitiivi-syyttä ja emotionaalista herkkyyttä aikuisen on mahdoton tavoittaa lapselta tulevia aloitteita ja sanattomien viestien merkitystä. Pedagogisesti sensitiivisellä aikuisella on muun muassa kyky tunnistaa lapsen tunnetiloja sekä taito vastata niihin sopivalla tavalla. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää varhaiskasvatuksenopettajien käsityksiä sensitiivisen aikuisen merkityksestä ja tarkastella sitä, millä tavoin sensitiivisyys opettajien mukaan ilme-nee heidän toiminnassaan päiväkodin arjessa. Tutkimuksessa kysytään 1) Mitä merkityksiä varhaiskasvatuksen opettajat antavat aikuisen sensitiivisyydelle lapsen kohtaamisessa päi-väkodissa? 2) Millä tavoin varhaiskasvatuksen opettajat kuvaavat sensitiivisyyden lasta koh-taan ilmenevän omassa toiminnassaan? Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, ja tutkimuksen aineisto kerättiin haastatte-lemalla kolmea varhaiskasvatuksenopettajaa. Tutkimus toteutettiin puolistrukturoidun haas-tattelun avulla, ja tutkimusongelmaan pyrittiin etsimään vastauksia analysoimalla haastatte-luista saatua aineistoa sisällönanalyysin avulla. Tutkimuksen aineiston analysointi tehtiin pääasiassa aineistolähtöistä sisällönanalyysiä käyttäen, mutta osittain käytettiin myös teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Tutkimustuloksista kävi esille, että kaikki varhaiskasvatuksenopettajat pitivät aikuisen sensi-tiivisyyttä ensisijaisen tärkeänä ominaisuutena päiväkodissa työskentelevälle henkilölle. Sensitiivisyys koettiin asiana, joka on opettajan työn ytimessä. Tutkimustulosten mukaan sensitiivisyys nähtiin erityisesti aikuisen kykynä luoda lämmin vuorovaikutussuhde lapsen ja aikuisen välillä. Haastateltavat kuvasivat sensitiivisyyden ilmenevän toiminnassaan tietyn-laisena lapsen kannattelemisena, joka tulee esille muun muassa aikuisen ilmeissä ja eleissä, sekä lapsen sanallisena ja fyysisenä kannustuksena. Haastatteluista saadut tulokset olivat keskenään varsin yhteneväisiä sekä keskenään, että aiheeseen liittyvän keskeisen teorian kanssa.
  • Ahonen, Klaudia (2020)
    Objectives The objective of this treatise was to clarify preconditions for adult participation for the under three-year-old children`s free play and its effects on the child`s development. It is expected that this treatise gives information about how the adult can participate in the under three-year- old child`s play in the free play situations of the early childhood education and how the adult`s presence in the free play affects the child`s later development. Methods This treatise was carried out as a qualitative treatise. Ideas which dominate on the field of the early childhood education were cleared in the treatise as a describing literature look from the phenomenon to be examined. A pedagogical treatise five (5) of which were university based studies was selected to be a research material altogether and two (2) polytechnic based studies. Results and conclusions The results of this treatise showed that adult`s participation in the free play required of the adult, I play the securing of preconditions, the creation of the safe play environment, attitude which is open to the play and presence in the play. For the play enough time, the suitable premises and toys which are safe to child. Placing of the adult and opportunity to touch during the play promoted the forming of the safe play environment near. The adult`s presence in the play meant not only active participation in the play but the adaptation of the own role according to children`s needs. The adult participation in the under three- year – old child`s free play promoted the child`s welfare, social skills and development of play skills. The adult prevented the establishing of the play roles in the group and helped the child to join the play along. The child committed more deeply to the play when the adult participated in the play. The results show that the adult strengthens the child`s development when participating in the free play.
  • Pietarinen, Emmi (2021)
    Tavoitteet. Tutkimukseni tavoitteena oli kuvata aikuisten toimintaa ja vuorovaikutusta suhteessa lasten leikkiin sekä rajoittavana että mahdollistavana ja rikastavana tekijänä varhaiskasvatuksessa. Tutkimuskysymykseni olivat: 1. ”Millä tavoin varhaiskasvatuksen rakenteet tai aikuisten toiminta ja vuorovaikutus rajoittavat lasten leikkiä?” ja 2. ”Millä tavoin varhaiskasvatuksen rakenteet tai aikuisen toiminta ja vuorovaikutus mahdollistavat ja rikastavat lasten leikkiä?” Aikuisen rooli lasten leikissä on ollut kauan kyseenalaisessa asemassa. Leikkiä on pidetty lasten omana toimintana, jota aikuisen olisi syytä lähinnä havainnoida, mutta leikin pedagoginen potentiaali on alkanut kiinnittää huomiota varhaiskasvatuksen tutkimuksessa. Leikkiin osallistuessaan aikuinen kykenee auttamaan lapsia saavuttamaan lähikehityksen vyöhykkeen, harjoittelemaan heidän kanssaan erilaisia taitoja ja kiinnittämään lapsia leikillisiin kohtaamisiin oman esimerkkinsä voimalla leikistä käsin (mm. Lindqvist, 1995, 1998; Pursi, 2019). Teoreettisessa viitekehyksessä esittelen myös vapaan leikin käsitteen haasteita varhaiskasvatuksessa. Menetelmät. Toteutin tutkimukseni kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, jossa käytin aineistonani seitsemää vertaisarvioitua pohjoismaista journaaliartikkelia. Aineistoni koostuu neljästä norjalaisesta ja yhdestä suomalaisesta, ruotsalaisesta ja islantilaisesta varhaiskasvatusta koskevasta artikkelista. Valitsin tutkimukseeni artikkelit, joiden tutkimuskohteena oli tyypilliset varhaiskasvatusryhmät ja jotka keskittyivät aikuisen toimintaan ja vuorovaikutukseen suhteessa lasten leikkiin. Analysoin artikkelien tuloksia suhteessa tutkimuskysymyksiini ja muodostin sitä kautta tulosluvun. Tulokset ja johtopäätökset. Leikkejä rajoittavia tekijöitä olivat muun muassa lapsen asioiden kuulematta jättäminen, leikin keskeyttäminen ilman ennakkovaroitusta, lapsen tuen tarpeen huomiotta jättäminen leikissä tai leikkiympäristöjen liiallinen kontrollointi ja vallan käyttäminen lasten leikkiä vastaan. Leikkiä mahdollistavia ja rikastavia tekijöitä olivat muun muassa leikkiin osallistuminen ja uusien sisältöjen tuottaminen, lähikehityksen vyöhykkeen tukeminen (scaffolding), leikillisiin keskusteluihin suuntautuminen sekä yhteenkuuluvuuden tunteen lisääminen leikkijöiden välillä. Leikki tarjoaa aikuisille mahdollisuuksia oppia tuntemaan lapset ja heidän kehitystasonsa paremmin. Leikki on tärkeä osa varhaiskasvatusta ja siihen liittyy paljon erilaisia oppimistilanteita. Varhaiskasvatuksen arki on kuitenkin tarkasti strukturoitua ja kiireistä, jolloin aikuiselta voi jäädä mahdollisia leikkitilanteita huomaamatta.
  • Häkkinen, Sofia (2024)
    Tiivistelmä - Referat – Abstract Tavoitteet. Tämän tutkielman tavoitteena oli kuvata, minkälaisilla käytännöillä kasvatus- ja opetushenkilöstö voi vaikuttaa ennaltaehkäisevästi lasten välisten ristiriitatilanteiden syntymiseen ulkoilun aikana vapaan leikin tilanteissa. Lisäksi tavoitteena oli selvittää, minkälainen on henkilöstön rooli ulkona sekä minkälaiset tekijät estävät toimimasta ristiriitatilanteita ennaltaehkäisevästi. Aikaisempaa tutkimusta tästä aiheesta ei ollut. Lasten käyttämistä konfliktienratkaisustrategioista sekä niissä tarvittavista ja kehittyvistä taidoista on tutkimusta, kuten myös henkilöstön roolista ristiriitatilanteissa. Menetelmät. Tämä tutkielma on empiirinen tutkielma, jota varten haastateltiin kolmea varhaiskasvatuksen opettajaa. Tutkielman lähestymistapa on fenomenografinen. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla, jossa on hyödynnetty fenomenografisen analyysin vaiheita. Aineiston analyysissa on edetty oleellisten ilmauksien etsimisestä taulukointiin ja luokitteluun alkuperäisistä ilmauksista ensin pelkistettyihin ilmaisuihin ja sen jälkeen vielä ala- ja yläluokkiin. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkielman päätuloksina oli, että ristiriitatilanteisiin voidaan puuttua parhaiten henkilöstön toimintatavoilla, kuten turvallisuuteen liittyvillä tekijöillä ja lapsiin liittyvillä pedagogisilla toimintatavoilla. Tulokset osoittivat, että henkilöstön rooli ulkona oli eniten turvallisuuden valvontaa sekä lasten leikkeihin osallistumista. Ristiriitatilanteiden ennaltaehkäisyä estivät asiantuntijuuteen liittyvät tekijät, kuten henkilökunnan yhteisten sääntöjen ja linjojen puuttuminen ulkoilun aikana, henkilökunnan asenteet sekä sijaisten kyky toimia ryhmässä. Tämän tutkielman perusteella voidaan todeta, että henkilöstöllä on mahdollisuus omalla toiminnallaan vaikuttaa parhaiten ennaltaehkäisevästi ristiriitatilanteiden syntymiseen mutta samat asiat, jotka koettiin ennaltaehkäiseviksi toimintatavoiksi, nousivat myös estäviksi tekijöiksi. Vaikka mahdollisuus ristiriitatilanteiden ennaltaehkäisemiseen on henkilökunnan omissa käsissä, haastetta konfliktitilanteiden ennaltaehkäisemiseen luo henkilöstön erilaiset ja vaihtelevat toimintatavat, näkemykset ja arvot.
  • Ruohonen, Anni (2019)
    Objectives. The purpose of this study was to find out the experiences of pre-school children on how to deal with bullying situations. The aim was to get the children to have their own voice in an issue that touches their world of experience. The study also sought to find out how children define bullying and whether they feel some ways of resolving bullying situations as negative. Earlier studies have shown that bullying also occurs with early childhood education. Studies have also found that intervention methods classified as sensitive produce better results from both victim and bullying perspectives than non-sensitive methods. This research provides an important child perspective on how to deal with bullying situations. Methods. This research is qualitative research and research perspective is phenomenology. The research material was collected from two kindergartens in Espoo, where a total of five pre-school children were interviewed. A total of three children were interviewed in the first nursery and two children in the other. The interviews were carried out in thematic interviews at the nursery premises in November 2018. Individual interviews were recorded and transcribed. The material was analyzed by material-based and theory-driven content analysis. Results and conclusions. From the results of the research it can be stated that children could name different forms of bullying: psychological, physical and verbal. The easiest thing is to name physical forms of bullying, such as hitting, kicking and throwing goods. The solutions to bullying situations in children's experiences varied between sensitive and non-sensitive methods, and it was not possible to name very in-depth solutions - for some, simply telling the adult was enough. From children’s point of view it seems to be important either to learn something or move forward from the bullying situations. Adult’s role didn’t always seem to be central in solving the bullying situations, but children also named the victim, the bully and a defender. On the other hand, in the case of negative solutions, the adult was always a key factor. Negative solutions are, according to the investigator's interpretation, mostly those in which the situation is not actually solved, only suspended. This research can be used as a tool to develop activities to prevent and tackle day-to-day bullying.
  • Lampi, Meri (2024)
    Ristiriitatilanteiden ilmeneminen kouluympäristössä on yleistä, ja joskus näitä tilanteita tarvitsee ratkaista koulusovittelun kautta. Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on selvittää, miten koulusovittelua toteutetaan suomalaisissa oppilaitoksissa. Lisäksi katsauksen tavoitteena on selvittää, mitkä tekijät ovat sovittelutilanteen onnistumisen kannalta avainasemassa. Katsauksessa samalla tutustutaan teorioihin sovittelun taustalla. Koulusovittelun ymmärtäminen ja tiedostaminen osaksi yhteiskunnallista kokonaisuutta on tärkeää, sillä sovittelulla edistetään rauhaa ja turvallisuutta sekä sitä harjoittamalla lisätään kouluviihtyvyyttä. Toteutin kandidaatintutkielmani kuvailevana kirjallisuuskatsauksena ja hain tutkimusaineistoa Helka- kirjaston hakupalvelusta sekä hyödynsin Googlea että Google Scholaria kirjallisuuden kartoittamisessa. Aineistoksi löytyi sekä suomalaista että ulkomaalaista kirjallisuutta, tutkimuksia ja muita julkaisuja. Aineiston haussa käytettiin erityisesti seuraavia sanoja: ristiriitatilanne, ristiriitatilanteen selvittäminen, selvittely ja sovittelu. Tämän kirjallisuuskatsauksen kohteena ovat lapset ja nuoret. Lisäksi rajaan tarkastelun ulkopuolelle yksityiset perusopetuksen järjestäjätahot. Kirjallisuuden perusteella sovittelun teoreettinen tausta on restoratiivisessa lähestymistavassa, mikä määrittää muun muassa periaatteet, joiden mukaan sovittelua tulisi toteuttaa. Aineiston perusteella suomalaisissa kouluissa toteutetaan sovittelutoimintaa osana puuttumisen menetelmien kokonaisuutta, joskin eroja oppilaitosten välillä on. Suomen Sovittelufoorumin (SSF) perustama Verso-ohjelma on merkittävin kasvatusalan sovittelutoiminnan edistäjä, jonka avulla suomalainen sovittelutaitoisuus on kasvanut ja monissa kouluissa käytössä on Verson kehittämä vertaissovittelutoiminta, jossa oppilaita osallistetaan sovittelutoimintaan.
  • Ehrstedt, Karen (2020)
    Kosketuksen vastaanottaminen on lapsen hyvinvoinnille ja kehitykselle tärkeää. Kosketus on tapa viestiä, luoda suhdetta toiseen ja oppia. Tämä tutkimuksen tavoitteena oli kuvata millaisia erilaisia aikuislähtöisiä kosketuksen tapoja on aikuisen ja lapsen välillä varhaiskasvatuksessa. Tavoitteena oli myös kuvata syitä, joiden takia aikuinen jättää varhaiskasvatuksessa koskettamatta lapseen. Teoreettisena viitekehyksenä oli aiempia tutkimuksia kosketuksen merkityksestä lapselle ja minkälainen suhde aikuisilla, jotka työskentelevät varhaiskasvatuksessa, on lapsen koskettamiseen. Viitekehyksessä oli myös aikuislähtöisen kosketuksen eri muotoja varhaiskasvatuksessa. Tutkimuskysymyksinä ovat: (1) Millaisia erilaisia aikuislähtöisiä kosketuksen muotoja on aikuisen ja lapsen välillä varhaiskasvatuksessa ja (2) Minkälaisista syistä varhaiskasvatushenkilöstö ei kosketa lasta? Tutkimus toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena, jonka aineistoksi valikoitui seitsemän artikkelia vuosilta 2011–2020. Aikuisen tavat koskettaa lasta olivat omalla tavallaan hyvin universaalit. Yleisin kosketuksen muoto aikuisen ja lapsen välillä liittyi kosketukseen, jolla osoitettiin kiintymystä tai lohdutettiin. Kosketus oli aikuisen työkalu hallita paremmin tilanteita. Suuri syy miksi aikuiset jättivät koskettamatta lapsiin oli se, että he pelkäsivät syytöksiä lasten väärinkäytöstä. Aikuisen oma epävarmuus koskettamisesta vaikutti myös. Lopuksi todettiin, että koskettaminen on tärkeä väline varhaiskasvatuksessa. Tutkimus osoitti kuinka tärkeäitä ovat lisätutkimukset koskettamiselle varhaiskasvatuksessa.