Euroopan Unioniin kuuluvien jäsenvaltioiden rakentamislainsäädännöt sisältävät yhdenmukaistettuja standardeja rakentamispuutuotteiden palonkestävyysvaatimuksiin, mutta rakentamista yksityiskohtaisesti ohjaavat lainsäädännöt ovat jokaisessa jäsenvaltiossa kansallisia.
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää paloluokitukseltaan euroluokan B-s1, d0 (EN 13501-1) puisen ulkoverhousmateriaalin maakohtaiset paloluokitusvaatimukset, vaikuttavatko muut ulkoseinärakenteeseen kuuluvat rakenneosat siltä vaadittavaan paloluokitukseen ja kuinka eri kohdemaiden paloluokitusvaatimukset keskenään vaihtelevat. Tavoitteena oli selvittää myös kaikki muut rakentamislainsäädäntöjen edellyttämät tekijät, jotka voivat vaikuttaa ulkoverhousmateriaalilta vaadittaviin paloluokitusvaatimuksiin. Tutkimuksessa määritettiin euroluokitukseltaan B-s1, d0 puisen ulkoverhousmateriaalin maakohtaiset käyttömahdollisuudet erityyppisissä rakennuskohteissa. Tarkasteltuja maita olivat Tšekki, Saksa, Yhdistynyt kuningaskunta, Hollanti, Ranska ja Espanja.
Tämän tutkimuksen tiedonkeruumenetelmänä oli systemaattinen kirjallisuuskatsaus ja analyysimenetelmänä induktiivinen sisällönanalyysi. Tutkimusaineisto perustuu tutkimukseen kuuluneiden maiden rakennuslainsäädäntöihin ja rakennusteknisiin ohjekirjoihin. Rakennuslainsäädäntöjen tulkinnat kohdistuivat ulkoseinärakenteita käsitteleviin paloturvallisuusosioihin ja edelleen ulkoverhousmateriaalin paloturvallisuusvaatimuksiin.
Tulokset osoittivat, että puisen ulkoverhousmateriaalin paloluokitusvaatimukset ovat jokaisessa tutkimukseen kuuluneessa maassa erilaiset ja ne voivat vaihdella myös alueellisesti maiden sisällä. Rakentamismääräykset voivat olla ohjeistavia tai niitä on toteutettava täysin rakentamislainsäädäntöjen mukaisesti, jolloin rakentaminen tapahtuu niissä määriteltyjen reunaehtojen mukaisesti. Kansalliset rakentamislainsäädännöt määrittävät toteutettaville rakennusratkaisuille yleensä paloturvallisuutta koskevat minimivaatimukset. Paloluokitusvaatimuksiin vaikuttavat tekijät vaihtelevat laajasti ja niitä voivat olla rakennuksen korkeus, ulkoverhouksen sijainti julkisivuseinällä, etäisyys viereiseen rakennukseen, käyttötarkoitusluokka, vaadittava rakennejärjestelmä, rakennuskategoria ja rakennusluokka. Tutkimukseen kuuluneissa maissa yleisin ulkoverhousmateriaalin paloluokitusvaatimuksiin vaikuttava tekijä oli rakennuksen korkeus. Useimmissa maissa euroluokitukseltaan muita ulkoseinärakenteita huonompi ulkoverhousmateriaali asettaa tiukemmat vaatimukset muille ulkoseinärakenteille.
Paloluokitukseltaan euroluokan B-s1, d0 (EN 13501-1) puisen ulkoverhousmateriaalin laajimmat käyttömahdollisuudet kohdistuivat Espanjan, Hollannin, Englannin, Walesin, Pohjois-Irlannin ja Saksan liittovaltio Nordrhein-Westfalenin markkinoille, joissa sitä on mahdollista käyttää kaikissa rakennuskohteissa. Seuraavaksi laajimmat käyttömahdollisuudet ovat Ranskassa, Skotlannissa ja Saksan muissa liittovaltioissa paitsi Nordrhein-Westfalenissa. Heikoimmat käyttömahdollisuudet kohdistuivat Tšekin markkinoille.
