Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten kaksi venäjän kielen sukua, maskuliini ja feminiini, käyttäytyvät naista ja miestä tarkoittavien lainasanojen käytössä. Lainasanojen käyttöä tutkitaan viiden eri maskuliinimuotoisen henkilöä tarkoittavan substantiiviesimerkin ja niiden mahdollisten feminiinimuotoisten vastineiden avulla.
Tutkimusaineistona käytetään Integrum-tietokantaa ja sieltä tietyin rajauksin haettuja esimerkkejä. Aineistoa on rajattu ajallisesti ja substantiivin sijan mukaan mahdollisimman relevanttien esimerkkien saamiseksi. Venäjän kielen kielioppia käsittelevien teosten pohjalta on luotu kriteerit sille, mitä tutkimuksessa halutaan selvittää sanojen käytöstä.
Tutkielman alussa todetaan, että venäjän kielen kaksi sukua, maskuliini ja feminiini, tyypillisimmin ilmaisevat elollisten substantiivien sukua. Yhdellä merkityksellä on yleisimmin sekä
maskuliini- että feminiinimuoto. Kieliopillisesti tyypillisin tilanne on se, että maskuliinimuotoista sanaa käytetään miehestä puhuttaessa ja feminiinimuotoista sanaa vastaavasti naisesta puhuttaessa.
Tutkielmassa todetaan, että maskuliinimuotoisia sanoja on olemassa venäjän kielessä enemmän kuin feminiinimuotoisia, ja on tapauksia, joissa jollain merkityksellä on vain maskuliinimuoto. Tällöin myös naisesta puhuttaessa käytetään maskuliinimuotoa. Myöskään yhdellä tutkimuksen 5 esimerkkisubstantiivista ei ole feminiinimuotoista vastinetta. Tutkimuksessa kerrotaan, että venäjän kielessä negatiivisia feminiinimuotoja on maskuliinimuotoja enemmän. Lisäksi maskuliinimuoto on näistä kahdesta muodosta oletusarvoinen eli sitä käytetään aina silloin, kun sukupuoli ei ole selvillä.
Tähän pohjautuen tutkimuksessa pyritään selvittämään toisaalta maskuliinimuotoisten sanojen käyttöä silloin, kun niitä käytetään naisesta puhuttaessa. Tutkielma pyrkii myös selvittämään, onko näiden maskuliinimuotoisten esimerkkisanojen feminiinivastineilla yleisesti negatiivisempi merkitys. Maskuliinimuotoisten sanojen käyttöä naisesta puhuttaessa tutkitaan kongruoivien sanojen kautta. Tutkimuksessa tarkastellaan, kumpaa muotoa attribuutti ja verbi suosii, kun puhutaan naisesta. Tutkielman tavoitteena on myös selvittää, onko näiden esimerkkisanojen feminiinimuotoisilla vastineilla yleisesti negatiivisempi merkitys kuin vastaavilla maskuliinimuodoilla.
Tutkielman päätulokset ovat, että maskuliinimuotoisen sanan kanssa kongruoivista sanoista attribuutti on useimmiten maskuliinimuodossa, vaikka puhuttaisiinkin naisesta. Toisaalta verbi on useammin feminiinimuodossa maskuliinimuotoisesta sanasta huolimatta naisesta puhuttaessa. Vaihtelua eri sukujen käytön välillä kuitenkin on havaittavissa. Tutkimuksessa todetaan, että kongruoivien sanojen käyttö esimerkkisanojen kanssa on suhteellisen vapaata. Feminiinimuotoisilla lainasanoilla ei huomattu yleisesti negatiivista merkitystä. Vain yhdellä feminiinimuotoisista sanoista oli hieman selkeämmin havaittava negatiivinen sävy kuin muilla feminiinimuotoisilla sanoilla.
