Värimonimuotoisella lajilla on vähintään kaksi toisistaan eroavaa perinnöllistä värin ilmiasua eli värimuotoa. Värimuoto ei riipu sukupuolesta eikä muutu yksilön kasvaessa tai ympäristötekijöiden vaikutuksesta. Usein värimonimuotoisuus johtuu melaniinintuotannon säätelyyn liittyvistä geneettisistä eroista, joiden uskotaan vaikuttavan pleiotrooppisesti myös yksilön muihin ominaisuuksiin, kuten aineenvaihduntaan ja käyttäytymiseen.
Lehtopöllöllä (Strix aluco) on harmaa ja ruskea värimuoto, jotka eroavat toisistaan ekologisesti: ne suosivat erilaisia elinympäristöjä ja eroavat lisääntymisstrategialtaan ravintotilanteen vaihdellessa. Tässä työssä tutkin, suosivatko värimuodot eri saalista ja onko niiden saaliin massassa eroja. Koska pelto- ja metsämyyrä ovat lehtopöllölle tärkeää perusravintoa, olin erityisen kiinnostunut siitä, kuinka värimuotojen saalisvalinta riippuu elinympäristön myyrätiheydestä.
Näitä kysymyksiä tutkiakseni tunnistin ja laskin kaikki saalisjäänteet eteläsuomalaiselta tutkimusalueelta vuosina 2013–2018 kerätyistä pönttöjen pesäpohjista. Vertasin saalislajien ja -ryhmien osuuksia kokonaissaaliista ylijäämäravinnon saalisosuuksiin, jotka sain laskettua
samalta alueelta vuosina 1978–2018 pesäkortteihin kirjatuista havainnoista pöntössä olevasta saaliista. Vaihtelevan ravintotilanteen vaikutusta tutkiakseni vertasin molempia aineistoja tietoihin saman alueen vuosittaisista myyrätiheyksistä.
Tutkimuksessani selvisi, että vaikka molemmat värimuodot tuovat poikasille saman verran saalista, saalislajien ja -ryhmien osuudet värimuotojen ruokavaliossa eroavat toisistaan. Harmaan värimuodon saaliissa on suhteellisesti enemmän myyriä ja ruskean saaliissa suhteellisesti enemmän vesimyyriä, lintuja ja muita nisäkkäitä. Linnut ovat kummankin ravinnossa tärkeää korvaavaa ravintoa, kun myyrätiheys on pieni. Ruskean värimuodon saliin lajidiversiteetti on keskimäärin suurempi kuin harmaan, ja myyrätiheys vaikuttaa värimuotoihin eri tavoin: kun myyrätiheys kasvaa, ruskean värimuodon saaliin lajidiversiteetti pysyy samana ja myyrien suhteellinen osuus kasvaa, kun taas harmaan värimuodon saaliissa lajidiversiteetti kasvaa ja myyrien osuus pysyy samana.
Tulokseni viittaavat siihen, että harmaa värimuoto on myyräspesialisti, joka monipuolistaa ravintoaan silloin, kun se tekee suuren pesyeen myyrätiheyden ollessa suuri. Ruskea värimuoto puolestaan hyödyntää generalistisesti monenlaista saalista, ja lisää myyrien osuutta ravinnossaan opportunistisesti silloin, kun myyrätiheys kasvaa.
