Erityistä tukea tarvitsevien lasten kehitys inklusiivisessa varhaiskasvatuksessa

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää erityistä tukea tarvitsevien lasten kehityspolkuja inklusiivisessa varhaiskasvatuksessa. Lisäksi tutkimuksen tavoitteena on jäsentää kognitiivisten taitojen, kielellisten taitojen, tunnetaitojen ja käyttäytymisen sekä leikkikäyttäytymisen välisiä yhteyksiä. Tutkimusongelmia oli kolme: (1) Miten lapset olivat kehittyneet kognitiivisissa ja kielellisissä taidoissa, käyttäytymisessä ja tunnetaidoissa sekä leikkitaidoissa? (2) Miten leikkikäyttäytyminen, kognitiiviset ja kielelliset taidot sekä käyttäytyminen ja tunnetaidot vaihtelivat eri statusryhmien välillä? (3) Millaisia yhteyksiä taidoilla oli toisiinsa? Eri tuen muotoja on tutkittu Suomessa vähän, mutta kansainvälisessä tutkimuksessa inklusiivista ja eksklusiivista tuen toteuttamista on tutkittu ja muun muassa Rogowin (1991) sekä Wongin ja Kasarin (2012) mukaan erityistä tukea tarvitsevat lapset hyötyvät yhteisleikistä muiden lasten kanssa. Leikin avulla voidaan opetella kognitiivisia ja akateemisia taitoja varhaislapsuudessa (Bodrova, 2008). Muissakin tutkimuksissa leikin ja vertaissuhteiden merkitys korostuu lasten oppimisessa. Tutkimusaineisto tuotettiin vuosina 2016–2018 helsinkiläisissä päiväkodeissa osana Helsingin yliopiston tutkimushanketta Varhaiskasvatuksen vaikutus erityistä tukea tarvitsevien lasten oppimiseen ja kehitykseen. Tutkittavat (N = 84) koostuivat 3–6-vuotiaista lapsista, joilla oli erityisen tuen muotona varhaiskasvatuksen erityisopettajan tuki. Lapset jaettiin vaikeuksien mukaan kolmeen statusryhmään: kielellisiin vaikeuksiin, säätelyn haasteisiin ja laajoihin kehityshäiriöihin. Lasten kognitiivisia ja kielellisiä taitoja mitattiin Nepsy:n osatesteillä ja WPPSI-III –testin osatesteillä. Lasten käyttäytymistä ja tunnetaitoja mitattiin varhaiskasvatuksen erityisopettajien täyttämillä käyttäytymisen ja tunteiden arviointiasteikko – esikoulu KTA:n avulla. Lasten leikkikäyttäytymistä mitattiin leikkikäyttäytymisen arviointilomakkeella (PPBS). Aineisto analysoitiin määrällisin menetelmin. Lasten kehittymistä analysoitiin toistettujen mittausten varianssianalyysilla ja Wilcoxonin merkittyjen järjestyslukujen testillä. Statusryhmien välisiä eroavaisuuksia analysoitiin Kruskall-Wallis -testillä ja Mann-Whitneyn U –testillä. Eri taidonalueiden välisiä yhteyksiä analysoitiin järjestyskorrelaatioiden avulla. Lapset olivat edistyneet tutkimusvuoden aikana tilastollisesti merkitsevästi niin kognitiivisissa taidoissa, tunnetaidoissa kuin käyttäytymisessä ja leikkitaidoissa, mutta kielellisissä taidoissa ei ollut tapahtunut merkitsevää muutosta. Eri taidonalueiden välillä oli merkitseviä yhteyksiä, ja statusryhmät erosivat toisistaan monilla osa-alueilla. Lapsen kyky luoda ja ylläpitää sosiaalisia suhteita oli yhteydessä kaikkiin leikkikäyttäytymisen osa-alueisiin sekä tunteiden säätelyyn, perheeseen kuulumiseen ja kouluvalmiuksiin. Vuorovaikutustaitojen ja leikkikäyttäytymisen yhteys lapsuudessa olisi tärkeä huomioida varhaiskasvatuksen sekä vuorovaikutuksen ja leikin pedagogiikan kehittämisessä.