Afaattisten henkilöiden ja heidän läheistensä subjektiivinen arvio kuorolauluintervention hyödyistä

Tavoitteet. Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella uudenlaisen afasian kuntoutukseen suunnatun kuorolauluintervention subjektiivisesti koettua hyötyä. Interventio oli osa Helsingin yliopiston Kognitiivisen aivotutkimuksen yksikön Laulun sanoin -hanketta ja se koostui kuorolaulusta, ryhmämuotoisesta MIT (melodinen intonaatioterapia) -kuntoutuksesta sekä laulun harjoittelusta tablettitietokoneella. Interventioon osallistui afasiaa sairastavia henkilöitä sekä heidän läheisiään. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että musiikilla ja laululla voi olla kuntoutuksellisia vaikutuksia muun muassa kielellisiin toimintoihin. Afasian kuntoutuksessa on eniten tutkittu MIT-menetelmää, mutta myös uusia musiikkia sisältäviä kuntoutusmuotoja kehitetään aktiivisesti. Subjektiivisesti koettua kuntoutuksesta saatua hyötyä ei ole afasian osalta erityisesti tutkittu, vaikka oman kokemuksen tiedetään vaikuttavan kuntoutuk- sen lopputulokseen. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, minkälainen subjektiivinen arvio afaattisilla henkilöillä ja heidän läheisillään oli interventiosta. Lisäksi tarkastellaan, oliko afasian vaikeusasteella, harjoittelumäärällä tai demografisilla tai kliinisillä taustatiedoilla yhteyttä koettuun hyötyyn sekä erosivatko afaattisten henkilöiden ja läheisten kokemukset toisistaan. Menetelmät. Aineiston muodosti osallistujien intervention jälkeen täyttämät kyselylomakkeet subjektiivisista kokemuksista, interventiojakson aikana toteutuneet harjoittelumäärät sekä osallistujien demografiset ja kliiniset taustatiedot. Kyselylomakkeeseen vastasi 23 afaattista henkilöä sekä 11 läheistä. Aineistoa analysoitiin tilastollisesti Friedmanin testillä, Mann–Whitney U-testillä, Spearmanin järjestyskorrelaatioanalyysilla, Wilcoxonin merkittyjen sijalukujen testillä sekä yhden otoksen t-testillä. Avointen kysymysten vastauksia analysoitiin tyypittelemällä vastauksia teemoittain ja laskemalla esiintymisfrekvenssejä. Tulokset ja johtopäätökset. Afaattiset henkilöt kokivat intervention hyödylliseksi ja myös läheiset kokivat, että interventio oli afaattisille henkilöille hyödyllinen. Afaattisten henkilöiden ja läheisten kokemukset intervention hyödyllisyydestä eivät eronneet toisistaan, eikä harjoittelumäärän, kliinisten tai musiikillisten taustatietojen ja koetun hyödyn välillä havaittu tilastollisesti merkitsevää yhteyttä. Erityisesti mielialan kohoaminen, uusiin ihmisiin tutustuminen ja vertaistuen saaminen nousivat esiin kvalitatiivisissa vastauksissa. Näiden tulosten perusteella voidaan ehdottaa, että ryhmämuotoinen kuoro- laulukuntoutus, jossa on MIT:n elementtejä, vaikuttaa positiivisesti afaattisten henkilöiden mielialaan, sekä heidän itse arvioimana että läheisten arvioimana. Interventiosta voi jatkotutkimuksen avulla ke-hittää afasian ryhmämuotoisen laulukuntoutusmuodon.

Målsättningar. Målsättningen med studien var att granska den subjektivt upplevda nyttan av en ny körsångsintervention som är en rehabiliteringsmetod riktad till afatiska personer. Interventionen var en del av Helsingfors universitets Laulun sanoin -projekt vid enheten för kognitiv hjärnforskning och den bestod av körsång, MIT (melodisk intonationsterapi) samt av sångövning med hjälp av tablettdator. I interventionen deltog afatiska personer och deras anhöriga. Tidigare forskning har påvisat att musik och sång kan ha en rehabiliterande verkan på bland annat språkliga funktioner. Inom afasiforskning har man speciellt koncentrerat sig på vilka rehabiliterande effekter MIT-metoden har, men även nya rehabiliteringsmetoder som innehåller musik och sång utvecklas aktivt. Forskning har påvisat att den subjektiva upplevelsen inverkar på rehabiliteringens resultat, men i dagsläget saknas det specifik forskning om hur afatiska personer upplever sin rehabiliteringsprocess. I denna studie granskas de afatiska personernas och deras anhörigas subjektiva upplevelse om körsångsinterventionen. Därtill granskas huruvida afasins svårighetsgrad, mängden övning eller de demografiska eller kliniska bakgrundsuppgifterna hade en koppling till den subjektivt upplevda nyttan. Dessutom granskas om upplevelsen skiljer sig mellan de afatiska personerna och deras anhöriga. Metoder. Materialet bestod av frågeformulärssvar om den subjektivt upplevda nyttan, uppgifter om övningsmängd under interventionen samt deltagarnas demografiska och kliniska bakgrundsuppgifter. 23 afatiska personer och 11 anhöriga fyllde i frågeformuläret. Statistiska analyser gjordes med hjälp av Friedmans test, Mann–Whitney U-test, Spearmans rangkorrelationsanalys, t-test och Wilcoxons rang- summetest. De kvalitativa svaren analyserades genom tematisering och räkning av frekvenser. Resultat och slutsatser. De afatiska personerna upplevde nytta av interventionen och även deras anhö- riga upplevde att afatiska personerna drog nytta av interventionen. De afatiska personernas och anhörigas upplevelser skilde sig inte ifrån varandra. Mängden övning samt de kliniska eller musikaliska bakgrundsuppgifterna korrelerade inte med den subjektivt upplevda nyttan. I de kvalitativa svaren betonade de afatiska personerna att interventionen bidragit positivt till ett gott humör, möjligheten till att träffa nya personer och möjligheten till att få stöd av andra i samma situation. Utifrån dessa resultat kan man konstatera att körsångsrehabilitering i grupp, med element av MIT, kan ha en positiv inverkan på de afatiska personernas sinnesstämning, både enligt dem själva och deras anhöriga. Genom fortsatt forskning kan interventionen utvecklas till en grupprehabiliteringsmetod för personer med afasi.