Tässä syventävien opintojen tutkielmassa analysoin Argentiinan senaatissa 8. elokuuta 2018 käytyä keskustelua abortin laillistamisesta. Aiemman tutkimuksen mukaan abortin laillistamista ovat Latinalaisessa Amerikassa ajaneet lähinnä institutionalisoituneet vasemmistopuolueet, joten olin kiinnostunut siitä, miksi lakiuudistus sai Argentiinassa kannatusta yli puoluerajojen. Edeltäviin tutkimuksiin perustuen alkuperäinen hypoteesini oli, että kansan-terveydelliset perustelut olisivat ne, joiden avulla hegemoniset abortin laillistamista vastustavat argumentit voitaisiin ylittää. Myös Uruguayn vuoden 2012 lakimuutos ja sen ympärillä käyty keskustelu näyttivät tukevan tätä hypoteesia.
Aineistonani on lakimuutosta kannatteiden senaattorien puheenvuorot (32 kpl). Tutkimuskysymykseni on neli-osainen: 1. Mihin diskursseihin argentiinalaiset senaattorit vetosivat puolustaessaan lakialoitetta?; 2.Millaisia merkityksiä abortin laillistamiselle annettiin?; 3. Millaista tulevaisuuden Argentiinaa senaattorit rakensivat puheissaan?; 4. Mitä seurauksia diskursiivisilla valinnoilla on argentiinalaiselle yhteiskunnalle?
Tutkimukseni metodeina käytän sisällönanalyysia hahmotellessani aineiston eri diskursseja ja diskurssianalyysia varsinaiseen tulkintaan. Aineistosta tutkin diskursiivista kamppailua hyödyntäen Arja Jokisen ja Kirsi Juhilan valta-analyysin hahmotelmaa, jonka mukaan analyysissä voidaan pohtia diskurssien välisiä ja sisäisiä valtasuhteita, sitä miten tietyt diskurssit muotoutuvat hegemonisiksi sekä hegemonisten diskurssien käyttöön kytkeytyviä ideologisia seurauksia ja muutoksen mahdollisuutta.
Tutkimukseni perusteella kansanterveysargumentti nousee kyllä esiin lakiesityksen kannattajien puheissa, mutta vielä vahvemmin abortin laillistaminen kiinnitetään osaksi keskustelua kirkon ja valtion erottamisesta ja lainsäätäjien yhteiskunnallisesta roolista. Kaikkein tärkein löytöni on kuitenkin sukupolvidiskurssi, joka luo nuorille naisille uudenlaista aktiivista poliittista subjektiutta perinteisen maternalistisen kärsivän äidin roolin tilalle.
Hegemonisina pitämistäni diskursseista aborttilain uudistajat välttävät kokonaan moraalifilosofista sikiön ja naisen oikeuksien vastakkainasettelua ja kiertävät argumentin perustuslainvastaisuudesta kyseenalaistamalla lakien merkityksen yhteiskunnassa sekä huomauttaen lakien muuttuvan yhteiskunnallisen kehityksen seurauksena. Abortin näkeminen tragediana sen sijaan näyttäytyy niin hegemonisena ajatuksena, etteivät abortin laillistamista kannattaneet senaattoritkaan kyseenalaista tätä. Tällä tragedia-konsensuksella on väistämättä negatiivisia seurauksia, sillä se osoittaa, ettei äitiyden kulttuurisesta mandaatista kieltäytyminen ole vielä täysin hyväksyttävää argentiinalaisessa yhteiskunnassa.
