Tutkielmassa pyritään selventämään arvopaperimarkkinalain (746/2012, AML) mukaisen yksissä tuumin toimimisen käsitteen tulkintaa. Yksissä tuumin toimimisen käsite tulee arvioitavaksi AML 11:19:n mukaisen pakollisen ostotarjousvelvollisuuden yhteydessä, jolloin tarjousvelvollisuusrajan kannalta olennaista ääniosuutta laskiessa osakkeenomistajan ääniosuuteen lasketaan myös tämän kanssa yksissä tuumin toimivien tahojen ääniosuus. Yksissä tuumin toimimista koskeva säännös sisällytettiin alkuperäiseen arvopaperimarkkinalakiin (495/1989, VAML) jo 1994, mutta jo suhteellisen pitkästä historiastaan ja useista selkeyttämisyrityksistä huolimatta, käsitteen tulkintaa ja soveltamista voidaan edelleen pitää jossain määrin epäselvänä. Ottaen huomioon tarjousvelvollisuuden merkittävän taloudellisen luonteen, tulisi tarjousvelvollisuuden asettamiselle ja osakkeenomistajien välisen yhteistyön tulkitsemiselle yksissä tuumin toimimiseksi olla riittävän selkeät ja ennakoitavat edellytykset. Tämä etenkin, koska yksissä tuumin toimimisen epäselvällä soveltamisella on pelätty olevan heikentävä vaikutus osakkeenomistajien toivottavaan yhteistyöhön yhtiön hallinnoinnin, kehittämisen sekä johdon valvonnan kannalta.
Koska määritelmä saa merkityksensä nimenomaan ostotarjousvelvollisuuden yhteydessä, arvioidaan tutkielman aluksi ostotarjousvelvollisuuden tavoitteita ja sen taustalla vaikuttavia tasapuolisuus- ja tehokkuusperiaatteita. Tämän avulla selvennetään se teoreettinen kehys, jota vasten yksissä tuumin toimimista tulisi arvioida. Huomionarvoista tulkinnassa on tarjousvelvollisuuden ja yksissä tuumin toimimisen luonteen ymmärtäminen nimenomaan vähemmistösuojasäännöksenä. Tämän jälkeen siirrytään itse yksissä tuumin toimimisen käsitteeseen ja sille ominaisten piirteiden kartoittamiseen. Lopuksi arvioidaan miten ostotarjousvelvollisuuden taustalla vaikuttavat tehokkuus- ja tasapuolisuusperiaatteet vaikuttavat yksissä tuumin toimimisen tulkintaan ja arvioidaan käsitettä nimenomaan suhteessa esitettyyn kritiikkiin sen osakkeenomistaja-aktivismia heikentävästä vaikutuksesta.
Yksissä tuumin toimimisen arviointia suhteessa tasapuolisuus- ja tehokkuusperiaatteisiin voidaan lähestyä sen kahden suojaulottuvuuden kannalta. Tasapuolisuusperiaatteen ja vähemmistösuojan tarpeen voidaan nähdä korostuvan erityisesti tilanteissa, joissa yksissä tuumin toimimisen tarkoituksena voidaan nähdä olevan tarjousvelvollisuuden keinotekoinen kiertäminen. Puolestaan vähemmän kriittisiksi ja näin enemmän tilaa tehokkuusargumenteille antavat tilanteet, joissa tarjousvelvollisuutta ei sellaisenaan pyritä kiertämään, vaan osakkeenomistajat, joiden yhteenlaskettu osakesidonnainen ääniosuus ylittää tarjousvelvollisuusrajan, ryhtyvät yhdensuuntaiseen toimintaan edistääkseen omia, yhteisiä etujaan. Näiden yhteisten etujen ajaminen ja sitä kautta muodostuva ns. liittouma saattaa uhata vähemmistöosakkeenomistajien asemaa, mutta tehokkuusperiaatteen näkökulmasta on esitettävissä myös useita perusteita yhteistyön hyödyllisyydelle tällaisissa tilanteissa. Tähän liittyy myös esitetty pelko yksissä tuumin toimimisen negatiivisesta vaikutuksesta osakkeenomistajien yhteistyöhön esimerkiksi corporate governance -tarkoituksissa.
Yleisesti yksissä tuumin toimimisen arvioinnin lähtökohtana voidaan sanoa olevan toiminnan tosiasiallisten vaikutusten arviointi vähemmistöosakkeenomistajien asemaan ja merkitystä annettavan etenkin sille, kuinka pitkäaikaista yksissä tuumin toimiminen on tai kuinka pitkäaikaisia vaikutuksia toiminnalla on kohdeyhtiöön. Lisäksi huomiota kiinnitetään etenkin osapuolten erilaisiin vaikutusvalta- ja riippuvuussuhteisiin. Tutkielmassa korostetaan yksissä tuumin toimimisen korostuneen tapauskohtaista harkintaa ja sitä, ettei vähemmistösuojaa tule ulottaa niin pitkälle, että se johtaisi epätarkoituksenmukaisiin tuloksiin, kuten toivottavan, myös vähemmistöosakkeenomistajien etuja edistävän yhteistyön ehkäisemiseen. Näin yksissä tuumin toimimiseksi ei voisi muodostua tai perusteet poikkeusvelvollisuudelle tulisi olla olemassa, mikäli vähemmistöosakkeenomistajien tosiasialliselle asemalle ei ole toiminnasta tosiasiallista uhkaa.
Lopuksi tutkielmassa päädytään siihen, että vaikka osakkeenomistajien yhteistyö corporate governance -tarkoituksissa todetaan lähtökohtaisesti laajasti sallituksi, on määritelmän soveltamisessa edelleen epäselvyyttä toimien monipuolisuuden ja tapauskohtaisen harkinnan korostamisen vuoksi. Sallitun toiminnan selkeiden raamien puuttuminen, johtaa edelleen jossain määrin epätarkoituksenmukaiseen lähtökohtaan etukäteisten lausuntojen, poikkeuslupien ja Fivan näkemyksen hakemiseen. Niin kauan kuin Fivan resurssit nopeaan reagoimiseen tämän suhteen on taattu, voidaan osapuolten tähän liittyviin epävarmuuksiin suhteellisen hyvin vastata. Kuitenkin huomiota tulisi edelleen kiinnittää selkeämpien linjauksien kehittämiseen ja oikeusvarmuuden parantamiseen yksissä tuumin toimimista ja osakkeenomistajien sallittua yhteistyötä arvioidessa.
