”Mä en ensin mieltänyt itseäni mitenkään niinku aktivistina” : kertomuksia nuorten vammaispoliittisesta aktivismista

Tässä tutkielmassa tarkastelen nuorten kertomuksia vammaispoliittisesta aktivismista. Tutkielma pyrkii osallistumaan sekä vammaistutkimuksen että nuorisotutkimuksen kentillä käytävään keskusteluun vammaisten nuorten yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta ja osallisuudesta. Nuorten yhteiskunnallista vaikuttamista käsittelevässä tutkimuskirjallisuudessa on korostettu, että nuorten poliittista toimintaa ei tulisi tarkastella vain politiikan virallisella tasolla, kuten järjestöjen kautta, tapahtuvana vaikuttamisena. Tutkielmassani kysyn, minkälaisin keinoin ja toimintatavoin nuoret vammaisaktivistit pyrkivät vaikuttamaan heille tärkeisiin asioihin sekä minkälaisia toiminnan mahdollisuuksia ja rajoja näissä vaikuttamispyrkimyksissä muotoutuu. Tutkimustani varten haastattelin viittä 22–26-vuotiasta nuorta aikuista. Haastatteluissa sovelsin elämäkerta- ja kertomushaastattelun menetelmällisiä käytäntöjä. Tarkoitus oli tuottaa kertomuksia ja kuvauksia tutkittavasta ilmiöstä, tässä tapauksessa nuorten vammaispoliittisesta aktivismista. Analysoin haastatteluaineistoani narratiivista tutkimusmenetelmää soveltaen. Monille haastateltavistani järjestöjen kautta tapahtuva vaikuttaminen oli keskeinen osa heidän aktivismiaan ja se oli avannut heille monenlaisia vaikutusmahdollisuuksia, vaikka sitä ei täysin ristiriidattomaksi vaikuttamisväyläksi kerrottukaan. Tulkintani mukaan nämä ristiriidat ja toiminnan mahdollisuudet liittyivät siihen, miten puheeseen ja kommunikaatioon perustuvassa toiminnassa on mahdollista esittää itsensä niin, että tulee kuulluksi. Erilaisten teemojen ja itselle tärkeiden asioiden esiin tuominen on kiinni myös siitä, mikä järjestötoiminnassa määrittyy kulloinkin poliittisen kamppailun kohteeksi. Haastateltavillani oli esimerkiksi kokemuksia siitä, että seksuaalisuuden moninaisuus ei nykyisessä järjestökentässä välttämättä sovi poliittisen piiriin. Haastateltavat toteuttivat aktivismiaan blogien kirjoittamisen ja sosiaalisen median areenoilla toimimisen, vammaispoliittisvivahteisen musiikin teon sekä mielenosoittamisen kautta. Nämä voi tulkita järjestötoimintaa ”omaehtoisempina” vaikuttamistapoina, jotka avaavat mahdollisuuden tuoda uusia teemoja poliittisen piiriin. Johtopäätöksenä esitän siirtymistä nuorten yhteiskunnallista vaikuttamista koskevasta huolipuheesta nuorten poliittisen toimijuuden tarkasteluun.