Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

”Mä en ensin mieltänyt itseäni mitenkään niinku aktivistina” : kertomuksia nuorten vammaispoliittisesta aktivismista

Show full item record

Title: ”Mä en ensin mieltänyt itseäni mitenkään niinku aktivistina” : kertomuksia nuorten vammaispoliittisesta aktivismista
Author(s): Koskinen, Pekka
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Educational Sciences
Degree program: Master's Programme in Education
Specialisation: General and Adult Education
Language: Finnish
Acceptance year: 2020
Abstract:
Tässä tutkielmassa tarkastelen nuorten kertomuksia vammaispoliittisesta aktivismista. Tutkielma pyrkii osallistumaan sekä vammaistutkimuksen että nuorisotutkimuksen kentillä käytävään keskusteluun vammaisten nuorten yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta ja osallisuudesta. Nuorten yhteiskunnallista vaikuttamista käsittelevässä tutkimuskirjallisuudessa on korostettu, että nuorten poliittista toimintaa ei tulisi tarkastella vain politiikan virallisella tasolla, kuten järjestöjen kautta, tapahtuvana vaikuttamisena. Tutkielmassani kysyn, minkälaisin keinoin ja toimintatavoin nuoret vammaisaktivistit pyrkivät vaikuttamaan heille tärkeisiin asioihin sekä minkälaisia toiminnan mahdollisuuksia ja rajoja näissä vaikuttamispyrkimyksissä muotoutuu. Tutkimustani varten haastattelin viittä 22–26-vuotiasta nuorta aikuista. Haastatteluissa sovelsin elämäkerta- ja kertomushaastattelun menetelmällisiä käytäntöjä. Tarkoitus oli tuottaa kertomuksia ja kuvauksia tutkittavasta ilmiöstä, tässä tapauksessa nuorten vammaispoliittisesta aktivismista. Analysoin haastatteluaineistoani narratiivista tutkimusmenetelmää soveltaen. Monille haastateltavistani järjestöjen kautta tapahtuva vaikuttaminen oli keskeinen osa heidän aktivismiaan ja se oli avannut heille monenlaisia vaikutusmahdollisuuksia, vaikka sitä ei täysin ristiriidattomaksi vaikuttamisväyläksi kerrottukaan. Tulkintani mukaan nämä ristiriidat ja toiminnan mahdollisuudet liittyivät siihen, miten puheeseen ja kommunikaatioon perustuvassa toiminnassa on mahdollista esittää itsensä niin, että tulee kuulluksi. Erilaisten teemojen ja itselle tärkeiden asioiden esiin tuominen on kiinni myös siitä, mikä järjestötoiminnassa määrittyy kulloinkin poliittisen kamppailun kohteeksi. Haastateltavillani oli esimerkiksi kokemuksia siitä, että seksuaalisuuden moninaisuus ei nykyisessä järjestökentässä välttämättä sovi poliittisen piiriin. Haastateltavat toteuttivat aktivismiaan blogien kirjoittamisen ja sosiaalisen median areenoilla toimimisen, vammaispoliittisvivahteisen musiikin teon sekä mielenosoittamisen kautta. Nämä voi tulkita järjestötoimintaa ”omaehtoisempina” vaikuttamistapoina, jotka avaavat mahdollisuuden tuoda uusia teemoja poliittisen piiriin. Johtopäätöksenä esitän siirtymistä nuorten yhteiskunnallista vaikuttamista koskevasta huolipuheesta nuorten poliittisen toimijuuden tarkasteluun.
In this thesis I inquire into young people’s stories about disability activism. This thesis aims to contribute to current discussions in the field of disability studies and youth studies concerning young disabled people’s societal influencing and participation. As it has been acknowledged in youth studies, young peoples’ political agency shouldn’t be seen only as an involvement in official politics, but more diversified and concerning also the different aspects of everyday life. In this thesis I ask how and in which ways young disability activists aim to influence societal practices and what opportunities for agency are available in these processes. I draw my analysis from five semi-structured interviews which I conducted with young disability activists aged between 22–26. The purpose of the interview was to produce accounts and descriptions about the research topic. I analysed the data using qualitative narrative method. Different disability and human rights organisations had an important role in enabling interviewees’ political agency. The organisations had opened a way to influence for many young people, nevertheless there were different contradictions attached to their narration. These contradictions were connected to the organisational practices effecting the limits and possibilities to be heard. Also the themes and topics young people consider important can be interpreted as apolitical from the organisational perspective. Some interviewees stated that for example sexual diversity was often bypassed. For some young people the political agency took the form of more mundane practices. These involved blogging and different social media activities, doing music with a disability politics twist and taking part in different demonstrations and marches. I interpreted these practices to be more spontaneous and not limited by organisational practices and thus they have the possibility to bring new topics and themes to the sphere of political. This thesis suggests that instead of seeing young people as politically passive, we should pay attention to their political agency and the different forms it might take.
Keyword(s): nuoruus vammaisuus aktivismi toimijuus


Files in this item

Files Size Format View
Koskinen_Pekka_Pro_gradu_2020.pdf 1.060Mb PDF

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record