Tutkielman tarkoituksena on tarkastella osakkeen lunastushinnan määräytymistä erityisesti silloin, kun arvonmääritys joudutaan toteuttamaan toissijaisten arvonmääritysteorioiden avulla. Osakkeen lunastamisessa puututaan lähtökohtaisesti perustuslain 15 § omaisuudensuojaan, mistä johtuen osakkeesta saatavan lunastushinnan merkitys on suuri.
Mikäli ensijainen arvonmäärityskeino eli markkinahinta ei ole käytettävissä, joudutaan arvonmääritys toteuttaa käyttämällä hyväksi osakkeen substanssi- ja tuottoarvoja. Substanssi- ja tuottoarvon ovat kuitenkin abstrakteja käsitteitä, minkä lisäksi niiden soveltaminen ratkeaa loppupeleissä aina tapauskohtaisen harkinnan perusteella. Tutkielmassa tarkastellaan lähemmin muutamia keskeisiä lunastustilanteita sekä enemmistöosakkeenomistajan että vähemmistöosakkeenomistajan näkökulmasta. Tutkielmassa tarkastellaan substanssi- ja tuottoarvon käyttämisen suhdetta riippuen siitä, mikä taho lunastusta vaatii ja millä osakeyhtiölain eri lunastusperusteella. Oikeustaloustieteellisesti tarkastellen lunastustilanteissa havaitaan hyvin nopeasti, että lunastusmenettelyyn päädytään lähtökohtaisesti kun lunastusta vaativa osapuoli pyrkii tekemään lunastusmenettelyllä voittoa. Kysymykseksi nouseekin, että tuleeko osapuolen mahdollinen voiton tavoittelu ottaa huomioon lunastushinnan määrittelyssä.
Tutkielmassa tarkastellaan myös osakeyhtiölain lunastusmenettelyn systematisointia ja sen taustalla olevaa lunastamista koskevien pykälien hajautuneisuutta osakeyhtiölain eri pykäliin sekä yhtiöjärjestystasolle. Työssä ehdotetaan lunastusmenettelyn jäsentelyä uudelleen sen perusteella, onko kyse enemmistöosakkeenomistajan vai vähemmistöosakkeenomistajan aloitteesta tapahtuva lunastaminen. Tutkielmassa myös sivutaan kotimaisen osinkoverotuksen vaikutuksia osakkeen lunastushinnan määrittämisessä ja osakeyhtiölain käynnissä olevan uudistuksen mahdollisia vaikutuksia lunastusmenettelyyn.
