Kotoklubi Kaneli : menestyksellisen kotouttamistoiminnan edellytykset Helsingin kaupungin leikkipuistotoiminnassa

Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee menestyksellisen kotouttamistoiminnan edellytyksiä. Tutkielmassani tarkastelen Helsingin kaupungin järjestämää Kotoklubi Kaneli -toimintaa osana maahanmuuttajanaisten kotoutumista. Kotoklubi Kanelin tarkoituksena on tarjota suomen kielen alkeiden toiminnallista oppimista aikuisille ja lapsille Helsingin leikkipuistoissa ja perhetaloissa. Työssäni tarkastelen leikkipuistotoiminnan merkitystä maahanmuuttajanaisten kotoutumisessa osallistujien ja työntekijöiden näkökulmasta. Tutkimuskysymykseni on: Millaisia ovat menestyksellisen kotouttamistoiminnan edellytykset Helsingin kaupungin leikkipuistotoiminnassa? Suomen nykyinen kotouttamispolitiikka on murroksessa, ja sen nähdään kaipaavan uudistamista. Suomen valtiolle osoitettujen huomautusten mukaan suomalaisessa kotouttamispolitiikassa tulisi kiinnittää entistä parempaa huomiota erityisesti naisten ja lasten kotouttamiseen. Keskusteluja ja päätöksiä niin maahanmuutosta kuin kotoutumisesta käydään usein ilman asianomaisten läsnäoloa tai puheenvuoroa, mikä tekee asetelmasta syrjivän ja valta-asemallisesti ongelmallisen. Tutkimukseni käsittelee siksi palvelua sen kohderyhmän kokemusten kautta. Tarkoituksena on tuottaa tietoa kotouttamispalveluiden kehittämiseksi erityisesti Helsingissä ja Suomessa, mutta myös muualla. Tutkielma on kaupunkisosiologinen ja alallaan pioneeritutkimus, sillä tutkimusta maahan muuttaneiden naisten kotoutumisprosesseista ja sosiaalisten verkostojen merkityksistä siinä on verrattain vähän. Koska tutkimus on naisen tekemä tutkimus naisista (naisvaltaisesta asiakaskunnasta) naisille (naisten kotoutumisen sujuvoittamiseksi), voi sitä kutsua myös feministiseksi tutkimukseksi. Aineisto koostuu Kotoklubi Kaneli -toiminnan työntekijöiden ja osallistujien teemahaastatteluista (n=15). Tutkimuksen naisnäkökulma perustuu sille, että suurin osa palvelun käyttäjistä on naisia, kuten myös kaikki haastatellut kävijät. Aineistoa on analysoitu ankkuroidun aineiston (grounded theory) perinnettä mukaillen luokittelemalla aineisto sisällönanalyysin menetelmin merkityksiksi ja merkityskokonaisuuksiksi, jotka kuvaavat tutkittavaa kokonaisilmiötä. Analyysin tukena toimii teoreettinen viitekehys, joka nojaa suurimmaksi osaksi Mark Granovetterin (1973) teorioihin heikoista siteistä ja luottamuksesta, Judith Lynamin (1985) tutkimukseen maahan muuttaneiden naisten tukiverkostoista sekä Nannestad ym. (2008) malliin sosiaalisen pääoman muodoista (BR, BO+ ja BO–). Teoreettinen viitekehys käsittelee myös toiseutta, uudelleensosiaalistumista ja kotouttamispalveluiden rakenteita. Tutkimukseni tärkein tulos on, että menestyksellisen kotouttamistoiminnan perusehto on kotoutumisen epävirallisen, sosiaaliseen vuorovaikutukseen liittyvän puolen onnistunut rakentuminen. Kun palvelun käyttäjä kokee tulevansa kohdatuksi omana itsenään ja hyväksytyksi ennakkoluulottomasti sellaisena, kuin on, syntyy oppimiselle ja kotoutumiselle suotuisa ilmapiiri luottamukseen perustuvan sosiaalisen vuorovaikutuksen kautta. Maahan muuttaneet henkilöt ovat kuin kuka tahansa uudessa ympäristössä oleva ihminen, jonka avun tarve koskee laajasti elämän erilaisia osa-alueita, mutta erityisesti sosiaalista vuorovaikutusta kontaktivajeen ja vierauden keskellä. Tutkimustulokseni vahvistavat aiempien tutkimusten tuloksia sosiaalisten verkostojen merkityksestä kotoutumisprosesseissa. Jos palvelun laatu, eli toteutus, vastaa kohderyhmän tarpeita, on sille olemassa käyttäjänsä, jotka osaltaan mahdollistavat menestyksellisen toiminnan yhdessä palvelun toteuttajien eli työntekijöiden kanssa. Työntekijöiden joustavuus on merkittävässä roolissa palvelun mahdollistamisessa, mutta heidän työnsä näyttää kärsivän, mikäli toimintaa pyritään hallinnoimaan ja mittaamaan kuulematta työntekijöiden asiantuntemusta palvelusta. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää sekä kotoutumistoimien että varhaisen tuen palveluiden kehittämisessä.

Denna pro gradu-avhandling behandlar förutsättningarna för en framgångsrik integrationsverksamhet. I avhandlingen granskar jag vilken roll Helsingfors stads verksamhet Kotoklubi Kaneli har för invandrarkvinnors integrationsprocesser. Verksamheten i Kotoklubi Kaneli erbjuder funktionell inlärning av det finska språket för vuxna och barn i Helsingfors stads lekparker och familjehus. I avhandlingen granskar jag lekparksverksamhetens betydelse för invandrarkvinnors integration ur både deltagarnas och de anställdas perspektiv. Min forskningsfråga är: Hurdana är förutsättningarna för framgångsrika integrationstjänster i Helsingfors stads lekparksverksamhet? Den finländska integrationspolitiken står inför förändringar och anses vara i behov av reformer. Enligt anmärkningar till den finska staten borde den finländska integrationspolitiken bättre beakta hur speciellt kvinnor och barn integreras. Diskussioner om invandring och integration förs ofta utan att de berörda är närvarande, och beslut tas likaså utan att man hör dem besluten gäller. Detta gör upplägget diskriminerande och maktpositionerna problematiska. Min studie granskar därför integrationsverksamheten genom att fråga hur målgruppen upplever tjänsten som erbjuds. Syftet är att producera information för utvecklingen av integrationstjänster specifikt i Helsingfors och Finland, men även annanstans. Studien är stadssociologisk och banbrytande i och med att det finns relativt lite forskning om invandrarkvinnors integrationsprocesser och betydelsen av sociala nätverk i dessa. Eftersom denna studie är gjord av en kvinna om kvinnor (kvinnodominerat klientel) för kvinnor (för förbättrad integration för kvinnor) kan den även kallas feministisk. Avhandlingens forskning bygger på tematiska intervjuer med deltagare och anställda (n=15) i Kotoklubi Kaneli-verksamheten. Avhandlingens kvinnoperspektiv baserar sig på att de intervjuade deltagarna samt största delen av dem som använder tjänsterna är kvinnor. Materialanalysen bygger på grundad teori (grounded theory). Med hjälp av innehållsanalys intervjusvaren har klassificerats i betydelser och betydelsehelheter som beskriver det helhetsfenomen som forskats i. Analysen speglas mot en teoretisk referensram som i huvudsak baserar sig på Mark Granovetters (1973) teorier om svaga band och tillit, Judith Lynams (1985) forskning om invandrarkvinnors stödnätverk samt Nannestad m. fl. (2008) modell för olika former av socialt kapital (BR, BO+ och BO–). Den teoretiska referensramen behandlar även teorier om Den Andre och De Andra, resocialisation samt integrationstjänsters strukturer. Studiens viktigaste resultat är att en framgångsrik integrationsverksamhet förutsätter en lyckad uppbyggnad av den del av integrationsprocessen som är kopplad till inofficiell social interaktion. När den som använder en tjänst känner sig fördomsfritt bemött och accepterad som hen är, skapar det en gynnsam atmosfär för inlärning. Denna integration möjliggörs genom social interaktion som grundar sig på tillit. Inflyttade personer är som vem som helst som befinner sig i en ny omgivning och är i behov av mångsidigt stöd, men särskilt social interaktion i en omgivning som är främmande och i brist på sociala kontakter. Min studie stöder tidigare forskningsresultat om betydelsen av sociala nätverk i integrationsprocesser. Ifall de tjänster som erbjuds tillfredsställer målgruppens behov har verksamheten också deltagare som i sin tur möjliggör en framgångsrik verksamhet tillsammans med de anställda som förverkligar tjänsten. De anställdas flexibilitet har väsentlig betydelse för hur tjänsterna förverkligas, men samtidigt verkar deras arbete lida ifall verksamheten administreras och kontrolleras eller mäts utan att de själva hörs i frågan. Avhandlingens resultat kan utnyttjas för att utveckla både integrationsverksamhet och tjänster för tidigt stöd.