Korkein oikeus käyttää ylintä tuomiovaltaa riita- ja rikosasioissa sekä valvoo lainkäyttöä omalla toimialallaan. Korkeimman oikeuden toimintaa johtaa sen presidentti. Korkeinta oikeutta koskeva tutkimus on kohdistunut pääosin sen antamiin ennakkopäätöksiin, sen valtiosääntöoikeudelliseen asemaan tai sen historiaan. Korkeimman oikeuden presidenteistä ei puolestaan ole tutkimusta juurikaan tehty, vaikka heillä on asemansa puolesta huomattavasti valtaa ja he kuuluvat yhteiskunnan ehdottomaan eliittiin. Korkeimman oikeuden presidenttien valtaa ja vallankäyttöä voi lähestyä kolmesta näkökulmasta: tuomiovallan käyttö, hallinnollisen vallan käyttö ja muu vallankäyttö. Näistä kiinnostavinta on muu vallankäyttö, sillä se ei ole samalla tavalla lakisidonnaista kuin kaksi muuta vallankäytön muotoa, ja se voi ilmetä lukemattomin eri tavoin. Tutkielman tarkoituksena onkin kuvata sekä korkeimman oikeuden presidentin asemaa vallankäyttäjänä että siinä tapahtunutta muutosta, ja tämän pohjalta vastata kysymykseen, miksi muutos on tapahtunut.
Tutkielmassa käytettävästä lähdeaineistosta valtaosan muodostaa kunkin presidentin valtakunnallisessa mediassa antamat haastattelut, kommentit, mielipiteet tai muut henkilökohtaiset lausumat. Koska oikeuskirjallisuudessa korkeimman oikeuden presidenttien vallankäyttö on jäänyt pitkälti satunnaisten kommenttien varaan, on oikeuskirjallisuuden pääasiallinen tehtävä tarjota muulle aineistolle sekä historiallinen että oikeudellinen konteksti. Aineistoa lähestytään kontekstuaalisen oikeushistorian menetelmin. Korkeimman oikeuden presidenteistä ja heidän toiminnastaan on pyritty antamaan mahdollisimman kokonaisvaltainen kuvaus, jonka avulla on ollut mahdollista muodostaa kokonaiskuva valta-asemassa tapahtuneesta muutoksesta. Tämän jälkeen tehtyjä havaintoja on pohdittu myös suhteessa ympäröivään yhteiskuntaan ja siinä tapahtuneisiin muutoksiin, jotta on ollut mahdollista vastata edellä esitettyyn miksi-kysymykseen.
Tutkielmassa päädytään lopulta jopa yllättävään lopputulemaan, sillä korkeimman oikeuden presidentin asema vallankäyttäjänä näyttää heikentyneen siitäkin huolimatta, että tuomioistuinten valta on kiistattomasti saman ajanjakson aikana kasvanut. Tämä johtuu ensisijaisesti median vallan kasvusta ja sen huomattavan kriittiseksi muuttuneesta suhtautumisesta tuomioistuimiin. Median vallan kasvun taustalla on puolestaan teknologinen kehitys, ja sen syvälle yhteiskunnan jokaiseen kolkkaan ulottamat seurannaisvaikutukset.
Tutkielma avaa hedelmällisen maaperän jatkotutkimukselle. Ensinnäkin tutkielma osoitti sen, että korkeimman oikeuden presidenteistä tulisi olla saatavilla asianmukaiset biografiat, jotka pohjautuvat haastatteluille, sillä vain näin on mahdollista muodostaa kattava kuva kokonaisuudesta. Tämä tarkoittaisi luonnollisesti sitä, että tutkimus tulisi tehdä heidän elinaikanaan. Myös valtiosääntöoikeudellisesta näkökulmasta asiaa lähestyvä tutkija voi saada tutkielmasta uusia näkökulmia, erityisesti oikeuden politisoitumiseen liittyen. Aineisto kaipaisi myös oikeusvertailevaa lähestymistä, samoin kuin tuomioistuintutkimuksen lähtökohdista tehtävää tutkimusta.
