Evaluating immersive Virtual Reality as a tool for science communication in Finnish climate and forest politics
| Title: | Evaluating immersive Virtual Reality as a tool for science communication in Finnish climate and forest politics |
| Author(s): | Lyytikäinen, Veera |
| Contributor: | University of Helsinki, Faculty of Biological and Environmental Sciences |
| Degree program: | Master's Programme in Environmental Change and Global Sustainability |
| Specialisation: | Global Sustainability |
| Language: | English |
| Acceptance year: | 2020 |
| Abstract: |
Tietoisuus ilmastonmuutoksesta on kasvanut huomattavasti, mutta se ei ole johtanut tarvittaviin muutoksiin ihmisten käyttäytymisessä. Ilmastonmuutos nähdään edelleen kaukaisena uhkana, ja voidaan sanoa, että ainakin ilmastonmuutoksen vakavuudesta ja nopeudesta viestimisessä on epäonnistuttu. Tiedeviestintä on pitkään keskittynyt tiedon lisäämiseen, jolloin viestinnän sosiaalisia ja psykologisia ulottuvuuksia ei olla huomioitu tarvittavissa määrin. Jotta ilmastonmuutoksesta voitaisiin viestiä merkityksellisesti, uudenlaisia viestinnän keinoja on kehitetty kiinnittäen erityistä huomiota viestinnän kehystämiseen.
Tapaustutkimuksessani arvioin uudenlaista tiedepohjaisen ympäristöviestinnän tapaa välittämällä päätöksentekijöille tietoa metsien käytön ilmastovaikutuksista. Viestinnässä ilmastonmuutos kehystetään kokemusperäiseksi, paikalliseksi ja nykyhetkeä koskettavaksi riskiksi. Tutkimuksessani selvitän, kuinka immersiivistä virtuaalitodellisuutta voidaan käyttää tiedeviestinnän työkaluna alueellisesti merkittävän ja ajankohtaisen aiheen käsittelyssä.
Arvioin viestinnän onnistumista mittaamalla osallistujien henkilökohtaisia vasteita keskittyen miellyttävyyteen, mielenkiintoisuuteen, luotettavuuteen ja käytettävyyteen. Tutkimukseen osallistujat ovat kansanedustajia ja ympäristöministeriön sekä maa- ja metsätalousministeriön viranhaltijoita. Aineistoni koostuu osallistujien palautelomakkeista (N=65) sekä keskeisten viranhaltijoiden haastatteluista (N=7). Suomalaisen metsäpolitiikan historiallinen tausta ja toimijoiden ristiriitaiset tavoitteet otetaan huomioon tutkimuksen keskittyessä vertaamaan toisiinsa kahta erillistä ryhmittymää, jotka asemansa puolesta edistävät luonnonvara- tai ympäristöasioita.
Tutkimukseni tulokset osoittavat, miten eri tavoin eri kantoja edustavat päättäjät suhtautuvat immersiivisen virtuaalitodellisuuden hyödyntämiseen tiedepohjaisessa ympäristöviestinnässä. Verratessa kahden keskeisen ryhmittymän vasteita toisiinsa, ympäristöasioita asemansa puolesta ajavaa ryhmittymä ilmaisi tiedeviestinnän olevan onnistuneempaa kaikilla onnistuneen tiedeviestinnän osatekijöillä mitattuna. Ottaen huomioon, että tiedeviestinnässä metsien käyttö kehystettiin ympäristöasiaksi, ei ole yllättävää, että ympäristöasioita asemansa puolesta ajavat osallistujat pitivät tiedeviestintää miellyttävämpänä, mielenkiintoisempana, luotettavampana ja käyttökelpoisempana. Tutkimuksen tulokset tarjoavat lisätukea käsitykselle, jonka mukaan suomalainen metsäpolitiikka on polarisoitunut politiikanala, jossa toimijat ovat jakautuneet kahteen eri pääryhmittymään.
Tutkimuksessa havaittiin, että osallistujat reagoivat vahvasti immersiivisen virtuaalitodellisuuden avulla välitettyyn tiedeviestintään. Luonnonvara-asioita asemansa puolesta ajavat osallistujat kyseenalaistivat todennäköisemmin tiedon paikkansapitävyyden ja myös virtuaalitodellisuuden hyödyntämisen tiedeviestinnän välineenä kuin ympäristöasioita asemansa puolesta ajavat osallistujat. Tulokset viittaavat siihen, että ilmastonmuutoksesta viestiminen immersiivisen virtuaalitodellisuuden avulla voi saada aikaan vahvoja negatiivisia tunteita osanottajissa, mutta kun viestintä on yhdenmukaista päätöksentekijän politiikkalinjan kanssa, he reagoivat positiivisemmin. Lisäksi vaikuttaa siltä, että virtuaalitodellisuus ei korvaa muita tiedeviestinnän tapoja, mutta voi tietyissä tapauksissa tukea niitä.
It is widely acknowledged that previous efforts to communicate the severity and rate of climate change have failed. Science communication has for decades relied on the presumption that more information leads to more informed decisions, thus so far, the scientific consensus about human-caused climate change has not resulted in required changes in behaviour. Previous communication efforts have, for the most part, attributed inaction to the lack of information, but in doing so, have excluded many social and psychological elements of communication. Although raising the level of awareness about climate change has been successful, climate change remains to be perceived to be a distal threat. Recently, more sophisticated approaches have been developed to meaningfully communicate climate change, drawing attention to the framing of the communication.
In this study, a new approach to science-based environmental communication is evaluated. The case study seeks to address how immersive Virtual Reality (VR) can be used as a tool in science-based environmental communication for policymakers in a locally relevant context. Via immersive VR, information about forests’ role in climate change is mediated to forest policymakers. In the science communication, climate change is framed as an experiential, local, and present risk, promoting a problem definition that focuses on the climate effects of forest utilisation.
I evaluate the success of the science-based environmental communication by measuring participants’ personal responses. I focus on measuring enjoyment, interest, trust, and usability. The study participants are members of the Parliament of Finland and governmental officials from the Ministry of Agriculture and Forestry; and the Ministry of the Environment. The study material consists of feedback forms from participants (N=65) and interviews of the key actors (N=7). To consider the historical background and many conflicting interests in Finnish forest and climate politics, I focus on the comparison between the natural resource position and the environmental position.
The results of this study offer compelling evidence for how differently policymakers representing these two positions perceive the usage of immersive VR in science-based environmental communication. The environmental position indicated significantly higher levels of success on all measured components. Considering that the science communication framed forest utilisation as an environmental issue, it is not surprising that participants holding the environmental position perceived the science communication to be more enjoyable, interesting, trustworthy, and usable. Accordingly, the study results provide additional support for the idea of Finnish forest policy as a polarised field of policy with two main positions.
With the means of immersive VR, I was able to induce strong personal responses to the science communication. Participants holding the natural resource position were more likely to challenge the legitimacy of the information and the use of VR in science communication than participants holding the environmental position. The results point to the likelihood that communicating climate change via immersive VR can induce strong negative emotions in the participants, but when the communication is comparable with the policymaker's policy preferences, they respond more positively. The study results also suggest, that to communicate climate change more meaningfully, immersive VR should be further explored as a supplementary tool in science communication.
|
| Keyword(s): | science communication Virtual Reality VR Immersion forest policy policy coalition environmental communication |
Files in this item
| Files | Size | Format | View |
|---|---|---|---|
| Lyytikainen_Veera_Pro_Gradu_2020.pdf | 1.609Mb |