Jokien ekologisen tilan luokittelu vesikasvien avulla : tapaus Mätäjoki

Suomen vesienhoitolaki edellyttää pintavesien seurantaa sekä niiden luokittelua ihmistoiminnan voimakkuuden perusteella. Pintavesien luokittelu perustuu jokiyhteisöjen vertaamiseen mahdollisimman luonnontilaisiin vertailuoloihin. Vesienhoitolaki perustuu Euroopan Unionin vesipolitiikan puitedirektiiviin (VPD). Pintavesien ekologista tilaa arvioidaan muun muassa makrofyyttien, eli vesisammalien, makrolevien ja vedessä kasvavien putkilokasvien, avulla. Suomessa makrofyyttejä on käytetty jo pitkään muiden eliöryhmien ohella järvien tilan seurannassa, mutta jokien kohdalla menetelmän kehitys ekologisen tilan seurannasta makrofyyttien avulla on vielä kesken. Alustava seurantamenetelmä on olemassa, mutta menetelmän kehittäminen on tarpeen sen laajemman käytön mahdollistamiseksi. Yhtenäiselle jokien ekologisen luokittelun menetelmälle vesikasvien avulla on suuri tarve. Suomessa pintavesien tilaa seurataan eri eliörymien avulla eliöstön lajikoostumuksesta ja runsaudesta riippuvilla luokittelumuuttujilla. Jotta luokittelumuuttujien tuloksia voidaan vertailla, yhteismitallistetaan ne asteikolle 0-1 niin kutsutuksi ekologiseksi laatuarvoksi (ELS). Makrofyyteille soveltuvia luokittelumuuttujia on tutkittu Suomessa, ja toistaiseksi lupaaviksi on osoittautunut prosenttinen mallinkaltaisuus (PMA) ja havaittujen taksonien suhde odotettuihin taksoneihin (Observed-to-Expected-taxa eli O/E-indeksi). Molempien luokittelumuuttujien on havaittu reagoivan valuma-alueen ihmistoimintaa kuvaaviin muuttujiin ja veden laatuun. Luokittelumuuttujia käytetään tässä työssä joen ekologisen tilan luokitteluun makrofyyttien avulla. Makrofyyttien lajikoostumus ja runsaus kartoitettiin Suomen ympäristökeskuksessa (SYKE:ssä) vuonna 2008 luodun alustavan menetelmän mukaisesti. Tässä tutkimuksessa tavoitteena oli tarkastella, miten vesikasvien avulla laskettavat luokittelumuuttujat ja laatuarvot vaihtelevat Mätäjoen jokiosuuksien välillä, sekä vertailla joen päällyslevien (piilevien) ja pohjaeläinten avulla laskettuja luokittelumuuttujia- ja laatuarvotuloksia Mätäjoen vesikasvien avulla laskettuihin luokittelu- ja laatuarvotuloksiin. Lisäksi tarkasteltiin yhteisöjen ja alustavien luokittelumuuttujien yhteyttä ihmistoimintaa kuvaavan menetelmän River Habitat Surveyn (RHS) tuloksiin sekä rantakasvillisuuden ilmentämiin ympäristöarvoihin. Tässä työssä käytetyt luokittelumuuttujat perustuvat VPD:n ohjeistuksen mukaiseen vertailuololähestymistapaan. Tämä tarkoittaa, että Mätäjoen eliöyhteisöjä verrataan mahdollisimman luonnontilaisten vertailuolojen eliöyhteisöihin. Luokittelumuuttujien arvot ovat siis suoraan yhteydessä niin Mätäjoen kuin vertailujokienkin eliöyhteisöihin. Mätäjoen vesikasvillisuusyhteisöjä verrattiin SYKEn keräämään vertailuaineistoon, mikä on osana maa- ja metsätalouden kuormituksen vesistövaikutuksia selvittävässä projektissa (ns. MaaMet-seuranta). Vertailuaineistoon sisällytetyt joet ovat mahdollisimman luonnontilaisia. Makrofyytit kartoitettiin alustavan menetelmän mukaan. Menetelmään sisällytetään mahdollisimman suuren lajimäärän kartoittamiseksi yleensä kaksi mahdollisimman lähekkäistä, noin 100 metrin pituista jokiosuutta jokea kohden: yksi suvantojakso ja yksi koskijakso. Tässä työssä menetelmää sovellettiin niin, että Mätäjoen makrofyytit kartoitettiin yhdeksältä vierekkäiseltä 50 metrin pituiselta koski-suvantoparilta, jotka sijoitettiin lähes koko joen pituudelle. Koskia ja suvantoja sisällytettiin työhön näin yhteensä 18. Rantakasvillisuus kartoitettiin suvantojen molemmilta jokitörmiltä. Vesikasvien avulla laskettujen luokittelumuuttujien ja laatuarvojen vaihtelu oli suurta ja ne olivat yllättävän matalia, ilmentäen mahdollisesti jokiosuuksien huonoa ekologista tilaa. Yhdistetyn aineiston, putkilokasviaineiston ja sammalaineiston pohjalta lasketut ELS-tulosten keskiarvot eivät eronneet suuresti toisistaan. Vesikasvien avulla lasketut ekologiset laatuarvot olivat huomattavasti piilevien ja pohjaeläinten pohjalta aiemmissa kartoituksissa laskettuja laatuarvotuloksia matalampia. Piilevien ja pohjaeläinten ELS-tulokset ilmensivät siis mahdollisesti korkeampaa ekologista tilaa kuin vesikasvien ELS-tulokset. Mätäjoen vesikasvillisuus oli vertailujokien vesikasvillisuutta lajiköyhempää. Yllättävät tulokset voivat kieliä Suomen alustavan vesikasvien avulla tehtävän jokien tilan luokittelumenetelmän puutteista. Ne voivat myös johtua pienestä vertailuaineistosta sekä Suomen kansallisen jokityypittelyn ongelmista. Matalaa ekologista tilaa kuvaavat tulokset voivat johtua Mätäjoen ekologisen tilan heikentymisestä ihmistoiminnan seurauksena. Lisäksi kaupunkijokien eliöstön pohjalta lasketut muuttuja-arvot eivät aina kuvaa luotettavasti ekologista tilaa. Tulokset osoittavat, että jokien seurantaan käytetyn alustavan menetelmän arvot vaihtelevat suuresti eri jokiosuuksien välillä. Tämä tulee ottaa huomioon menetelmän kehityksessä ja mahdollisesti seurattavien jokien näytteenottopaikkojen valinnassa.