Force as the servant and guardian of justice : juridical internationalism and the French plan for the League of Nations in 1917-1919

Tutkielmassa tarkastellaan Kansainliiton perustamiseen vuosina 1917–1919 liittyneitä ranskalaisia poliittisia keskusteluja sekä niitä poliittisia ja ideologisia syitä, jotka johtivat juridiseen internationalismiin perustuneen Kansainliiton ranskalaisen mallin unohtumiseen. Kun Kansainliittoa oltiin perustamassa Pariisin rauhankonferenssissa ensimmäisen maailmansodan jälkeen, Ranskan delegaatio esitti liitolle erityiseen ranskalaiseen internationalismin suuntaukseen, juridiseen internationalismiin, perustuvaa mallia, joka on suurelta osin jäänyt huomiotta historiantutkimuksessa. Sitä vastassa olivat sekä Yhdysvaltojen presidentin Woodrow Wilsonin ja Ison-Britannian delegaation angloamerikkalainen näkemys että Ranskan pääministeri Clemenceaun näkemys. Poliittiseen keskusteluun osallistuneiden intentioiden selvittämiseksi tutkielmassa sovelletaan Quentin Skinnerin menetelmällisiä pohdintoja aatehistoriallisesta tutkimuksesta. Tutkimuksen lähdeaineisto koostuu Ranskan kansalliskokouksen ja senaatin sekä Pariisin rauhankonferenssin pöytäkirjoista sekä juridisen internationalismin keskeisen puolestapuhujan, Léon Bourgeois’n, muistiinpanoista. Näitä tekstejä on tutkittu sijoittamalla ne historialliseen kontekstiinsa, relevanttiin aatehistorialliseen jatkumoon sekä suhteeseen aikansa poliittisten keskusteluiden kanssa, jotta saataisiin selville, mitä kirjoittajat teksteillään tarkoittivat. Ranskalaisen kansainliittopolitiikan muotoutumista tarkastellaan kolmessa keskustelujen kansallista ja kansainvälistä tasoa ilmentävässä kontekstissa: Ranskan parlamentissa, Ranskan ministeriöiden välisessä kansainliittokomissiossa sekä Pariisin rauhankonferenssissa. Sekundäärilähteinä käytetään erityisesti Peter Jacksonin (2013) sekä Scott G. Blairin (1992) tutkimuksia Ranskan kansainliittopolitiikasta. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii englantilaisen koulukunnan pluralistinen lähestymistapa kansainvälisten suhteiden tutkimukseen. Kansainliiton eri vaihtoehtoja tutkitaan kansainvälisen politiikan tutkimuksen käsitteiden, realismin ja idealismin, kautta. Käsitteet havainnollistavat eroja ja yhteneväisyyksiä yhtäältä juridisen internationalismin ja toisaalta Wilsonin idealismin ja perinteisen realistisen valtapolitiikan välillä. Pariisin rauhankonferenssin historiografia on usein esittänyt tilanteen vastakkainasetteluna perinteisen voimatasapainopolitiikan sekä wilsonilaisen idealismin välillä, mutta juridis-internationalistinen näkemys uudesta maailmanjärjestyksestä asettui itse asiassa näiden kahden väliin. Analysoimalla tätä ranskalaista internationalismin suuntausta realismin ja idealismin käsitteiden avulla, tämä tutkimus osoittaa, että se edusti omaa suuntaustaan, joka sekoitti ominaisuuksia molemmista perinteisistä paradigmoista. Ranskan juridiset internationalistit suunnittelivat kansainvälisen lain kodifiointiin perustuvan Kansainliiton, jolla oli pysyvä tuomioistuin ja tehokkaat laillisten, taloudellisten, diplomaattisten ja sotilaallisten pakotteiden järjestelmät, jotka takaisi kansainvälinen armeija ja pysyvä komentorakenne. Tämä tutkimus esittää, että Kansainliiton malli jäi Pariisin rauhankonferenssissa Wilsonin ja Clemenceaun diplomaattisen ja poliittisen laskelmoinnin jalkoihin eikä siten saanut ansaitsemaansa huomiota. Jälkeenpäin se on usein sivuutettu historian ja kansainvälisten suhteiden tutkimuksessa, koska se on ymmärretty väärin idealismina ja yhdistetty termiin liittyviin negatiivisiin konnotaatioihin. Todellisuudessa tämä malli yhdisti realismin ja idealismin elementtejä muistuttaen englantilaisen koulukunnan solidarismia ja rationalismia.