Äidin ahdistuksen yhteys lapsen ahdistukseen ja pelko-oireiluun : vanhemmuuskompetenssi välittävänä tekijänä

Tavoitteet. Ahdistus aiheuttaa runsaasti haittaa ja kärsimystä useilla elämän osa-alueilla, ja sitä esiintyy paljon jo lapsuudessa ja nuoruudessa. Monilla oireilu pahentuu jopa häiriötasoiseksi, joten taustalla vaikuttavien tekijöiden tunnistaminen on tärkeää. Ahdistushäiriöiden on todettu kulkevan suvuissa, mutta oiretasolla tutkimus vanhemman ahdistuksen yhteydestä lapsen ahdistukseen on ollut vähäistä. Mahdollinen yhteys saattaa välittyä vanhemmuuskompetenssin kautta, mutta tätä ei tiettävästi ole koskaan tutkittu. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella lapsen ahdistus- ja pelko-oireilun yhteyttä sekä äidin samanaikaiseen että aiempaan ahdistusoireiluun. Lisäksi tarkasteltiin, välittyykö yhteys vanhemmuuskompetenssin kautta. Menetelmät. Tutkimuksen otos oli osa suomalaisesta Prediction and Prevention of Preeclampsia and Intrauterine Growth Restriction (PREDO) kohortista. Otokseen kuului 992 äitiä, jotka arvioivat ahdistusoireiluaan (Beck Anxiety Inventory) ensin lasten ollessa 2-5-vuotiaita ja myöhemmin 7-11-vuotiaita. Jälkimmäisessä seurannassa äidit arvioivat lisäksi vanhemmuuskompetenssiaan (Parenting Sense of Competence) sekä lapsen ahdistusta (Spence Children’s Anxiety Scale for Parents) ja pelko-oireita (The Short Form of the Fear Survey Schedule for Children - Revised). Äidin ahdistuksen yhteyttä lapsen ahdistukseen ja pelko-oireiluun tutkittiin lineaarisella regressioanalyysillä. Vanhemmuuskompetenssin välittävää vaikutusta tutkittiin mediaatioanalyysillä. Tulokset ja johtopäätökset. Lapsen ahdistus- ja pelko-oireilu olivat yhteydessä sekä äidin ajankohtaiseen että aiempaan ahdistusoireiluun. Suurempaa ahdistusoireilua kokeneiden äitien lapsilla ilmeni enemmän sekä ahdistus- että pelko-oireilua, ja äidin aiemman oireilun yhteys lapsen oireiluun oli yhtä voimakas kuin ajankohtaisen. Vanhemmuuskompetenssi välitti pienen osan äidin ahdistuksen yhteydestä lapsen myöhempään oireiluun sekä ahdistuksen että pelko-oireiden osalta. Tulokset vahvistavat aiempaa näyttöä siitä, että jopa äidin vähäinen ahdistus on yhteydessä lapsen kehitykseen, ja tarkentavat tietoa osoittamalla sen olevan yhteydessä lapsen ahdistukseen ja pelko-oireisiin. Tutkimus tuo myös uutta tietoa siitä, että pieni osa äidin ahdistuksen yhteydestä lapsen ahdistukseen ja pelko-oireisiin välittyy vanhemmuuskompetenssin kautta. Tutkimuksen tuloksia on mahdollista hyödyntää lasten ahdistuksen ja pelko-oireilun ennaltaehkäisemisessä ja hoitamisessa.