Hevosen sacroiliaca (SI) eli risti-suoliluunivelen ongelmia on alettu hiljattain diagnosoimaan yhä enemmän. Tieto alueen toiminnasta ja liikkeestä on lisääntynyt, mutta tiedon puute on edelleen rajoittava tekijä alueen patologisten tilojen ymmärryksessä. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoitus on esitellä tarkasti alueen anatomia ja perehtyä alueen tyypillisimpiin ongelmiin.
Hevosen SI-nivel on synoviaaliliitos suoliluun siiven ventraalipinnan ja ristiluun siiven dorsaalipinnan välillä. Sen kautta takaraajojen työntövoima välittyy muualle vartaloon. Nivelen rakennetta tukee dorsaalinen, interosseaalinen ja ventraalinen ligamentti. Nämä ligamentit rajoittavat nivelen liikettä ja tekevät siitä hyvin vakaan nivelen.
SI-nivelen alueen ongelmat jaetaan usein ligamenttien vaurioihin ja nivelrikkoon. Ligamenttivammat voivat johtua kroonisista toistuvista voimista tai akuutista venähdyksestä. Yleisin alueen pehmytkudosvamma on dorsaalisen SI-ligamentin vaurio. SI-nivelen nivelrikon taustalla on ajateltu olevan alueen pehmytkudosten riittämätön tuki nivelelle. Nivelen nivelrikkomuutosten diagnostiseen kuvantamiseen käytetään usein ultraääntä tai skintigrafiaa. Muutosten merkittävyyden arviointi on kuitenkin vaikeaa, koska samankaltaisia muutoksia löytyy sekä terveiltä, että sairailta hevosilta. Yhdessä kuvantamisen kanssa suositellaankin nivelten diagnostista puudutusta muutosten merkittävyyden arvioimiseksi. SI-nivelten luksaatio on myös mahdollinen, mutta harvinainen. SI-nivelen ongelmat ovat yleisimpiä puoliverisillä ratsuhevosilla. Ne voivat olla myös sekundaarisia jonkun muun syyn aiheuttamalle takajalan ontumalle.
SI-nivelen kipu aiheuttaa hyvin epämääräisiä oireita. Hevonen ei usein onnu vaan se tulee tutkimuksiin suorituskyvyn heikkenemisen takia. Muita oireita voivat olla muun muassa vastustelu ratsastaessa, huonolaatuinen laukka tai vaikeudet seistä toinen takajalka ylösnostettuna.
Tarkan diagnoosin saavuttaminen SI-nivelen alueen patologiassa on usein vaikeaa, joten hoitosuosituksetkin ovat oireenmukaisia. Systeemisiä lääkkeitä ja paikallisia lääkkeitä voidaan käyttää joko yhdessä tai erikseen. Akuutissa ligamenttivammassa lepo on indikoitua, mutta pitkäaikainen lepo alueen patologiassa ei ole hyväksi, koska vähentynyt lihasjännitys saattaa pahentaa vammaa. Ennuste akuuteissa vammoissa on hyvä, jos hevonen saadaan välittömästi lepoon. Kroonisissa tapauksissa ennuste on usein huonompi, koska ne usein uusivat liikunnan vaatimustason noustessa.
Käytännössä diagnoosi vaatisi aina sekä diagnostisen kuvantamisen, että nivelten puuduttamisen, mutta tämänkään jälkeen vain harvoin päästään tarkkaan diagnoosiin.
