Leave no place behind : the discursive construction of Sustainable Development Goals in local implementation plans
| Title: | Leave no place behind : the discursive construction of Sustainable Development Goals in local implementation plans |
| Author(s): | Kopra, Jasmin |
| Contributor: | University of Helsinki, Faculty of Social Sciences |
| Degree program: | Master's Programme in Global Politics and Communication |
| Specialisation: | Governance, Organizations and Communication |
| Language: | English |
| Acceptance year: | 2020 |
| Abstract: |
Tutkielmassa tarkastellaan, kuinka urbaani kestävyys rakentuu kestävän kehityksen Agenda 2030 -tavoitteiden paikallisen toimeenpanon suunnitelmissa, ja missä määrin niistä voidaan tunnistaa yhteinen kestävyysdiskurssi. Kaupungit ja muut paikallistoimijat yhä suuremmassa määrin omaksuvat vastuuta kestävän kehityksen toimista valtioiden rinnalla kansainvälisellä tasolla. Tässä tapauksessa sitoutuminen kansainvälisiin sopimuksiin näyttäytyy vapaaehtoisena kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisen mittaamisena osana laajempaa kansainvälisten kaupunkien verkostoa. Kaupungit osallistuvat kansainvälisiin kestävän kehityksen kaupunkiverkostoihin esimerkiksi kompensoidakseen pettymystään valtioiden kansainvälisen yhteistyön puutteellisuuteen, oppiakseen vertaisiltaan, jakaakseen parhaita käytäntöjään ja hakeakseen brändihyötyjä.
Analysoitava aineisto koostuu yhdeksästä vapaaehtoisesta paikallisesta raportista (Voluntary Local Review). Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu Maarten Hajerin ja John Dryzekin teorioille ympäristöpoliittisista diskursseista. Politiikkadiskurssien tutkimus auttaa ymmärtämään, kuinka tietyt kysymykset nähdään poliittisina ongelmina ja vastaavasti toisia taas ei. Otokseen kuuluvat raportit on kaikki julkaistu vuonna 2019, ja ne ovat julkaisseet Bristol, Buenos Aires, Hamamatsu City, Helsinki, Los Angeles, Oaxaca, Mannheim, New York City ja Taipei City.
Tutkimuksen perusteella kaupungit ovat omaksuneet kestävän kehityksen perusperiaatteet, jotka määritellään suurilta osin Agenda 2030- toimintaohjelmassa, vaikka monia niistä on tulkittu eriävin tavoin. Voluntary Local Review -malli tarjoaa korkeintaan suurpiirteisiä ohjeita raportoinnin toteuttamiseksi, minkä vuoksi kaupungit turvautuvat kopioimaan raportointimalleja toisiltaan tai kehittämään omiaan. Kestävän kehityksen käsitteeseen liittyvää epämääräisyyttä ei huomioida yhdessäkään raportissa, eikä sitä määritellä niissä tarkasti. Tämän perusteella voidaan todeta, että kaupungit osallistuvat (urbaanin) kestävän kehityksen diskursiiviseen rakentumiseen raporteillaan. Seuraavat kestävän kehityksen tavoitteet nähdään raporteissa tärkeimmiksi kaupungeille: tavoite 11 (Kestävät kaupungit ja yhteisöt), tavoite 8 (Ihmisarvoista työtä ja talouskasvua), tavoite 10 (Eriarvoisuuden vähentäminen) ja tavoite 16 (Rauha, oikeudenmukaisuus ja hyvä hallinto).
Kaupungit korostavat raporteissa aktiivisesti omaa toimijuuttaan kestävyyskysymyksissä kansainvälisesti. Ne näyttäytyvät innokkaina kantamaan kansainvälistä vastuuta, kaupunkilaista ja hänen arkeaan lähimpänä olevalla tasolla. Lisäksi ne ovat innokkaita jakamaan raportointimallia kansallisesti sekä kansainvälisesti muille kaupungeille ja raportoimaan omasta edistyksestään kansainvälisissä yhteyksissä, kuten YK:n Korkean tason kestävän kehityksen poliittisella forumilla. Kaupunkien raportoinnin suhde kansalliseen raportointiin ilmenee kahdella eri tavalla. Joissain tapauksissa kansallista raportointia ei mainita ollenkaan, jolloin kaupungin itsenäinen rooli korostuu. Tällainen suhde liittyy usein tilanteisiin, joissa valtiolliset toimijat eivät ole olleet aktiivisia. Toisissa tapauksissa kaupunkien raportointi nähdään kansallista täydentävänä, ja kaupungit kokevat yhteistyön jopa velvollisuudekseen.
Vapaaehtoinen paikallinen raportointi on kiinnostava esimerkkitapaus vapaaehtoisesta ruohonjuuritason kaupunkien sitoumuksesta kansainväliseen kestävään kehitykseen, ja sen merkitys tulee luultavasti vain kasvamaan tulevaisuudessa. Tuloksien pohjalta voidaan todeta, että paikallistason raportointi vaatii tarkkaa tasapainoilua tavoitteiden ja mittarien paikallisen sovittamisen ja toisaalta niiden riittävän yhdenmukaisuuden välillä, jotta ne olisivat olennaisia, mutta vertailtavissa. Kestävän kehityksen ja Agenda 2030 -tavoiteohjelman ollessa tulkinnanvaraisia määritelmiltään nykyinen raportointimalli mahdollistaa kaupungeille merkittävästi omaa harkintaa siitä, mitä sisällyttää raportointiinsa. Tarkempi viitekehys ja määritellyt indikaattorit mahdollistaisivat raportoinnin myös sellaisille kaupungeille, joilla on vähemmän resursseja käytettävissään.
This thesis examines how urban sustainability is constructed in the local implementation plans of Sustainable Development Goals, and whether a common discourse can be outlined of them. Cities and other local authorities are increasingly assuming the global responsibility for sustainable development actions alongside the nation-states. In this case, the commitment is demonstrated by voluntarily committing to monitoring progress towards meeting the Sustainable Development Goals as part of a global city network. The potential reasons for cities to engage in such global city networks for sustainability are a disappointment to global cooperation efforts by nation-states, a possibility for peer learning, sharing new practices, and seeking branding possibilities.
A sample of local commitments, Voluntary Local Reviews, are analysed in terms of their discursive construction. The analysis is based on the theoretical constructions of environmental policy discourses by Maarten Hajer and John Dryzek. By focusing on policy discourses, it becomes possible to understand how certain issues are organized into politics while others are organized out. The research focuses on nine Voluntary Local Reviews released in 2019 by Bristol, Buenos Aires, Hamamatsu City, Helsinki, Los Angeles, Oaxaca, Mannheim, New York City and Taipei City.
The research shows that although cities have internalized the common principles of sustainable development, mainly deriving from the Agenda 2030, many of them are interpreted in various ways. The common framework by Voluntary Local Review offers only a vague guideline for the reviews which leads to cities rather resorting to copying the models from each other or developing their own. The inherent ambiguity that is connected to the term sustainable development is not addressed in any of the reviews, nor is an explicit definition of the used sustainability concept offered in any of them. This supports the notion that cities engage in the discursive construction of (urban) sustainable development with the reviews. Based on the reviews, the following Sustainable Development Goals are considered as most relevant for cities: goal 11 (Sustainable cities and communities), goal 8 (Decent work and economic growth), goal 10 (Reduced inequalities) and goal 16 (Peace, justice and strong institutions).
Cities also actively position themselves as global sustainability actors in their reviews. They position themselves as eager to bear a global responsibility and as most relevant actors for citizens, close to their everyday lives. Furthermore, they express an urge to inspire other cities nationally and globally to also join in reporting and commit to sharing their progress on global arenas, such as in the United Nation’s High-Level Political Forum. In their connection to national sustainable development reporting, broadly two approaches can be identified. In some situations, national reporting is not mentioned in a review at all and, consequently, its role is highlighted. This applies mostly in situations where national actors are not considered as active as city actors. In other situations, cities see their reporting as complementary to the national one and even consider cooperation as their duty thanks to shared values with national actors.
Voluntary Local Review reporting offers an interesting case of voluntary bottom-up commitment by cities to engage in global sustainability spheres and its significance is likely to only increase in the future. Based on results, reporting on the local level requires a careful balancing between adapting goals and indicators to locally relevant form, on one hand, and ensuring that they are general enough to allow for comparison, on the other hand. As sustainable development and Sustainable Development Goals are characterized by ambiguity concerning their precise definitions, the current local reporting offers considerable judgement for cities in terms of what to include in the reporting. More precise frameworks and indicators would allow that also cities with lesser resources could engage in this sustainability reporting.
|
| Keyword(s): | sustainable development sustainability discourses urban sustainability Voluntary Local Review discourse analysis Sustainable Development Goals Agenda 2030 |
Files in this item
| Files | Size | Format | View |
|---|---|---|---|
| Kopra_Jasmin_thesis_2020.pdf | 1.257Mb |
This item appears in the following Collection(s)
-
Faculty of Social Sciences [5271]