”With all of this, I just feel like disappearing” : Housing Insecurity in Portugal

Asuntohäädöt ovat olleet kasvava ilmiö Euroopassa sekä ympäri maailmaa viime vuosina. Tämän tutkielman tarkoituksena on antaa ääni ihmisille, joiden asumista häätöuhka sekä muut epävarmuustekijät leimaavat Portugalin pääkaupungissa Lissabonissa. Asumisesta on tullut yksi paikallisen politiikan avainkysymyksistä ja tämä tutkimus tarkastelee aihetta Portugalin hyvinvointivaltion kontekstissa. Ensimmäisenä tutkimuskysymyksenä on selvittää, miten ihmiset, jotka elävät häätöuhan alla, näkevät ja kuvaavat tilannettaan sekä millaisia vaikutuksia epävarmalla asumistilanteella on heidän elämäänsä. Toisena tutkimuskohteena on selvittää, mistä he ovat etsineet apua, ja miten he ovat kokeneet saamansa avun. Kirjallisuuskatsaus ja tutkimuksen teoreettisen viitekehys avaavat Portugalin hyvinvointivaltion erityispiirteitä ja kehityssuuntauksia. Salazarin autoritaarisen hallinnon perintö ja siirtomaahistoria näkyvät demokratian kehityksesta huolimatta vielä tänäkin päivänä läsnä olevana sitkeäna yhteiskunnallisena epätasa-arvona. Painopiste on kuitenkin tutkimukseen osallistujien kokemuksissa. Tutkimuksen lähestymistapa on laadullinen ja pohjaa narratiiviseen tutkimusperinteeseen. Aineisto koostuu yhdeksästä puolistukturoidusta haastattelusta. Kaikki haastattellut henkilot ovat kokeneet häätöuhan tai muun asumiseen liittyvän epävarmuuden. Asumisen epävarmuus on yhteydessä taloudelliseen niukkuuteen ja johtaa tilanteeseen, jossa asukkaat jäävät loukkuun asuntoihin, joissa heillä ei välttämättä ole enää laillista lupaa asua ja joiden kunto saattaa olla asumisen kannalta puutteellinen tai vaarallinen. Lisäksi asukkaat kokevat erityyppistä häirintää ja uhkailua vuokranantajien taholta. Epävarma asumistilanne vaikuttaa useaan elämän osa-alueeseen ja tutkimus näyttää etenkin kaikkein vaikeimmassa tilanteessa olevien osallistujien kohdalla alkaneen alamäen. Epävarma asumistilanne ja taloudellinen niukkuus lisäävät riippuvuutta hyvinvointipalveluista ja johtavat syvenevään köyhyyteen. Asumisen epävarmuus ja epäkäytännöllisyys muuttavat monet arjen perustoiminnot fyysisesti ja psyykkisesti raskaiksi, ja heijastuvat siten myös osallistujien muuhun sosiaaliseen elämään. Pitkittyvästä asumisen epävarmuudesta kärsivät tuntevat olevansa hukassa, kokevansa ahdistusta, masennusta ja lisääntyviä terveysongelmia. Paikalliset viranomaiset ovat jollain tavoin mukana useimmissa tapauksissa ja monilla tutkimukseen osallistujalla on kontakti alueen sosiaalipalveluihin. Tämän tutkielman tulokset tukevat olemassa olevaa kirjallisuutta sosiaaliturvan puutteista Portugalissa. Kohtuuhintaisten asuntojen puute näyttäytyy tämän tutkielman valossa rakenteelliselta ongelmalta, johon kiteytyvät yhteiskunnallinen epätasa-arvo, harjoitettu asumispolitiikka, sekä perinteinen perheen keskeinen rooli hyvinvoinnin ja asumisen turvaajana. Eri järjestöillä, kuten Habitalla, näyttää olevan tärkeä rooli häätöuhan alla elävien tukemisessa. Järjestöt myös pitävät ilmiötä julkisessa keskustelussa, pyrkivät lisäämään tietoisuutta ja osallistavaa kansalaistoimintaa poliittisten ja rakenteellisten muutosten aikaan saamiseksi yhteiskunnassa.