Kissaa kutsutaan korkeilla ja nopeasti toistuvilla äänteillä kielitaustasta riippumatta

Eläimet ja ihmiset viestivät ja kommunikoivat monilla eri tavoilla käyttäen esimerkiksi liikkeitä, eleitä ja ääntä. Ihmisen rinnalle on domestikaation myötä kesyyntynyt lajeja, jotka jakavat ihmisen kanssa saman elinympäristön ympärivuorokautisesti. Sukupolvia kestäneen erittäin tiiviin yhteiselon tiedetään vaikuttaneen kissojen käyttäytymiseen ja ääntelyyn, mutta se on mahdollisesti vaikuttanut myös ihmiseen. Ihmispuhe sisältää puheominaisuuksien lisäksi myös äänen akustisten rakenteiden tuomaa informaatiota. Tällaisia akustisia piirteitä ovat esimerkiksi lyhyet, nopeasti toistuvat äänteet, joita on arveltu olevan käytössä kaikkien kesylajien viestinnässä, todennäköisesti myös kaikilla nisäkkäillä ja linnuilla. Kaikki äänet eivät kuitenkaan toimi samalla tavalla kaikille lajeille. Näiden universaalien ominaisuuksien lisäksi voidaan siis olettaa, että ihmisten käyttämissä kutsuissa on lajityypillisiä piirteitä. Eri kesylajeja kutsutaan eri tavalla, mutta yhtenäisenä tavoitteena on herättää lajiyksilön huomio ja saada se lähestymään kutsujaa. Kissoja kutsutaan eri maissa eri tavoilla, mutta niissä on havaittavissa yhteisiä äänen piirteitä. Tässä tutkimuksessa tavoitteena oli selvittää, löytyykö eri kulttuuritaustaisten ihmisten tavoissa kutsua kissoja lyhyitä, nopeasti toistettuja äänteitä, sekä selvittää samankaltaisuudet puheääntä korkeampien äänteiden käytössä. Pyysin eri kieli- ja kulttuuritaustaisia ihmisiä antamaan kirjallisten taustatietojen jälkeen kutsunäytteen, jonka ohjeena oli, kuinka he kutsuisivat vierasta kissaa luokseen. Kutsunäytteiden sisältämät lyhyet, nopeasti toistuvat äänteet jaoteltiin ja niiden ominaisuudet mitattiin käyttämällä eri äänianalyysiohjelmia. Saadusta aineistosta tein tilastoanalyysit, joissa selvitin 1) poikkeaako toistuvuusjaksojen äänenkorkeus puhetta sisältävän kutsun korkeudesta 2) kissanomistajuuden ja kielitaustan yhteyttä kutsun toistuvuuteen 3) kissanomistajuuden ja kielitaustan vaikutusta äänenkorkeuteen ja 4) kutsun alkuperän (perimätiedon) ja kokemuksen (kissanomistajuuden) vaikutusta kutsuun. Tutkimukseen osallistui 56 aikuista, jotka olivat kotoisin 19 maasta ja edustivat 16 äidinkieltä. 86%:lla osallistujista kutsuääninäyte sisälsi lyhyitä, nopeasti toistuvia äänteitä. Näiden äänteiden pituus ja äänenkorkeus vaihtelivat. Kaikki nämä äänteet kuitenkin poikkesivat normaalista puheäänestä. Nopeimmin toistuivat erilaiset naksutusäänet. Näistä kutsuäänistä korkeimpia olivat s-äännettä sisältävät ”pss” ja ”kss” -äänteet sekä erilaiset pusuäänet. Vaikka kutsuäänteet vaihtelivat kielitaustan mukaan, oli äänen spektrin taajuuskeskipiste lyhyiden, nopeasti toistuvien äänteiden kohdalla merkitsevästi korkeampi kuin pelkkää puhetta sisältävien kutsujen. Tämä saattaisi olla juuri kissojen kutsuissa käytetty lajityypillinen ominaisuus. Ihmiset siis kutsuvat kissoja korkeita taajuuksia sisältävillä ja nopeasti toistuvilla äänteillä kielitaustasta riippumatta ihmisen halutessa herättää kissan huomio ja saada se lähestymään kutsujaa. Jatkotutkimukseksi ehdotan aineiston laajentamista useampiin kielitaustoihin. Lisäksi kutsun äänteitä kannattaisi verrata saaliseläinten ääniin. Kerättyjen kutsuäänten toimivuutta voisi testata myös kissoilla tai kissanpennuilla.