Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Challenges of institutional adaptation : extended producer responsibility in plastic packaging of wood products

Show full item record

Title: Challenges of institutional adaptation : extended producer responsibility in plastic packaging of wood products
Author(s): Kuukka, Juho J.
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Agriculture and Forestry, Department of Forest Sciences
Discipline: Forest Economics and Marketing
Language: English
Acceptance year: 2020
Abstract:
Muovien käyttö on lisääntynyt huomattavasti viimeisten 50 vuoden aikana. Monikäyttöisyytensä, kestävyytensä ja edullisuutensa vuoksi muovien käytön odotetaan kaksinkertaistuvan seuraavien 20 vuoden aikana. Muovien monista eduista huolimatta kielteiset vaikutukset ympäristöön, kuten merimuovit, ovat kiihdyttäneet kysyntää lainsäädännöllisille toimille. Vastatakseen näihin haasteisiin Euroopan komissio on kehittänyt joukon toimenpiteitä, kuten kiertotaloutta koskevan toimintasuunnitelman vuonna 2015, jonka tavoitteena oli vähentää muovien käyttöä sekä tehostaa sen kierrätystä ja uudelleenkäyttöä. Vuonna 2018 komissio julisti joukon direktiivejä liittyen laajennettuun tuottajavastuuseen (EPR). Tavoitteeni oli tutkia, miten tämä uusi EPR-suunnitelma aiotaan saada osaksi kansallista lainsäädäntöä ja miten se vaikuttaa puutuotteiden parissa toimiviin organisaatioihin. Lisäksi kartoitin lain kansallisesta täytäntöönpanosta seuraavia mahdollisia käytännöllisiä seurauksia näille sidosryhmille. Tieteellinen viitekehykseni perustui Primmerin (2011) institutionaalisen sopeutumisen viitekehykseen, joka perustuu kahteen toisiaan täydentävään osioon; politiikan toimeenpanoon ja organisaation mukauttamiseen. Kaksi viitekehykseen perustuvaa tutkimuskysymystä olivat: Kuinka mukana olevat toimijat tunnistivat ja havaitsivat haasteet EPR-lainsäädännön 1) täytäntöönpanossa ja 2) siihen sopeutumisessa, käyttäen esimerkkinä puutuotteiden muovipakkausten käyttöä ja kierrätystä? Tiedot kerättiin tekemällä seitsemän osarakenteista haastattelua sidosryhmäjärjestöjen edustajien kanssa. Oivalluksia tutkittiin ja raportoitiin näistä tiedoista laadullisen sisältöanalyysin avulla. Ottaen huomioon politiikan monimutkaisuus ja organisaatioiden monimuotoisuus eri puolilla Suomea - ja Euroopan unionia, lainsäätäjillä on kiire panna direktiivien uudet vaatimukset osaksi kansallista lainsäädäntöä. Tutkimusteni perusteella mukana olevat toimijat tunnistivat erilaiset haasteet toteutus- ja sopeutumisprosesseissa. Odotettiin myös, että politiikka edistää oppimista ja innovaatioita organisaatioiden keskuudessa. Tällä hetkellä lainsäädäntö on tärkein muovien kierrätyksen kehitystekijä, ja EPR-järjestelmät voivat olla vankka lainsäädännöllinen väline tavoitteiden saavuttamisessa, kun niitä kehitetään ja ylläpidetään vastaavasti.
The use of plastics has remarkably increased during the last 50 years. Due to its multi-use possibilities, durability and low cost the use of plastics is expected to double within the next twenty years. Despite the many benefits of plastics, the negative impacts to the environment, such as marine plastic, have raised the public attention and accelerated the demand for legislative action. To respond to these challenges, the European Commission (EC) engaged in developing a set of policies, such as the action plan for circular economy in 2015 which aimed to reduce the use of plastics and to enhance the recycling and reusing of plastics already in circulation. In 2018 the EC introduced a set of revised directives regarding the extended producer responsibility (EPR). I wanted to understand how this revised EPR scheme would be implemented into national legislation, and how it would be confronted by organisations such as ones dealing with wood products. Additionally, I also mapped the potential managerial implications for stakeholders resulting from the implementation of the scheme. I operationalised Primmer's (2011) framework of institutional adaptation which builds on two complementary strands of literature; policy implementation and organisational adaptation. The two focal research questions that derived from the framework were: How did the involved actors recognise and perceive the challenges in 1) implementing and 2) adapting to the extension to the existing EPR scheme in the use of plastic packaging of wood products? The data were collected by conducting seven semi-structured interviews with representatives of stakeholder organisations. The insights were explored and reported from these data via the means of qualitative content analysis. Considering the complexity of policy and the diversity of organisations across Finland – and the European Union, legislators are in a rush to implement the new requirements of the directives into the national legislation. Based on my studies the involved actors recognised the various challenges in the implementation and adaptation processes. There were also expectations that the policy will drive learning and innovation among organisations. Currently, legislation is the major driving factor in the development of plastic recycling and EPR schemes can be a robust legislative tool in attaining the targets, when developed and maintained accordingly.
Keyword(s): environmental problems policy implementation organisational adaptation extended producer responsibility ympäristöongelmat politiikan täytäntöönpano organisaation sopeutuminen laajennettu tuottajavastuu


Files in this item

Files Size Format View
KUUKKA_JUHO_PRO GRADU_2020.pdf 724.8Kb PDF

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record