Arvonlisäverolain 27 §:ssä säädetään, että arvonlisäveroa ei suoriteta kiinteistön myynnistä eikä kiinteistöön kohdistuvan oikeuden luovuttamisesta. Arvonlisäverolain 29 §:n 5. kohdassa säädetään, että sen estämättä, mitä 27 §:ssä säädetään, veroa suoritetaan alueiden vuokrauksesta kulkuneuvojen paikoitusta varten. Samansisältöiset säännökset ovat myös arvonlisäverodirektiivissä.
Arvonlisäverolain 29 §:n 5. kohdan soveltaminen on osoittautunut käytännössä hankalaksi. Kysymys on siitä, sovelletaanko pysäköintipaikan luovutuksessa arvonlisäverolain 29 §:n 5. kohtaa vai arvonlisäverolain 27 §:ää, eli onko kysymyksessä arvonlisäverollinen vai arvonlisäveroton pysäköintipaikan luovutus. Hallituksen esityksen mukaan asuin- tai liikehuoneiston luovutukseen liittyvä pysäköintipaikan luovutus on arvonlisäverotonta. Jos kysymyksessä on arvonlisäverollinen pysäköintipaikan luovutus, verovelvollisella on arvonlisäverolain 102 §:n mukainen vähennysoikeus. Asialla voi olla suurikin taloudellinen merkitys verovelvolliselle.
Arvonlisäverolain 29 §:n 5. kohta muutettiin 1.1.2017 selkeyden vuoksi vastaamaan sanamuodoltaan arvonlisäverodirektiivin sanamuotoa. Muutoksen oli hallituksen esityksen mukaan tarkoitus olla ainoastaan sanonnallinen, mutta oikeuskäytäntö on osoittanut, että muutoksella oli myös tosiasiallista merkitystä. Muutoksen myötä arvonlisäverollisen pysäköintipaikkojen luovutuksen ala laajentui koskemaan myös osakaspysäköintiä.
Pysäköintipaikkojen luovutuksen arvonlisäverotuksesta on poikkeuksellisen paljon korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytäntöä. Euroopan unioin tuomioistuimen ratkaisuista on merkityksellinen erityisesti ratkaisu C-173/88 Henriksen.
Tutkielmassa tarkastellaan pysäköintipaikkojen luovutuksen arvonlisäverotusta ja sitä koskevaa oikeuskäytäntöä. Metodina tutkielmassa käytetään lainoppia.
