Osteogenesis imperfecta on perinnöllinen sairaus, joka häiritsee tyypin I kollageenin muodostusta
aiheuttaen näin luiden haurastumisen. Osalla tästä sairaudesta kärsivistä on myös dentinogenesis
imperfectaksi luokiteltava hampaiden kehityshäiriö. Tässä tutkielmassa selvitetään osteogenesis
imperfectan vaikutusta hampaiden kokoon tutkimalla hammaskaarten kipsivaloksia 37:ltä osteogenesis
imperfectaa sairastavalta henkilöltä ja vertailemalla tuloksia terveeseen verrokkiryhmään.
Kipsivaloksista mitattiin hampaiden mesio-distaalisuuntaista paksuutta sekä suulaen dimensioita.
Mittaukset toteutettiin manuaalisesti työntötulkilla sekä digitaalisesti skannaamalla kipsivalokset
ensin laserskannerilla ja tämän jälkeen mittaamalla digitaaliset mallit tietokoneella. Potilas- ja
verrokkiryhmien mittaustulosten välisten erojen tilastollinen merkitsevyys testattiin t-testillä sekä
Mann-Whitneyn U-testillä. Kahden eri mittaajan ja mittausmenetelmän mittaustulosten välisten erojen
tilastollinen merkitsevyys testattiin t-testillä.
Tulokset osoittivat, että osteogenesis imperfectaa sairastavilla henkilöillä hampaiden ja suuontelon
koko on keskimäärin pienempi kuin terveillä ikä- ja sukupuolivakioiduilla verrokeilla. Ero oli selkein
taka-alueen hampaistossa. Hampaiden pieni koko altistaa muun muassa avopurennalle, joka haittaa
purennan toiminnallisuutta ja etualueella esiintyessään puhumista sekä hymyn estetiikkaa.
Oikomishoidon näkökulmasta hampaiden pieni koko voi myös olla eduksi suuontelon ollessa pieni ja
hampaille vapaana olevan tilan ollessa vähäinen.
Tutkimuksen tarkoituksena on kyetä entistä paremmin diagnosoimaan ja hoitamaan osteogenesis
imperfectaa sairastavien suun ja kasvojen alueen ongelmia. Lisäksi tutkielman tulosten perusteella
voidaan arvioida manuaalisten ja digitaalisten hammaskoon mittausten keskinäistä vastaavuutta
vertailemalla näitä toisiinsa. Tätä tietoa voidaan mahdollisesti käyttää hyväksi digitaalisten
menetelmien yleistyessä myös hammaslääketieteessä.
