Jalkapallovalmentajien tunne- ja vuorovaikutustaidot sekä opetustavat

Tavoitteet. Urheilussa on nähtävissä muutospainetta, joka kohdistuu valmentajiin ja valmen-nustapoihin. Keskustelu valmennuksessa käytettävistä metodeista ja toimintatavoista on aktii-vista. Valmennusfilosofisesta näkökulmasta valmentajalähtöisyydestä ollaan siirtymässä pelaa-jalähtöisyyteen. Valmennuksessa käytettäviä metodeita ja opetustapoja tulisi päivittää vastaamaan nykyaikaisia oppimiskäsityksiä, joissa pelaajalla on aktiivisen toimijan rooli. Tarve kehit-tää valmentajien osaamista on tämän myötä kasvanut. Valmennustapojen hallinnan lisäksi val-mentajalta edellytetään kykyä hyödyntää tunne- ja vuorovaikutustaitoja. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan ja analysoidaan miten jalkapallovalmentajat hyödyntävät ja käyttävät tunne- ja vuorovaikutustaitoja sekä opetustapoja. Tämän lisäksi etsitään yhteyksiä tunne- ja vuorovaikutustaitojen sekä opetustapojen välillä. Menetelmät. Tämän tutkimuksen lähestymistapa oli kvalitatiivinen eli laadullinen. Aineisto kerät-tiin yksilöhaastatteluilla. Haastatteluita oli yhteensä kuusi (n = 6). Haastateltavilla valmentajilla oli laaja ja pitkä kokemus valmennustyöstä. Aineiston analyysi tehtiin teorialähtöisenä sisäl-lönanalyysina, koska aineistoa haluttiin tarkastella teorian näkökulmasta. Tulokset ja johtopäätökset. Tämän tutkimuksen perusteella vahvistui käsitys siitä, että valmen-nuksessa ollaan siirtymässä opetustapaan, jossa pelaajan aktiivinen rooli oppijana ja tiedon ra-kentajana huomioidaan. Aineistosta voidaan päätellä, että valmentajat käyttävät autonomiaa tu-kevaa opetustapaa ja pyrkivät ottamaan pelaajien tarpeita huomioon. Valmentajat kuitenkin ko-kevat, että on tilanteita, joissa autonomia tukevan tavan sijaan on perusteltua käyttää kontrol-loivaa tapaa. Parhaana lähestymistapana voidaankin pitää autonomiaa tukevan ja kontrolloivan tavan yhdistelmää. Tämän tutkimuksen perusteella valmentajat hyödyntävät tunne- ja vuorovaikutustaitoja val-mennustyössä monipuolisesti. Aineistosta pystytään päättelemään, että valmentajat arvostavat tunne- ja vuorovaikutustaitoja ja kokevat ne merkittäväksi valmentajuuden osa-alueeksi. Ai-neiston perusteella valmentajat korostavat erityisesti tunne- ja vuorovaikutustaitojen niitä osa-alueita, jotka liittyvät muiden kanssa tapahtuvaan toimintaan. Tästä voidaan päätellä, että val-mentajien minätietoisuuden ja itsensä johtamisen kehittämiseen tulisi tulevaisuudessa kiinnittää entistä enemmän huomiota.