Keskityn tässä tutkielmassa analysoimaan viiden suomalaisen peruskoulun laatimien viimeisimpien toiminnallisten tasa-arvosuunnitelmadokumenttien diskursseja ja representaatioita sukupuolen moninaisuudesta, seksuaalivähemmistöistä ja sukupuolitietoisuudesta. Analysoin lisäksi sitä, millainen sukupuoli- ja seksuaalisuuskäsitys suunnitelmista välittyy ja millaista valtaa nämä representaatiot heijastelevat: esiintyvätkö suunnitelmissa esimerkiksi pääosin sukupuolibinäärin ja heteronormatiivisuuden asetelmat, vai ottavatko suunnitelmat diskursseissaan huomioon sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuuden ja näitä tukevan sukupuolitietoisuuden. Käsittelen aihetta tarkastellen samalla etenkin Opetushallituksen laatimaa tasa-arvotyöopasta Tasa-arvotyö on taitolaji (Jääskeläinen ym., 2015) ja perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteita (2014).
Analyysimenetelmänäni toimii Michelle Lazarin (2007) teoretisoima feministinen kriittinen diskurssianalyysi, ja tuen analyysiäni queer-teorian tarjoamalla sukupuolen ja seksuaalisuuden käsitteistöllä. Tällöin tutkitaan normikriittisellä näkökulmalla sitä, ketkä tuodaan diskursiivisesti näkyväksi ja ketkä sen sijaan jätetään diskurssin ulkopuolelle, sekä millä tavoin sukupuolen ja seksuaalisuuden kategorioita rakennetaan. Tutkimustulokseksi muotoutui etenkin suunnitelmien representaatioiden vaihtelevuus. Sukupuolen moninaisuutta ja sukupuolitietoisuutta käsitellään laajasti kolmessa suunnitelmassa viidestä, kun taas seksuaalivähemmistöjen representaatiot ovat tätä marginaalisemmassa asemassa: aihe sisällytetään esimerkiksi syrjinnän ehkäisyn ja hyväksyvän toimintakulttuurin käsittelyn yhteyteen. Binääri cisnormatiivisuus tiivistyy yhdessä suunnitelmassa, ja yksi suunnitelma kuvaa aihetta siteeraten Opetushallituksen dokumenttien sisältöä. Sukupuolitietoisuus, jolle opetuksen tulee perustua, ymmärretään suunnitelmissa pääosin Opetushallituksen määritelmien mukaisesti mutta osittain myös binääristen sukupuolierojen näkökulmasta. Suunnitelmat, jotka käsittelevät laajemmin sukupuolen moninaisuutta, seksuaalivähemmistöjä ja sukupuolitietoisuutta, ovat informatiivisesti kattavia ja korostavat ihmisyyden moninaisuuden kunnioitusta sekä tietoisuuden lisäämistä. Kyseiset diskurssit hajottavat siis osittain sukupuolen ja seksuaalisuuden normatiivisia kategorioita.
Tasa-arvosuunnittelua tulisi tulevaisuudessa standardoida. Jatkotutkimusta tulisi toteuttaa valtakunnallisessa kuin kunnallisessakin perspektiivissä. Intersektionaalinen tutkimusnäkökulma antaisi mahdollisuuden aiheen moniulotteisempaan käsittelyyn. Lisäksi lisätutkimus oppilaitosten henkilökunnan ja oppilaiden kokemuksista ja osaamisesta aiheeseen liittyen voisi hyödyttää tasa-arvosuunnittelun tulevaisuuden kehitystä.
