Tiivistelmä
Tiedekunta: Valtiotieteellinen tiedekunta
Koulutusohjelma: Valtiotieteiden maisteri
Opintosuunta: Poliittinen historia
Tekijä: Engelberg Anton Matti Olavi
Työn nimi: Pohjoismainen yhteistyö ja Baltian ankkuroiminen muuhun Eurooppaan: Ruotsin odotukset Suomen EU-jäsenyysprojektista 1992–1994
Työn laji: Maisterintutkielma
Kuukausi ja vuosi: Tammikuu 2021
Sivumäärä: 90
Avainsanat: Euroopan unioni, Euroopan integraatio, EU-jäsenyys, pohjoismainen yhteistyö, ulko- ja turvallisuuspolitiikka, Suomi, Ruotsi, Baltia.
Säilytyspaikka: Helsingin yliopiston kirjasto
Muita tietoja: Ohjaaja Pauli Kettunen
Tiivistelmä: Tutkielma käsittelee Ruotsin valtiojohdon suhtautumista Suomen ulkopoliittiseen suunnanmuutokseen kohti EU-jäsenyyttä vuosien 1992–1994 aikana. Aihe on ajankohtainen Itämeren alueen turvallisuuspoliittisen keskustelun myötä.
Tutkielmassa hyödynnetään Reinhart Koselleckin määritelmää odotushorisontista, jonka mukaan yksilön kokemukset ja odotukset ovat nykyhetkeen heijastuvia käsityksiä menneestä ja tulevasta. Tutkielman pääasiallinen lähdeaineisto koostuu Ruotsin ulkoministeriön (Utrikesdepartementet) arkistossa säilytettävistä Ruotsin Helsingin suurlähetystön raporteista vuosilta 1992–1994 koskien Suomen EU-jäsenyysneuvotteluja ja pohjoismaista yhteistyötä.
Ruotsin Helsingin lähetystön raporteissa käsiteltiin Venäjän tilannetta aluksi enemmän turvallisuuspoliittisesta näkökulmasta, kun maa oli Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen sekavassa tilassa. Lähetystöraporteissa nähtiin luontevana, että pohjoismainen yhteistyö jatkuu unionin jäseninä. Erilaista suhtautumista yhteistyön luonteeseen havaittiin kuitenkin siinä, tulisiko maiden muodostaa EU:n sisään omia etujaan ajava ryhmittymä. Ruotsissa Pohjoismaita ja laajempaa Itämeren aluetta käsiteltiin aineiston perusteella alueellisena intressiblokkina, mitä suomalaiset poliitikot puolestaan vierastivat.
Raporteista oli nähtävissä Ruotsin valtiojohdon huoli Saksan vaikutusvallan kasvusta Suomessa. Ruotsin ja Suomen EU-jäsenyyksien odotettiin tarkastellulla ajanjaksolla vaikuttavan myönteisesti Baltian maiden tulevaan kehitykseen. Pääministeri Carl Bildtin Ison-Britannian hallitukselta saamaa länsimaiden Baltian-politiikan koordinointitehtävää voidaan pitää osoituksena siitä, että nämä odotukset heijastivat laajempia länsimaisia tavoitteita.
