Oikeus testamentin vapaamuotoiseen peruuttamiseen on tunnustettu Suomen oikeudessa pitkään. Peruuttamisessa ei tarvitse noudattaa testamentin muotomääräyksiä, vaan testamentti voidaan perintökaaren 10:5.1:n mukaan peruuttaa hävittämällä asiakirja. Perittävän kuoleman jälkeen ei ole aina täyttä varmuutta siitä, onko jälkisäädös hävinnyt testaattorin tahdosta vai tämän tietämättä. Ongelmia aiheuttaa se, ettei näiden tilanteiden erottaminen toisistaan ole yksinkertaista. Testamentin voimassaolo ei ole sidottu asiakirjan tallella oloon ja kadonnutkin testamentti voidaan katsoa voimassa olevaksi.
Tutkimustehtävänä on selvittää, millä edellytyksillä jäämistöstä kadonnut testamentti voidaan asettaa perinnönjaon perustaksi. Ensimmäinen tutkimuskysymys on, mikä on näiden tilanteiden arvioinnin lähtökohta. Peruutuspresumption mukaan jäämistöstä puuttuva testamentti oletetaan peruutetuksi. Olettaman kumoamiseksi testamenttiin vetoavan on esitettävä riittävää näyttöä siitä, ettei jälkisäädöksen häviäminen ole vastannut testaattorin viimeistä tahtoa. Toisen tutkimuskysymyksen tarkoituksena on selvittää, mitkä eri seikat puhuvat jälkisäädöksen tarkoituksellisen peruuttamisen ja toisaalta testaattorin tahdonvastaisen häviämisen puolesta. Tutkielmassa käsitellään niitä seikkoja, jotka ovat oikeuskäytännössä vaikuttaneet testaattorin viimeisen tahdon arviointiin. Kolmanneksi tutkielmassa arvioidaan seikkojen painoarvoa toisiinsa nähden.
Tutkielman tarkoituksena on näin ollen koota yhteen testaattorin viimeisen tahdon arviointiin vaikuttavia seikkoja ja pohtia niiden keskinäistä painoarvoa kadonneen testamentin tilanteissa. Oikeuskäytännössä käytettyjen seikkojen systematisointi luo perusteellisen pohjan kadonneen testamentin tilanteiden arvioinnille. Lisäksi tutkielmassa pohditaan ratkaisuja jäämistöstä puuttuvan testamentin aiheuttamiin ongelmiin. Tarkasteluun nostetaan testamenttirekisterin perustamisen sekä määrämuotoisen peruuttamisen hyötyjä ja haittoja.
