Lääkkeen elinkaaren aikana on useita toimijoita, ja matka lääkkeen valmistuksesta käyttöön Suomessa on kirjallisuuden perusteella pitkä ja monimutkainen. Lisäksi lääkevalmisteita on lukuisia erilaisia. Vaikka lääkepakkausten materiaalit ja materiaalivaatimukset tunnetaan suhteellisen hyvin esimerkiksi lääkkeiden myyntilupien tuomien vaatimusten takia, on kvantitatiivista tietoa eri materiaalivirroista lääkepakkausten elinkaaren aikana vain vähän tietoa.
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia kuinka paljon ja millaista pakkausmateriaalia lääkevalmisteen elinkaaren aikana syntyy, ja miten ympäristöasiat on huomioitu lääkepakkausten elinkaaren aikaisissa materiaalivirroissa. Lisäksi pyrittiin löytämään ehdotuksia materiaalivirtojen kehittämiseksi sekä selvittämään, miten kuluttajaa tulisi ohjeistaa lääkepakkausten kierrätyksestä.
Tutkimusmenetelmäksi valittiin teemahaastattelu. Toukokuun ja joulukuun välisenä aikana vuonna 2020 aineistoksi muodostui viisi puolistrukturoitua teemahaastattelua ja kaksi kirjallista vastausta. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Tutkimustulosten perusteella lääkevalmisteiden elinkaaren aikana syntyviä materiaalivirtoja ei tunneta vielä kunnolla. Tutkimuksessa korostui apteekin rooli lääkkeitä jakavana toimijana sekä lääkejätteen kerääjänä. Tukkuliiketoiminnan havaittiin keskittyneen kahdelle suurelle toimijalle Suomessa.
Esteinä materiaalivirtojen kehittämiselle nähtiin kankeat myyntilupakäytännöt, jotka tekevät varsinkin pitkään markkinoilla olleiden lääkevalmisteiden pakkausmateriaalimuutokset hankaliksi. Myyntilupaprosessi koettiin kalliiksi, mikä estää esimerkiksi vain sairaala-apteekkeihin tarkoitettujen pakkausten tarjoamisen markkinoille. Muita haasteita olivat esimerkiksi ympäristönäkökulman ja potilasturvallisuuden väliset ristiriidat.
Lääkkeiden myyntilupa ei vaadi ohjeistamaan kuluttajaa pakkausmateriaalien kierrätyksessä. Tutkimuksen mukaan lääketeollisuudessa on mietitty, voisiko pakkauksen kierrätyksen mainita pakkausselosteessa ilman myyntilupaprosessin läpikäyntiä. Tulisi kuitenkin tutkia, olisiko merkinnällä vaikutusta lääkepakkausten kierrätykseen. Toinen huomio lääkepakkausten kierrättämisessä on se, ovatko esimerkiksi primääripakkaukset turvallisia kierrätyksen kannalta. Jatkotutkimusta tarvitaan lisää.
Tämä Pro gradu on tehty SUDDEN-hankkeen viitekehyksessä, yhteistyössä Suomen ympäristökeskuksen kanssa. SUDDEN-hanke pyrkii löytämään ratkaisuja lääkkeiden elinkaaren aikana syntyvien ympäristöhaittojen vähentämiseksi ja edistämään kestävää lääketeollisuutta.
