Nautojen äkkikuolemien syistä Suomessa on olemassa vain vähän tietoa mm. suoritettujen raadonavauksien vähäisestä määrästä johtuen. Äkkikuoleman määritelmään liittyy ongelmia, yleisesti äkkikuolemana pidetään kuolemaa, joka on tapahtunut ilman ennakoivia sairauden oireita. Eläimen oireiden havaitseminen riippuu kuitenkin monesta tekijästä, mm. eläimen pitopaikasta, tuotantomuodosta ja hoitorutiineista johtuvasta eläimen tarkkailutiheydestä. Myös tarkkailijan ammattitaidolla ja kokemuksella on merkitystä oireiden tunnistamisessa. Tässä työssä äkkikuolema on määritelty odottamattomaksi kuolemaksi, joka johtaa aiemmin oireettoman eläimen kuolemaan alle 24 tunnissa.
Suomessa täysikasvuisten nautojen kuolinsyyn selvityksiä suoritetaan raadonavauksilla Ruokaviraston toimipisteissä ja Helsingissä eläinlääketieteellisten biotieteiden osastolla (Eltdk, HY). Koska patologian yksiköissä tehtävien täysikasvuisten nautojen raadonavausten vuosittainen määrä on vähäinen, korostuu kenttäavausten merkitys tiedonsaannissa nautojen sairauksista ja kuolinsyistä. Ohjeille naudan kenttäavauksen suorittamiseen ja löydösten tulkintaan on siten olemassa eläinlääkäreille ilmeinen tarve. Tämä lisensiaatintutkielma sisältää ohjeen naudan kenttäavauksen suorittamiseen sekä esitietokaavakkeen helpottamaan esitietojen keräystä ennen kenttäavauksen suorittamista tai raadon lähettämistä patologieläinlääkärin avattavaksi. Tutkielma sisältää kirjallisuuskatsauksen yleisimmistä täysikasvuisten nautojen äkkikuolemien aiheuttajista ja niiden etiologiasta, patogeneesista ja etenkin niihin liittyvistä makroskooppisista raadonavauslöydöksistä, jotka ovat keskeinen osa diagnoosiin pääsyä.
Tässä lisensiaatin tutkielmassa äkkikuoleman aiheuttajat on jaettu aiheuttajan mukaan tartunnallisiin, ravitsemuksellisiin ja aineenvaihdunnallisiin syihin, tapaturmiin ja vammoihin, myrkytyksiin sekä muihin syihin.
Nautojen äkkikuolemia aiheuttavista sairauksista pernarutto on vakava zoonoosi, jonka mahdollisuus naudan äkkikuoleman taustalla tulisi arvioida jo esitietojen avulla. Pernaruttoon kuolleen naudan tunnusmerkkejä ovat huonosti hyytynyt, tumma veri, jota valuu ruumiinaukoista, raadosta puuttuva kuolonkankeus sekä raadon nopea kaasuuntuminen. Uusi laidun ja uudelta pellolta kerätty rehu voivat olla pernaruton riskitekijöitä. Myös alueella esiintyneet tulvat, peltojen ojitukset ja muut maanmuokkaustyöt voivat nostaa tartunnan todennäköisyyttä.
Äkkikuolemien syyt ovat hyvin moninaiset ja samoin ovat niiden raadonavauslöydökset. Esimerkiksi voimakkaat sisäiset verenvuodot ja hemorraginen jejuniitti ovat tiloja, joissa silminnähtävät muutokset ovat ilmeiset ja diagnoosi voidaan asettaa jo makroskooppisten muutosten perusteella, eikä jatkotutkimuksia tarvita. Vastaavasti joissain kuolinsyissä, kuten botulismissa ja elektrolyyttihäiriöissä, kuten hypomagnesemiassa ei näkyviä tunnusomaisia raadonavauslöydöksiä ole lainkaan. Tällöin myös raadonavauslöydösten puuttuminen on arvokasta tietoa. Yhdistettynä esitietoihin sekä mahdollisiin spesifisiin jatkotutkimuksiin löydöksettömyys johtaakin usein diagnoosiin
