Tutkielmassa tarkastellaan lainvalmistelussa esitettyjä näkemyksiä julkisen hallinnon automaattisen päätöksenteon sääntelytarpeesta. Automaattinen päätöksenteko on dataan ja algoritmeihin perustuvaa teknologiaa, joka kykenee tekemään päätöksiä täysin itsenäisesti tai yhdessä ihmistoimijan kanssa. Päätösautomaatiota hyödynnetään jo laajasti julkishallinnossa Suomessa. Kriittinen data- ja algoritmitutkimus on kuvannut useita teknologioiden käyttöön liittyviä haittoja. Teknologiaan liitettyjen riskien lisäksi aikaisemmassa tutkimuksessa on pohdittu myös miten teknologiaa ja sen riskejä tulisi hallita esimerkiksi lainsäädännön keinoin. Tutkielman teoreettinen viitekehys on tieteen- ja teknologiantutkimuksen perinteeseen kuuluva ja odotusten sosiologiaan pohjautuva sosiotekninen kuvitelma. Sillä tarkoitetaan kollektiivista, institutionaalisesti vakiintunutta ja julkisesti esitettyä visiota tavoiteltavasta tulevaisuudesta. Sosioteknisen kuvitelman ajatellaan sekä muodostuvan että muodostavan sosioteknistä muutosta molemminpuolisessa vuorovaikutuksessa teknologian ja yhteiskunnan kanssa. Tarkasteltu lainvalmistelu avaa ikkunan automaattista päätöksentekoa koskevan sosioteknisen kuvitelman muodostumisprosessiin.
Perustuslakivaliokunta on antanut useita lausuntoja, joissa automaattista päätöksentekoa koskeva lainsäädäntö on todettu puutteelliseksi. Oikeusministeriö käynnisti vuoden 2020 alkupuolella teknologiaa koskevan lainvalmistelun. Esiselvityksen jälkeen Oikeusministeriö julkaisi arviomuistion, joka lähetettiin sidosryhmille lausuntokierrokselle. Lausuntoja Oikeusministeriö vastaanotti yhteensä 65 kappaletta. Arviomuistio ja lausunnot muodostavat tutkielman aineiston, jota analysoitiin laadullista teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä käyttäen. Asiakirjojen, menetelmän ja teorian yhdistelmästä muodostettiin temaattinen analyysi, jonka avulla koottiin kuva automaattista päätöksentekoa koskevan sosioteknisen kuvitelman elementeistä.
Keskeisiä teemoja määriteltiin kolme: teknologian yhteiskunnallinen rooli, näkemykset teknologian sääntelystä sekä valtion ja muun yhteiskunnan relaatio. Teknologian rooliksi miellettiin yleistä hyvää ja Suomen kilpailukykyä luovana työkaluna oleminen. Mahdollistavan ja teknologianeutraalin lain nähtiin tuottavan laadukasta ja tehokasta hallintoa. Toisaalta teknologiaan liitettyihin riskeihin perustuen sen tiukkaa sääntelyä lailla tuettiin myös laajalti. Harkinnanvaraisuuden, oppivan tekoälyn sekä ihmisen ja koneen toimijuuden käsitteiden täsmällisen määrittelyn vaikeus hankaloitti riskien ja etujen vertailua aineistossa. Lainvalmistelu miellettiin valtion ja kansalaisyhteiskunnan väliseksi osallistavaksi dialogiksi. Kansalaisten rooli nähtiin enemmän demokraattisen oikeusvaltion jäsenyytenä kuin palveluja valikoivana kuluttajakansalaisuutena. Lainvalmistelun kautta saatu kuva automaattisen päätöksenteon sosioteknisestä kuvitelmasta ei ole vielä täysin vakiintunut ja kollektiivisesti jaettu, vaan se jatkaa muodostumistaan lainsäädäntöprosessin edetessä.
