Uudenlaiset sopimusperustaiset suunnittelun tavat ovat nousseet 2000-luvun aikana osaksi suomalaista hallinto- ja suunnittelutoimintaa. Uudet suunnittelun tavat ovat nostaneet esiin kysymyksiä sopimusperustaisen suunnittelun demokraattisesta legitimiteetistä eli kansanvallan mukaisesta hyväksyttävyydestä. Tässä tutkimuksessa tarkastelen sopimusperustaisen suunnittelun legitimiteetin ongelmia ja mahdollisuuksia strategisen kaupunkiseutusuunnittelun kontekstissa. Mistä riippuu se, onko uusissa toimintatavoissa demokraattisen legitimiteetin ongelmaa? Tutkimukseni tuottaa tietoa niistä tavoista, joilla relationaalinen legitimiteetti muodostuu uusien hallinnon toimintatapojen tapauksessa. Analyysini mahdollistaa esimerkiksi niiden päätöksenteon ja suunnittelun legitimiteettiä koskevien periaatteiden kriittisen tarkastelun, joihin nykyisenkaltaista sopimusperustaista kaupunkiseutusuunnittelua tehtäessä sitoudutaan.
Valtion, kaupunkien ja kuntien välinen MAL-suunnittelutoiminta ja sitä ympäröivä keskustelu tarjoaa lähestymispisteen sopimusperustaisen suunnittelun legitimiteetin analyysille. Käsittelen sopimusperustaisen MALsuunnittelun legitimiteettiä tukeutuen teorioihin demokraattisuudesta ja osallistumisesta. Analyysini mukaan MAL-suunnittelu edustaa institutionaalisen kontrollin ja episteemisen realismin arvoja.
Johtopäätöksenä esitän tulkintani legitimiteetin relationaalisesta muodostumisesta MAL-suunnittelussa. Uusien hallinnon innovaatioiden hyväksyttävyys ja tehokkuus riippuvat toimintatavan suhteesta muihin hallinnon osiin ja oikeuttavan yleisön arvoista. Jaettujen näkemisen tapojen kiinnittyminen osaksi instituutioiden käytäntöjä ja poliittista kulttuuria ovat keskeisessä osassa paremman legitimiteetin rakentumiselle sopimusperustaiselle suunnittelulle. MALsuunnittelun kannalta keskeinen imaginaari on toiminnallinen kaupunkiseutu suunnittelun, hallinnon, elämisen ja talouden tilallisena yksikkönä.
