Pohjoisilla soilla on suuri merkitys globaaleissa biogeokemiallisissa kierroissa niiden kerrostaman ja vapauttaman hiilen vaikutuksesta. Ilmastollisten tekijöiden on todettu olevan yhteydessä suon hydrologisiin vaihteluihin, kuten kuivumiseen, vettymiseen, routaantumiseen tai roudan sulamiseen. Muutokset suon hydrologiassa ovat menneisyydessä heijastuneet vuorovaikutteisesti soiden kasvillisuuteen ja niiden rooliin maailmanlaajuisesti merkittävinä hiilinieluina. Pohjoisten ikiroutasoiden ainutlaatuinen ja rikas habitaatti on vaarantunut nykyisen ilmaston lämpenemisen myötä.
Maisterintutkielmani tavoitteena on arvioida mahdollisia ilmaston lämpenemisen aiheuttamia vaikutuksia pohjoisiin soihin tutkimalla viimeisten vuosisatojen aikana tapahtuneita muutoksia suokasvillisuudessa. Tutkielmassa selvitin, miten tutkimussuoni kasvillisuus on muuttunut ja millaisia yhteyksiä voidaan havaita eri ilmastovaiheiden merkittävimpiin lämpötilan muutoksiin. Keskityin analysoimaan näitä muutoksia kasvimakrofossiili-analyysin avulla. Näytesarjat ajoitettiin radiometrisin menetelmin.
Tulokset osoittivat tutkimussuon käyneen läpi kuivan kasvillisuuden vaiheita sekä ilmastohistorian lämpiminä että kylminä ajanjaksoina. Nykypäivän lämpenemisen aikana eri näytepisteissä on tapahtunut sekä kuivumista että siirtymiä kosteaan suoekosysteemiin ikiroudan sulamisen jälkeisinä ajanjaksoina. Tutkimukseni tulokset auttavat osaltaan ymmärtämään ympäristössä ja ilmastossa tapahtuvien muutosten kompleksista vaikutusta pohjoisiin suoekosysteemeihin. Tutkimuksen perusteella voidaan arvioida nykyisen ilmastonmuutoksen mahdollisia vaikutuksia tutkimussuohon, sekä rinnan muiden tutkimusten kanssa yhteyksiä pohjoisten soiden tulevaisuuden hiilitasapainoon ja suuren mittakaavan biogeokemiallisiin kiertoihin.
