Kansallinen terveysarkisto : työkalu ajoterveyden arvioinnissa?

Liikenneonnettomuuksissa menehtyy vuosittain 200–300 ihmistä Suomessa. Vaikka pitkään jatkunut liikenneturvallisuustyö on ollut tuloksekasta, ei Suomi ole aivan saavuttanut liikennekuolemien vähentämiselle asetettuja tavoitteita. Yhtenä tulevaisuuden haasteena on iäkkäiden kuljettajien lukumäärän voimakas lisääntyminen tarkoittaen, että yhä useammalla kuljettajalla on ajokykyyn vaikuttavia sairauksia tai toimintakyvyn heikentymiä, jotka ovat usein kuolemaan johtaneiden liikenneonnettomuuksien taustalla. Tämä korostaa lääkäreiden asemaa ajoterveyden valvojina. Vaikuttaa kuitenkin siltä, etteivät lääkärit aina halua tai osaa puuttua potilaan ajo-oikeuteen, mikä voi osin selittyä sillä, ettei lääkäri tunne potilaan aiempaa sairaus- ja lääkityshistoriaa. Vaiheittain käyttöön otettava, koko Suomen kattava sähköinen potilastiedon arkisto yksinkertaistaa potilastietojen liikkuvuutta eri organisaatioiden välillä. Potilaan koko sairaushistorian näkeminen yhdellä kertaa voisi siten mahdollistaa perustellumman arvion tekemisen potilaan ajokyvystä. Potilastietojen arkaluontoisuudesta johtuen luovuttamisen edellytyksenä on kuitenkin pääsääntöisesti potilaan suostumus. Tutkielman keskeisimpänä tutkimuskysymyksenä on pohtia, tulisiko potilastiedon luovuttamisen tiukkaa sääntelyä lieventää ajoterveyden valvonnassa. Kyse on käytännössä siitä, miten yksityisyyden suojaa ja muiden liikenteenkäyttäjien turvallisuutta tulisi punnita. Tutkielmassa kartoitetaan nykyistä oikeustilaa ajoterveyden valvonnan ja potilastiedon luovuttamisen osalta Suomessa ja Pohjoismaissa sekä tutkitaan de lege ferenda -näkökohtia. De lege ferenda -osiossa luodaan katsaus perustuslakivaliokunnan kannanottoihin ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöön, minkä lisäksi osio sisältää ajoterveyden valvonnan laiminlyöntejä koskevan empiirisen tutkimuksen, jota rikastetaan oikeustaloustieteellisillä argumenteilla. Punnittaessa potilaan tahdosta riippumatonta potilastietojen vapaampaa luovuttamista törmätään väistämättä perustuslaillisiin ongelmiin, joista erityisen kriittisinä näyttäytyvät yksityisyyden suojan ydinalueen tarkka määrittely ja tarpeeksi vahvojen liikenneturvallisuusargumenttien löytäminen. Tutkielmassa todetaan, ettei ydinalueen rajoja vielä olla ylitetty ajoterveyden valvonnassa. Eri oikeushyvien välisessä punninnassa tulisi taas huomioida seuraava ohjesääntö: mitä enemmän ja rajumpia liikenneonnettomuuksia voidaan ehkäistä mahdollisimman pienellä puuttumisella yksityisyyden suojaan ja aiheuttamatta muita kustannuksia, sitä perustellumpaa on raottaa potilastiedon luovuttamisen edessä olevaa luottamuksellisuuden verhoa. Tutkielman empiirisessä osiossa tehtyjen havaintojen perusteella potilastietojen vapaammalla luovuttamisella voisi olla liikenneturvallisuutta parantava vaikutus. Tarkempien johtopäätösten tekeminen edellyttää kuitenkin lisää tutkimusta niin oikeus- kuin liikennelääketieteenkin saralla. Toisaalta potilastietojen vapaampaa luovutettavuutta tulisi tarkastella myös laajemmasta näkökulmasta rajaamatta aiheen käsittelyä pelkästään ajoterveyden valvontaan.

Varje år dör 200-300 människor i trafikolyckor i Finland. Trots att det långvariga trafiksäkerhetsarbetet har varit framgångsrikt har Finland inte fullt uppnått de mål som satts upp för minskning av dödsfall i trafiken. En av framtidens utmaningar är en kraftig ökning av äldre bilister, vilket medför att alltfler förare har sjukdomar eller andra försvagningar som inverkar på körförmågan. Eftersom dylika faktorer ofta ligger bakom dödsolyckor, framhävs läkarnas roll som övervakare av körhälsa. Det förefaller dock emellertid att läkarna inte alltid vill eller kan ingripa i sin patients körrätt. Detta kan delvis bero på det att läkaren inte känner till patientens tidigare sjukdoms- och medicineringshistoria. Det landsomfattande nationella hälsoarkivet som tas stegvis i bruk förenklar utbytet av patientjournaler över organisationsgränser. Att kunna se patientens hela sjukdomshistoria på en gång kunde därmed möjliggöra en grundligare bedömning av patientens körhälsa. I och med den känsliga naturen av patientuppgifterna utgör patientens samtycke i regel dock en förutsättning för överlåtelsen av patientjournaler. Den mest centrala forskningsfrågan i avhandlingen är att studera huruvida den stränga regleringen av överlåtelse av patientuppgifter borde förmildras vid övervakning av körhälsa. I praktiken handlar om en avvägning av förhållandet mellan integritetsskyddet och andra trafikanters säkerhet. I avhandlingen kartläggs det gällande rättsläget kring övervakning av körhälsa och överlåtelse av patientuppgifter både i Finland och Norden vartill de lege ferenda -synpunkter studeras. I den de lege ferenda -betonade delen görs en översikt över grundlagsutskottets och den europeiska människorättsdomstolens relevanta praxis. Delen innefattar även en empirisk forskning om försummelser i övervakning av körhälsa som berikas med rättsekonomiska argument. Överlåtelse av patientuppgifter oberoende av patientens vilja skapar oundvikligen konstitutionella problem. Därmed är det avgörande att kunna definiera gränserna av integritetsskyddets kärnområde och hitta tillräckligt tunga argument för trafiksäkerheten. I avhandlingen konstateras det att kärnområdets gränser inte ännu har överskridits i övervakning av körhälsa. Vid avvägning av inbördes förhållandet mellan olika rättsgoda borde däremot följande regel iakttas: ju flera och mera våldsamma trafikolyckor kan förebyggas med en möjligast liten kränkning av integritetsskyddet, och utan att förorsaka andra kostnader, desto mera motiverat är det att underlätta överlåtelse av patient uppgifter. Utifrån de observationer som gjorts i den empiriska delen kan det konstateras att friare överlåtelse av patientuppgifter kunde förbättra trafiksäkerheten. Att kunna dra noggrannare slutsatser förutsätter dock mera forskning inom såväl juridik som trafikmedicin. Å andra sidan borde frågan om friare överlåtelse av patientuppgifter granskas ur en bredare synvinkel utan att enbart fokusera på övervakningen av körhälsa.