Democratising intelligence : news media discourses of Finnish intelligence reform shaping the national intelligence culture

Tiedusteluorganisaatioista on muodostunut merkittävä osa turvallisuutta nyky-yhteiskunnissa. Samalla kun mahdollisten turvallisuusuhkien torjumiseksi on käytetty uusia, laajempia tiedustelumenetelmiä, kansallisia tiedustelukulttuureita on haastettu entistä demokraattisemmilla käsityksillä tiedustelusta ja turvallisuudesta yhteiskunnallisella tasolla. Osana tätä muutosta tiedusteluorganisaatiot ovat kohdanneet julkisuudessa kasvavia vaatimuksia avoimuuden ja vastuun lisäämiseksi. Tässä prosessissa medialla on ollut erityinen rooli, sillä se on toiminut sekä julkisen keskustelun areenana että tiedustelun sidosryhmänä edistämässä tiedustelun demokratisoitumista. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tutkia kansallisen tiedustelukulttuurin demokratisaatiokehitystä analysoimalla uutismedian artikkeleita, jotka käsittelivät tiedustelulainsäädännön uudistusta suomalaisessa kontekstissa. Tutkimuksen teoreettisena kehyksenä käytetään kansallisen tiedustelukulttuurin ja tiedustelun sidosryhmäteorian käsitteitä, jotka nivoutuvat kansallisen turvallisuuden ja inhimillisen turvallisuuden tiedusteluparadigmoihin. Tutkimuksen teoreettista kehystä täydennetään Hallinin teorialla konsensuksen, legitiimien erimielisyyksien ja ei-legitiimien näkemysten ja toimijoiden kehistä, joilla tutkitaan uutismediassa julkaistuja diskursseja tiedustelulainsäädännöstä ja niiden vaikutuksista kansallisen tiedustelukulttuurin muodostumiseen Suomessa. Laadullinen tapaustutkimus perustuu 216 verkossa julkaistuun uutisartikkeliin, jotka julkaistiin elokuun 2015 ja kesäkuun 2019 välisenä aikana Helsingin Sanomissa. Tutkimusmetodina tutkielmassa on käytetty kvalitatiivista sisällönanalyysiä ja Fairclough'n lähestymistapaan pohjautuvaa kriittistä diskurssianalyysiä. Hallinin konsensuksen kehälle sijoittuvat diskurssit osoittavat, että tiedustelukulttuuria muodostavat sidosryhmät olivat yhtä mieltä tiedustelulainsäädännön uudistuksen välttämättömyydestä, turvallisuusympäristössä ilmenneiden uusien uhkien olemassaolosta ja suomalaisen tiedustelun hitaasta kehityksestä verrattuna muihin länsimaihin. Legitiimien erimielisyyksien kehälle sijoittuneissa diskursseissa useat tiedustelupalvelujen sidosryhmät, kuten uutismedia, valtion virkahenkilöt ja tiedeyhteisö, pitivät perusoikeuksia kansallisen turvallisuuden etuja tärkeämpinä, vaativat tiedusteluorganisaatioilta enemmän avoimuutta ja vastuullisuutta ja kyseenalaistivat kansalaisten luottamusta lainsäädäntöprosessiin. Lopuksi ei-legitiimien näkemysten ja toimijoiden alueella havaittiin, että keskeisiä tiedustelun sidosryhmiä, kuten kansalaisia, kansalaisyhteiskunnan toimijoita ja yrityksiä, jäi julkisen keskustelun ulkopuolelle, ja näin ollen uutismediassa vahvasti edustettuina olleet sidosryhmät ovat voineet vaikuttaa merkittävästi diskursseihin tiedustelun tarkoituksesta ja tulevaisuudesta Suomessa.