Tutkielma käsittelee franchising-antajan tiedonantovelvollisuutta ennen sopimuksen solmimista. Kysymys tiedonantovelvollisuudesta sopimustoiminnassa on noussut yhtä tärkeämpään asemaan, ja etenkin franchising-sopimuksissa tiedonantovelvollisuudet ovat tärkeässä asemassa. Suurin osa franchisingiin liittyvistä yhteistoimintasuhteista ovat riidattomia, mutta yleisimmät franchising-riidat liittyvät kuitenkin juuri tiedonantovirheisiin.
Tämän oikeusdogmaattisen tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mikä on franchising-antajan tiedonantovelvollisuuden sisältö ja laajuus ennen franchising-sopimuksen solmimista. Toisena tutkimuskysymyksenä selvitetään, mikä on franchising-yrittäjän selonottovelvollisuuden laajuus. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään, mistä franchising-sopimusten sääntely koostuu ja mistä tiedonantovelvollisuus johtuu.
Tutkimustyön perusteella tutkimuskysymykseen on yleisellä tasolla vastattava, että nykyinen oikeustila ei anna täsmällistä vastausta siihen, kuinka tiedonantovelvollisuuden sisältö ja laajuus tulisi määritellä. Samoin on vastattava kysymykseen selonottovelvollisuuden laajuudesta. Vaikka tutkimuskysymykseen ei voida koskaan antaa täsmällistä vastausta, tutkimuksen aikana nousi esiin seikkoja, jotka kuuluvat tiedonantovelvollisuuden tai selonottovelvollisuuden piiriin. Mahdollisia sopimusriitoja voi myös ennaltaehkäistä sopimusteknisin keinoin, esimerkiksi dokumentoimalla sopimusneuvottelut mahdollisimman tarkasti ja ottamalla sopimuksen liitteeksi lomake, jonka kohdat allekirjoittamalla yrittäjä vahvistaa perehtyneensä hänelle annettuun aineistoon sekä ymmärtäneensä niiden sisällön.
