Maapallon keskilämpötila on ollut selkeässä nousussa jo noin sadan vuoden ajan ja nousun odotetaan jatkuvan
tulevaisuudessakin. Suurimman osan eri kuukausien keskilämpötiloista on ennustettu nousevan ilmastollisiin
vertailuarvoihin suhteutettuna normaalia korkeammiksi. Lämpeneminen vaikuttaa etenkin korkeiden leveysasteiden talviin. Muutos Suomen lämpötiloissa sekä pohjois- ja eteläosien välisessä lämpötilaerossa on huomattavasti suurempi talvisin kuin kesäisin.
Talvi 2019-2020 oli Suomessa ennätyksellisen lämmin. Tässä tutkimuksessa pyrin kartoittamaan kuinka poikkeava talvi 2019-2020 oli lämpötilojen suhteen edellisten 30 talven muodostamaan vertailukauteen verrattuna. Tutkimuksessa tarkastellaan kuutta kuukautta, loka-maaliskuu, ja vertailukauden on valittu olevan tammikuusta 1989 – maaliskuuhun 2019. Lisäksi käsitellään korkeiden lämpötilojen todennäköisimpiä aiheuttajia tarkastelemalla valittuja perusmuuttujia; paine, geopotentiaalikorkeus, ominaiskosteus, ilmapilarin kokonaiskosteus ja yläilmakehän tuulen nopeus ja suunta.
Lämpimimmät poikkeamat havaittiin joulu-helmikuussa, kun lounaasta puhaltava suihkuvirtaus toi mukanaan lämpimiä, kosteita ilmamassoja sekä voimakkaita matalapaineita. Tammikuu 2020 rikkoi monilla asemilla lämpöennätyksiä ja Etelä-Keski-Suomessa vertailukauden keskiarvot ylittyivät jopa 7-8 asteella. Helmikuu oli mittaushistorian toiseksi lämpimin. Loka-marraskuu sitä vastoin olivat vertailukautta noin asteen viileämpiä ja maaliskuun puolella poikkeuksellinen lämpimyys tasoittui lähelle vertailukautta. Runsaan matalapainetoiminnan sekä ilman korkean kosteussisällön vuoksi sadetta tuli läpi talven paikoin jopa kaksi-kolminkertaisesti verrattuna keskiarvoihin.
