Ekstruusiomenetelmä varfariinikalvojen ex tempore -valmistuksessa

Lääketieteen kehittyessä yksilöllisen lääkehoidon tarpeeseen on kiinnitetty enemmän huomiota kuin aikaisemmin ja etenkin lapsille lääkkeiden tarkka annostelu on erityisen tärkeää. Kaupallisilla valmisteilla tarpeeksi pienet annokset eivät usein ole mahdollisia eikä tablettien puolittaminen takaa tarkkaa lääkkeiden annostelua. 3D-tulostamista on ajateltu mahdollisena vaihtoehtona ex tempore -lääkkeiden tuotantoon ja sen mahdollisuuksia on tutkittu laajalti viime vuosien aikana. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten ekstruusiomenetelmällä tulostetut varfariinikalvot vertautuvat sairaala-apteekin käyttämiin varfariiniannosjauheisiin, sekä olisiko kyseistä menetelmää mahdollista hyödyntää sairaala-apteekeissa. Tutkimuksessa valmistettiin puolikiinteän aineen ekstruusiolla 0,1 mg:n, 0,5 mg:n ja 2 mg:n varfariinikalvoja, jotka kuivattiin 85 ℃:ssa valmistusprosessin nopeuttamiseksi. Kalvoja verrattiin saman vahvuisiin varfariinia sisältäviin sairaala-apteekin valmistamiin annosjauheisiin. Kalvoissa käytettiin hydroksipropyylimetyyliselluloosaa kalvonmuodostaja-aineena ja glyserolia tuomaan plastisuutta. Annosjauheet koostuivat kaupallisesta 5 mg:n Marevan-valmisteesta ja täyteaineena käytetystä laktoosista. Molemmista lääkevalmisteista mitattiin liukenemisnopeus ja annosyksiköiden yhdenmukaisuus. Molempien valmisteiden toimivuus nenä-mahaletkussa tutkittiin myös, sillä kalvojen on tärkeää soveltua erilaisille potilasryhmille. Kalvot olivat kovia, mikä aiheutti niiden hitaan liukenemisen. Puolikiinteän aineen valmistus ja tulostuksen toteuttaminen tavoitteiden mukaisesti osoittautui oletettua vaikeammaksi. Kalvoissa mitattiin annosjauheita tasaisempi lääkeainepitoisuus. Molempien lääkevalmisteiden kohdalla huomattiin, että kaikki varfariini ei pääse nenä-mahaletkujen läpi. Tärkein huomio oli, että hyvin yksinkertaisella formulaatiolla on mahdollista tuottaa lupaavia lääkevalmisteita. Tämä tutkimus esittelee syitä, joiden vuoksi 3D-tulostusta on hyvä tutkia mahdollisena ex tempore -valmistuksen menetelmänä.

The development of medicine has led to more personalized drug therapies with accurate dosing, which especially for children, plays an important role in children’s treatment. Sufficiently small doses are not available and halving tablets does not guarantee accurate dosing. 3D printing has been studied as a possible alternative to extemporaneous drug production and its potential has been extensively explored in recent years. The aim of this study is to explore how extruded warfarin films compare to warfarin dose powders, and whether it would be possible to utilize semisolid extrusion at hospital pharmacies. In the study, 0.1 mg, 0.5 mg and 2 mg of warfarin films were prepared by semi-solid extrusion and films were dried at 85 ℃. Hydroxyprpylmethylcellulose was used as the film-forming agent and glycerol as a plasticizer. Oral powders consisted of commercial Marevan 5 mg tablets and lactose that was used as a filler. The suitability for nasogastric tube, dissolution tests and unity of dosage forms were tested for both products. The films produced were hard which consequently increased dissolution time. Manufacturing of a functional semisolid solution was more difficult than expected. However, films had less variation in warfarin content compared to oral powders. Neither of the dosage forms passed totally through the nasogastric tube. The most important observation was that it is possible to produce promising drug products with very simple methods and formulation composition. This study presents possibilities of 3D printing and reasons to continue research in this area.