Keväällä 2020 Suomeen rantautunut uusi koronavirus (COVID-19) on muuttanut merkittävästi yhteiskunnan tapoja ja edellytyksiä toimia normaalisti. Poikkeuksellinen aika on haaste myös medialle, joka aktiivisesti pyrkii sanoittamaan uutta sairautta, sen syitä sekä vaikutuksia. Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan suomalaismedioiden tapoja esittää syitä koronaviruspandemialle ja yksittäisille sairastumisille.
Nykyaikaisessa suomalaisessa terveysjournalismin tutkimuksessa on tarkasteltu median tapoja esittää kiireettöminä hoidettavia kansansairauksia, kuten esimerkiksi diabetesta. Suomalaismedioiden toimintaa ei ole aikaisemmin tutkittu koronaviruspandemian kaltaisen poikkeustilan aikana, ja siksi tämä tutkielma tarjoaa uusia näkökulmia kotimaisten medioiden toimintatapoihin ja sisältöihin.
Tutkielman teoreettisen perustan luovat terveysviestinnän ja -journalismin käsitteet sekä teoriat liittyen median toimintaan kansainvälisen terveyskriisin aikana. Työ kuitenkin osoittaa, että terveysviestinnän ja -journalismin käsitteet eivät ole riittävän laajoja kuvaamaan pandemian aikaista median toimintaa, sillä poikkeusaikana kysymykset terveydestä ja sairaudesta kytkeytyvät journalismin ja myös yhteiskunnan kaikkiin osa-alueisiin.
Tutkielman analyysi toteutetaan diskurssianalyysin metodein. Kerätty tutkimusaineisto koostuu Helsingin Sanomien ja Ylen verkkouutisoinnista rajattuina tarkastelujaksoina maalis- ja syyskuussa 2021. Aineistoon valikoitui 119 verkkoartikkelia, joissa tulkinnan mukaisesti media esittää syytä koronaviruspandemialle tai yksittäisille sairastumisille.
Aineiston analyysista käy ilmi, että suomalaismedioiden tavat esittää sairautta ja sen syitä heijastavat kansainvälisessä tutkimuksessa aikaisemmin havaittuja diskursiivisia tapoja. Erityisen vahvasti aineistossa esiintyi toiseuttamisen diskurssi, jolla tarkoitetaan syyn etsimistä ryhmästä tai yksilöistä, jotka leimataan ”muiksi” esimerkiksi maantieteellisen tai sosiaalisen etäisyyden vuoksi. Media-aineisto osoittaa, että toiseuttaminen on toistuvaluonteinen prosessi, kun media esittää syytä sairaudesta. Toiseuttamisen vastinparina aineistosta erottuu häivyttämisen diskurssi, jolla tarkoitetaan sisäisen ryhmän syyn neutralisointia ja tyynnyttelyä.
Poikkeusaikana media lähestyy sairautta useista eri näkökulmista ja tuo esiin sen vaikutukset yhteiskunnan eri instituutioihin ja yksilöihin. Moninaiset näkökulmat selittävät myös moninaisia esitettyjä syydiskursseja. Aineiston ja aikaisemman tutkimuksen perusteella tutkielma esittää, että media käy pandemian aikana läpi erilaisia vaiheita, jotka selittävät osittain median valintoja ja tapoja esittää syitä koko terveyskriisille ja yksittäisille sairastumisille.
