Placemaking and suburban regeneration in Helsinki: ethnographic exploration into spatial and aesthetic experiences of public spaces in Malmi and Malminkartano
Title: | Placemaking and suburban regeneration in Helsinki: ethnographic exploration into spatial and aesthetic experiences of public spaces in Malmi and Malminkartano |
Author(s): | Sarla, Jalmari |
Contributor: | University of Helsinki, Faculty of Science |
Degree program: | Master 's Programme in Urban Studies and Planning |
Specialisation: | USP Plans |
Language: | English |
Acceptance year: | 2021 |
Abstract: |
Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan tilallista ja esteettistä kokemusta sekä placemakingia kahdessa julkisessa tilassa Malmilla ja Malminkartanossa Helsingissä. Tutkimus arvioi kahden tapaustutkimuksen ja etnografisen kenttätyön avulla placemakingin kaupunkilaisille luomaa lisäarvoa Helsingin kaupungin nykyiseen kaupunkisuunnitteluun nähden. Tapaustutkimukset keskittyvät placemakingin mahdollisuuksiin ja riskeihin erityisesti tiivistyvillä kaupunkiuudistusalueilla. Tämän tutkimuksen tilaaja on Helsingin kaupungin kaupunkiympäristön toimialan maankäyttö- ja kaupunkirakenteen palvelukokonaisuuden maankäytön yleissuunnittelun yleiskaavoituksen yksikkö.
Tämä tutkimus käsittelee kolmea tutkimuskysymystä. Se pyrkii ymmärtämään tutkittujen placemaking-hankkeiden vaikutusta kyseisten julkisten tilojen tilalliseen ja esteettiseen kokemukseen. Tutkimus käsittelee myös etnografisen prosessin myötä esille nousseita paikallisten ihmisten asenteita julkiseen tilaan, placemakingiin, tiivistämiseen ja kaupunkisuunnitteluun tutkituissa kaupunginosissa. Tutkimus arvioi placemakingin potentiaalia erityisesti kaupunkiuudistusalueiden julkisten tilojen tilallisen ja esteettisen kokemuksen parantamisessa.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys hyödyntää ihmismaantieteen ja kaupunkiestetiikan filosofian teorioita ja näkökulmia. Pohjaten paikan ja tilan käsitteiden tutkimukseen siinä käytetään tilallisen ja esteettisen kokemuksen käsitteitä julkisten tilojen aistiperäisten kokemusten ymmärtämiseksi. Lisäksi tutkimus jatkaa laadullisen tutkimuksen ja kaupunkisuunnittelun yhdistävää perinnettä. Tutkimuksen aineisto on kerätty etnografisessa kenttätyössä placemaking-hankkeiden aikana heinäkuusta lokakuuhun 2021. Kenttätyö sisälsi osallistuvaa havainnointia, epämuodollisia haastatteluja ja keskusteluja sekä autoetnografisia pohdintoja aistiperäisistä, tilallisista ja esteettisistä kokemuksista julkisessa tilassa. Tutkimuksen analyysit ja tulokset hyödyntävät etnografisen aineiston lisäksi placemaking-teoriaa.
Tutkitut placemaking-hankkeet vaikuttivat tutkittujen julkisten tilojen tilalliseen ja esteettiseen kokemukseen maltillisesti. Hankkeet kuitenkin herättivät arvokkaita keskusteluja paikallisista näkökulmista ja tuottivat tärkeää paikkalähtöistä tietoa kaupunkisuunnittelijoille. Etnografinen prosessi nosti esiin paikallisissa yhteisöissä ilmeneviä sekä Helsingin kaupunkisuunnittelua ja kaupunkirakenteen tiivistämistä ymmärtäviä että vastustavia ajattelutapoja. Kriittiset ajattelutavat eivät kuitenkaan vaikuttaneet yhdistyvän tutkittavien ihmisten ajattelussa tutkittuihin hankkeisiin tai placemakingiin yleisesti. Toimet julkisten tilojen kehittämiseksi vihreämpään, elävämpään ja aktiivisempaan suuntaan päinvastoin hyväksyttiin ja toivotettiin tervetulleiksi lähes yksimielisesti. Tässä tutkimuksessa placemaking nähdäänkin soveltuvana keinona kehittää ja parantaa julkisen tilan kokemusta paikallisten ihmisten keskuudessa kaupunkiuudistusalueilla.
Tämä tutkimus esittää kerätyn aineiston ja teoreettisen päättelyn valossa, että placemaking voi kaupunkikehittämisen menetelmänä ja filosofiana luoda lisäarvoa kaupunkisuunnitteluun Helsingissä. Placemaking täydentää asiantuntijavetoisia kaupunkisuunnittelun ja -rakentamisen prosesseja sekä parantaa julkisten tilojen kokemusta elävöittämällä niiden kokemuksellisia ja aistiperäisiä ominaispiirteitä. Placemakingin avulla tuotetaan paikkalähtöistä ymmärrystä alueiden olosuhteista ja asukkaiden toiveista, mistä on hyötyä pidemmän tähtäimen suunnittelussa. Sitä voidaan käyttää osallistamisen menetelmänä, joka antaa kaupunkilaisille enemmän toiminnan mahdollisuuksia ja nopeampia vaikutuksia kuin tavanomainen osallistaminen, minkä lisäksi se oikeuttaa julkisen tilan haltuunottoa yhteisöllisiin tarkoituksiin. Placemaking voi tehdä julkisesta tilasta turvallisempaa ja moniarvoisempaa laajentamalla sen käyttäjäkuntaa ja lisäämällä heikommassa asemassa olevien ryhmien läsnäoloa. Sitoutumalla yhteisölähtöiseen placemakingiin Helsingin kaupunki voi parantaa julkisia tilojaan monin tavoin sekä kehittää nykyisiä osallistamista ja kaupunkitilan suunnittelua toteuttaen strategista tavoitettaan edistää hyvää elämänlaatua kaupunkilaisille.
This master’s thesis explores spatial and aesthetic experiences and placemaking in two public spaces in Malmi and Malminkartano in Helsinki. It focuses on two case studies through ethnographic fieldwork in order to evaluate the added value of placemaking in the urban planning practices of the City of Helsinki from the citizens’ perspective. The case studies shed light on the possibilities and risks of placemaking, especially in the context of Helsinki neighbourhoods that are subject to densification and suburban regeneration projects. This research was commissioned by the Strategic Urban Planning Department of the Urban Environment Division of the City of Helsinki.
This thesis explores three research questions. It aims to understand how the observed placemaking projects affected the spatial and aesthetic experiences in the public spaces in question. It also examines what kind of attitudes arose among informants regarding public space, placemaking, densification and urban planning in the context of the studied neighbourhoods. Lastly, it assesses the potential of placemaking to improve the spatial and aesthetic experience of public spaces in neighbourhoods undergoing suburban regeneration projects.
The theoretical framework of this research utilises theories and viewpoints of human geography and philosophy of urban aesthetics. Building on the study of place and space, it employs the concepts of spatial and aesthetic experience to examine sensory perceptions in public spaces. Additionally, it continues the culture and tradition of qualitative urban planning research. The data was gathered through ethnographic fieldwork during the span of the studied placemaking projects between July and October 2021. The fieldwork entailed participant observation, informal interviews and conversations with informants and autoethnographic observations of sensory, spatial and aesthetic experiences in public space. In addition to the ethnographic data, placemaking theory was utilised to formulate the analyses and results.
Based on the data, the observed placemaking case studies had a moderate effect on the spatial and aesthetic experiences in the public spaces in question. However, they raised valuable discussions about local viewpoints and provided important place-based knowledge for urban planners. The ethnographic process revealed both accepting and antagonistic narratives within the local communities regarding densification and the urban planning practices of the City of Helsinki. The latter attitudes did not, however, seem to negatively affect the informants’ conceptions of the studied projects or placemaking generally. Instead, place-driven attempts at making public spaces greener, livelier and more engaging were almost unanimously accepted and welcomed. Consequently, placemaking is proposed here as a viable method to develop and improve the experience of public spaces among citizens in neighbourhoods undergoing suburban regeneration projects.
Based on the gathered data and theoretical reasoning, this thesis argues that placemaking is an urban development approach, method and philosophy that can create added value to conventional urban planning practices in Helsinki. Placemaking can improve the experience of public space by vitalising its experiential and sensory qualities, and thus complement technocratic urban planning and construction processes. Placemaking can provide planners with place-based knowledge about local conditions and aspirations that is useful for long-term planning goals. Placemaking can be utilised as a participation method that gives citizens more agency and shows faster impact than other means of participation, further empowering them to reclaim public spaces for communal uses. Placemaking can make public spaces safer and more pluralistic by broadening their usership and increasing vulnerable groups’ presence. By engaging in community-driven placemaking, the City of Helsinki can improve its public spaces in multiple ways and develop its current participatory and urban design practices in alignment with its strategic goals of enhancing the quality of life for its citizens.
|
Keyword(s): | Placemaking place space public space urban planning urban aesthetics ethnography applied research |
Files in this item
Files | Size | Format | View |
---|---|---|---|
Sarla_Jalmari_Masters_thesis_2021.pdf | 2.148Mb |
This item appears in the following Collection(s)
-
Faculty of Science [3703]