Placemaking and suburban regeneration in Helsinki: ethnographic exploration into spatial and aesthetic experiences of public spaces in Malmi and Malminkartano

Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan tilallista ja esteettistä kokemusta sekä placemakingia kahdessa julkisessa tilassa Malmilla ja Malminkartanossa Helsingissä. Tutkimus arvioi kahden tapaustutkimuksen ja etnografisen kenttätyön avulla placemakingin kaupunkilaisille luomaa lisäarvoa Helsingin kaupungin nykyiseen kaupunkisuunnitteluun nähden. Tapaustutkimukset keskittyvät placemakingin mahdollisuuksiin ja riskeihin erityisesti tiivistyvillä kaupunkiuudistusalueilla. Tämän tutkimuksen tilaaja on Helsingin kaupungin kaupunkiympäristön toimialan maankäyttö- ja kaupunkirakenteen palvelukokonaisuuden maankäytön yleissuunnittelun yleiskaavoituksen yksikkö. Tämä tutkimus käsittelee kolmea tutkimuskysymystä. Se pyrkii ymmärtämään tutkittujen placemaking-hankkeiden vaikutusta kyseisten julkisten tilojen tilalliseen ja esteettiseen kokemukseen. Tutkimus käsittelee myös etnografisen prosessin myötä esille nousseita paikallisten ihmisten asenteita julkiseen tilaan, placemakingiin, tiivistämiseen ja kaupunkisuunnitteluun tutkituissa kaupunginosissa. Tutkimus arvioi placemakingin potentiaalia erityisesti kaupunkiuudistusalueiden julkisten tilojen tilallisen ja esteettisen kokemuksen parantamisessa. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys hyödyntää ihmismaantieteen ja kaupunkiestetiikan filosofian teorioita ja näkökulmia. Pohjaten paikan ja tilan käsitteiden tutkimukseen siinä käytetään tilallisen ja esteettisen kokemuksen käsitteitä julkisten tilojen aistiperäisten kokemusten ymmärtämiseksi. Lisäksi tutkimus jatkaa laadullisen tutkimuksen ja kaupunkisuunnittelun yhdistävää perinnettä. Tutkimuksen aineisto on kerätty etnografisessa kenttätyössä placemaking-hankkeiden aikana heinäkuusta lokakuuhun 2021. Kenttätyö sisälsi osallistuvaa havainnointia, epämuodollisia haastatteluja ja keskusteluja sekä autoetnografisia pohdintoja aistiperäisistä, tilallisista ja esteettisistä kokemuksista julkisessa tilassa. Tutkimuksen analyysit ja tulokset hyödyntävät etnografisen aineiston lisäksi placemaking-teoriaa. Tutkitut placemaking-hankkeet vaikuttivat tutkittujen julkisten tilojen tilalliseen ja esteettiseen kokemukseen maltillisesti. Hankkeet kuitenkin herättivät arvokkaita keskusteluja paikallisista näkökulmista ja tuottivat tärkeää paikkalähtöistä tietoa kaupunkisuunnittelijoille. Etnografinen prosessi nosti esiin paikallisissa yhteisöissä ilmeneviä sekä Helsingin kaupunkisuunnittelua ja kaupunkirakenteen tiivistämistä ymmärtäviä että vastustavia ajattelutapoja. Kriittiset ajattelutavat eivät kuitenkaan vaikuttaneet yhdistyvän tutkittavien ihmisten ajattelussa tutkittuihin hankkeisiin tai placemakingiin yleisesti. Toimet julkisten tilojen kehittämiseksi vihreämpään, elävämpään ja aktiivisempaan suuntaan päinvastoin hyväksyttiin ja toivotettiin tervetulleiksi lähes yksimielisesti. Tässä tutkimuksessa placemaking nähdäänkin soveltuvana keinona kehittää ja parantaa julkisen tilan kokemusta paikallisten ihmisten keskuudessa kaupunkiuudistusalueilla. Tämä tutkimus esittää kerätyn aineiston ja teoreettisen päättelyn valossa, että placemaking voi kaupunkikehittämisen menetelmänä ja filosofiana luoda lisäarvoa kaupunkisuunnitteluun Helsingissä. Placemaking täydentää asiantuntijavetoisia kaupunkisuunnittelun ja -rakentamisen prosesseja sekä parantaa julkisten tilojen kokemusta elävöittämällä niiden kokemuksellisia ja aistiperäisiä ominaispiirteitä. Placemakingin avulla tuotetaan paikkalähtöistä ymmärrystä alueiden olosuhteista ja asukkaiden toiveista, mistä on hyötyä pidemmän tähtäimen suunnittelussa. Sitä voidaan käyttää osallistamisen menetelmänä, joka antaa kaupunkilaisille enemmän toiminnan mahdollisuuksia ja nopeampia vaikutuksia kuin tavanomainen osallistaminen, minkä lisäksi se oikeuttaa julkisen tilan haltuunottoa yhteisöllisiin tarkoituksiin. Placemaking voi tehdä julkisesta tilasta turvallisempaa ja moniarvoisempaa laajentamalla sen käyttäjäkuntaa ja lisäämällä heikommassa asemassa olevien ryhmien läsnäoloa. Sitoutumalla yhteisölähtöiseen placemakingiin Helsingin kaupunki voi parantaa julkisia tilojaan monin tavoin sekä kehittää nykyisiä osallistamista ja kaupunkitilan suunnittelua toteuttaen strategista tavoitettaan edistää hyvää elämänlaatua kaupunkilaisille.