Life on the Streets: An Ethnographic Study of Homeless Substance Users’ Lives in Helsinki

Asunnottomuus on yksi suomalaisen yhteiskunnan haastavimmista ongelmista. Asunnottomuutta on luonnehdittu myös viheliäiseksi ongelmaksi sen monimuotoisuuden ja ilmiön pysyvyyden vuoksi. Pitkäjänteisen asunnottomuustyön ja asunnottomuuden vähentämiseen tähtäävien toimenpideohjelmien ansiosta asunnottomuus on laskenut Suomessa merkittävästi viime vuosikymmeninä. Toimenpiteistä huolimatta asunnottomuusongelmaa ei ole kyetty kuitenkaan täysin ratkaisemaan ja Suomessa elää edelleen tuhansia asunnottomia henkilöitä. Suomessa asunnottomuusilmiötä on pyritty selittämään sekä ihmisten henkilökohtaisilla ominaisuuksilla että rakenteellisilla tekijöillä. Ihmisen henkilökohtaisina, yksilöllisinä tekijöinä esiin nostetaan yleensä päihde- ja mielenterveysongelmat, muutokset perhe- ja parisuhteissa, vuokravelat ja ylivelkaantuneisuus. Suomessa merkittävin rakenteellinen tekijä asunnottomuudelle on kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen riittämättömyys ja puute. Kohtuuhintaisista asunnoista on pula varsinkin pääkaupunkiseudulla, jonne asunnottomuus keskittyy. Tässä etnografisessa tutkimuksessa asunnottomuutta lähestytään tarkastelemalla kahden asunnottoman päihdeongelmaisen miehen elämää ja heidän kokemuksiaan asunnottomuudesta Helsingissä. Tutkimus jakautuu kahteen osaan. Ensimmäisessä osiossa tarkastelun kohteena olivat miesten asunnottomuuspolut ja niihin vaikuttaneet tekijät. Lisäksi tarkastelun kohteena oli koti ja sen merkitys tutkimukseen osallistuneille henkilöille. Tutkimuksen toisessa osiossa tarkastelun kohteena olivat asunnottomien miesten arkielämät ja heidän selviytymisstrategiansa. Tutkimuksen aineisto on kerätty lokakuun 2015 ja maaliskuun 2016 välisenä aikana ja se koostui kentällä tapahtuvasta havainnoinnista ja strukturoimattomista haastatteluista. Aineisto analysoitiin temaattisen analyysin keinoin. Tutkimustulokset osoittavat, että miesten asunnottomuuspolut ovat monimutkaisia ja asunnottomuuden taustalla on monia, sekä yksilöön että yhteiskuntaan liittyviä tekijöitä. Traumaattisen lapsuus, koulutuksen ja työkokemuksen puute, pienituloisuus, luottotiedottomuus, päihdeongelmat ja sosiaalisten turvaverkkojen puute osaltaan selittävät miesten tämänhetkisiä tilanteita. Tutkimus havainnollistaa, että monet näistä yksilöllisistä tekijöistä liittyvät kuitenkin rakenteellisiin tekijöihin, kuten riittämättömään sosiaaliturvan tasoon ja ongelmiin sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuudessa. Nämä rakenteelliset tekijät, joista merkittävin on kohtuuhintaisten asuntojen puute, myös altistavat jo valmiiksi heikoissa asemissa olevia asunnottomuudelle. Tutkimukseen osallistuneiden miesten käsitykset kodista osoittavat, että asunto itsessään ei ole koti. Joissakin tilanteissa miehet asuivat mieluummin kaduilla, kuin heille osoitetuissa asunnoissa. Varsinaisen kodin puutteessa väliaikaisena kotina voi toimia esimerkiksi rappukäytävä tai vankila. Tutkimuksessa todetaan että, asunnottoman henkilön päivät koostuvat pitkälti yrityksistä tyydyttää perustarpeet. Tämän lisäksi tutkimukseen osallistuneiden miesten päivät koostuvat lisäansioiden hankkimisesta. Tutkimustulokset havainnollistavat, että miesten sosiaaliset kontaktit rajoittuvat ihmisiin, jotka myös käyttävät päihteitä, tai ovat muutoin samassa tilanteessa. Nämä sosiaaliset kontaktit ovat kuitenkin myös väkivallan uhalla sävytettyjä.