Tämän tutkielman kysymyksenasetteluiden tavoitteena on selvittää, miten ruotsinkielinen koronavirusta koskeva kriisiviestintä toteutuu käytännössä valtioneuvoston kansliassa. Lisäksi tarkastellaan, onko valtioneuvoston kanslian nettisivuilla yhtä monta ruotsinkielistä tiedotetta kuin suomenkielisiä ja missä aikaikkunassa ruotsinkieliset tiedotteet on julkaistu. Näistä ruotsinkielisistä tiedotteista analysoidaan myös selkokielisyyden piirteitä.
Tutkielman teoriataustana toimivat erityisesti Jannika Lassuksen (2017) artikkelit, joissa syvennytään ruotsinkieliseen viranomaiskieleen ja viranomaisteksteihin Suomessa. Lisäksi Hedlundin (2006) ja Sommardahlin (2012) julkaisut selkokielen kriteereistä toimivat sekä teoriana että analyysipohjana tutkimukselle.
Aineistona tutkimuksessa on käytetty sähköpostikeskustelua valtioneuvoston kanslian kanssa sekä kahdeksaa tiedotetta, jotka on julkaistu valtioneuvoston kanslian nettisivuilla ajalla 16.3.2020-15.4.2020. Kyseiset tiedotteet käsittelevät poikkeusoloja ja rajoituksia Suomessa.
Tutkimusmenetelmä on laadullinen sisällönanalyysi. Havainnot valtioneuvoston kanslian kanssa käydystä sähköpostikeskustelusta teemoitellaan, samoin huomiot ruotsinkielisten tiedotteiden määrästä ja julkaisuajankohdista. Virallista menetelmää selkokielianalyysille ei ole, joten tiedotteiden tarkempi analysointi perustuu Hedlundin (2006) ja Sommardahlin (2012) julkaisuissa esitettyihin selkokieltä koskeviin sääntöihin ja ohjeisiin.
Tutkimuksen keskeiset tulokset ovat, että valtioneuvoston kanslian kaksikielinen kriisiviestintä noudattaa kielilakia (423/2003) siltä osin, että yksilön hengen, terveyden ja turvallisuuden kannalta oleellinen tieto on annettu molemmilla kansalliskielillä: kaikista suomenkielisistä tiedotteista on annettu siis myös ruotsinkielinen vastine. Kahdeksasta tutkimuksessa käytetystä tiedotteesta seitsemän on julkaistu ruotsiksi alle kahdessa tunnissa suomenkielisen alkuperäistekstin julkaisemisen jälkeen, eli valtioneuvoston kanslian voidaan nähdä myös noudattavan sen tehostetun viestinnän periaatteita oikea-aikaisella viestinnällään. Selkokielianalyysi osoittaa kuitenkin, ettei hallintolain (434/2003) 9 § säädetty velvoite asiallisesta, selkeästä ja ymmärrettävästä kielestä täysin täyty ruotsinkielisissä tiedotteissa. Selkokielen periaatteisiin kuuluu esimerkiksi lyhyiden lauseiden kirjoittaminen, mutta analysoidussa materiaalissa havaitaan jopa 46 sanasta muodostuva lause. Myöskään selkokielen vaatimus erikoistermien selittämisestä ei aina täyty analysoiduissa tiedotteissa.
