Osallisuusdiskurssit lasten eriarvoisuutta käsittelevissä mielipidekirjoituksissa

Osallisuuden käsitteen ymmärtäminen ja sen linkittyminen yhdenvertaisuuteen korostuu kasvatuksen ja koulutuksen muuttuessa yhä monimuotoisemmaksi. Osallisuus on nostettu yhdeksi eriarvoisuuden torjumisen vastavoimaksi ja vaatii näin ollen toteutuakseen vahvaa tietopohjaa yhdenvertaisuudesta. Osallisuus ei kuitenkaan tutkimusten mukaan toteudu yhdenvertaisesti ja lapsilla on eriarvoisia mahdollisuuksia kuulua ja liittyä osaksi ryhmää. Tutkimuksessani tarkastelen osallisuutta suhteessa eriarvoisuuden kysymyksiin. Tämän tutkimuksen tutkimustehtävänä on eritellä ja löytää osallisuudelle annettuja merkityksiä, kuvauksia ja ratkaisuja yhdenvertaisuuden näkökulmasta sekä tarkastella niiden rakentumista. Tutkimuksen aineistona oli viisitoista Helsingin sanomien mielipidekirjoitusta vuosilta 2011–2021. Sanomalehtien mielipidekirjoitukset toimivat foorumina ajankohtaisille kasvatuksen ja koulutuksen teemoille. Tietyssä kontekstissa tuotettujen, vaikuttamiseen tarkoitettujen mielipidekirjoitusten avulla yksilön kokemusmaailmaa voidaan tarkastella siihen yhdistyvien suurempien yhteiskunnallisten kysymysten kautta. Mielipidekirjoituksista oli tunnistettavissa eriarvoisuuden ulottuvuuksia koulutuksen ja kasvatuksen kontekstissa. Tutkimusaineistossa osallisuus kuvattiin kolmen (3) diskurssin kautta: osallisuus vahvistavana, rajoitettu osallisuus sekä osallisuus velvollisuuksina ja kirjauksina. Ratkaisuja rakennettiin viiden (5) diskurssin kautta: yksilöllisyys, kuuleminen, kuuluminen, vastuu sekä investointi. Kirjoittajina erottuivat erityisesti vanhemmat ja asiantuntijat. Analysoin aineistoa diskurssianalyyttisessä viitekehyksessä erottaen laajempia osallisuutta kuvaavia ja tuottavia diskursseja. Ratkaisuja tarkastelin tämän lisäksi myös retorisen analyysin keinoin, mikä mahdollisti niiden rakentumisen tarkemman kielellisen tarkastelun. Tutkimukseni perusteella osallisuus tunnistetaan vahvistavana voimana, oppimisen edellytyksenä sekä porttina yhdenvertaisuuteen. Osallisuus ei kuitenkaan käytännössä toteudu yhdenvertaisesti. Resurssien eriarvoisuus ja eksistentiaalinen eriarvoisuus ovat tunnistettavia eriarvoisuuden muotoja mielipidekirjoitusten osallisuuskuvauksissa. Kirjoituksissa esiintyy lasten kuulumattomuuden kokemuksia, jotka palautuvat erivertaiseen asemaan yhteiskunnassa. Ratkaisuja rakentavat diskurssit kytkeytyvät yhteiskunnallisiin arvokysymyksiin taloudellisista intresseistä, ymmärryksen lisäämisestä sekä etuoikeudesta tulla kuulluksi. Ratkaisuna esiintyy myös vaade lasten ja nuorten kanssa työskenteleville opettajille, ohjaajille ja aikuisille jatkuvasta itsensä kehittämisestä sekä eriarvoisuutta ylläpitävien käytäntöjen purkamisesta. Opettajien on osallisuuspedagogiikan lisäksi tunnettava ja tunnistettava syrjiviä käytäntöjä, rakenteita sekä ihmisten välisiä erotteluja. On ensiarvoisen tärkeää, että osallisuuden ulottuvuudet ja lasten erilaiset mahdollisuudet saada osallisuuden kokemuksia tunnistetaan ja tehdään näkyväksi.