Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella arvonlisäveron vähennysoikeus ei sovellu holdingyhtiön tytäryhtiöosakkeiden hankinta- tai myyntikustannuksiin, ellei kuluilla ole suoraa ja välitöntä yhteyttä yhtiön verolliseen liiketoimintaan. Suoran ja välittömän yhteyden kriteerin soveltaminen on kuitenkin käytännössä osoittautunut hyvin hankalaksi, eikä unionin tuomioistuin ole onnistunut kehittämään myynti- ja hankintakulujen vähennyskelpoisuuteen liittyvästä sääntelystä yhdenmukaista. Tämä on johtanut epäjohdonmukaisiin tulkintoihin unionin tuomioistuimen ratkaisuissa, minkä seurauksena vähennysoikeuteen liittyviä kriteerejä on tulkittu ristiriitaisesti Euroopan unionin jäsenvaltiossa, mukaan lukien Suomessa.
Tämä tutkielma pyrkii vastaaman kysymykseen siitä, miten holdingyhtiön tytäryhtiöosakkeiden myynti- ja hankintakulujen arvonlisäveron vähennysoikeus käytännössä syntyy, mistä vähennysoikeuteen liittyvä tulkintaepävarmuus johtuu ja miten vähennysoikeuteen liittyvää lainsäädäntöä tulisi selkeyttää. Tutkielma osoittaa, että vähennysoikeuteen liittyvän epäselvän oikeuskäytännön johdosta oikeusvarmuus ja arvonlisäverotuksen neutraalisuus on kärsinyt, mikä on huolestuttavaa eurooppalaisen arvonlisäverojärjestelmän toimivuuden kannalta. Jotta yhtenäinen tulkinta kaikissa jäsenmaissa on mahdollista, tulee vähennysoikeuteen liittyvät tulkintaongelmat ratkaista selkeyttämällä vähennysoikeuteen liittyviä oikeussääntöjä unionin tasolla.
