Lainsäädännölliset uudistukset ja myönteisempi asenneilmapiiri ovat mahdollistaneet yhä useammalle samaa sukupuolta olevalle parille yhteisen vanhemmuuden eri maissa. Myös Suomessa samaa sukupuolta olevien parien lapsiperheiden määrä on kasvanut koko 2000-luvun ajan. Samalla on yleistynyt näiden perheiden kansainvälinen tutkimus, jossa on tarkasteltu muun muassa muuttuvia perhekäsityksiä, perhesuhteiden dynamiikkaa, parien lastenhankinnan keinoja ja esteitä sekä lasten hyvinvointia. Tutkimus on ollut pääasiassa laadullista. Tilastollisia tutkimuksia samaa sukupuolta olevien parien lastenhankinnasta on tehty vain yksittäisiä Pohjoismaissa, eikä yhtäkään Suomessa. Naisparien välisiä sosioekonomisia eroja lastenhankinnassa on tutkittu aiemmin vasta yhdessä tilastollisessa tutkimuksessa Ruotsissa.
Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää naisparien lastenhankintaa suomalaisella väestötason rekisteriaineistolla. Tutkimus kartoittaa naisparien ensimmäisen lapsen saantia rekisteröidyn parisuhteen ensimmäisen viiden vuoden aikana vuosien 2006–2010 ja 2011–2015 liittokohorteissa. Lastenhankintaa liitossa tarkastellaan koulutustaustan ja aiempien lasten olemassaolon mukaan. Lisäksi tutkimus tarkastelee, millä juridisella menettelyllä ja kuinka pian lapsen syntymän jälkeen lapsen biologisen äidin naispuolinen puoliso on vahvistanut vanhemmuutensa lapseen. Tutkimuksen aineistoina on Tilastokeskuksen perhetilastoista kootut kaksi naisparien rekisteriaineistoa, ja yksi eri sukupuolta olevien avioparien rekisteriaineisto, johon naisparien tuloksia verrataan. Menetelminä käytetään Kaplan-Meier-estimaattia ja Coxin suhteellisten vaarojen mallia.
Tutkimuksen mukaan naisparien todennäköisyys saada lapsi rekisteröidyn parisuhteen ensimmäisen viiden vuoden aikana kasvoi liittokohorttien välillä. Molemmissa liittokohorteissa lapsen sai todennäköisimmin naispari, jonka osapuolista ainakin toinen oli suorittanut korkea-asteen tutkinnon. Lastenhankinnassa oli eroja myös aiempien lasten olemassaolon mukaan. Lapsen sai kummassakin liittokohortissa todennäköisimmin naispari, jonka kummallakaan osapuolella ei ollut ennestään lasta. Vuoden 2020 lopun naisparien alaikäisistä lapsista valtaosa oli adoptoitu perheen sisällä. Sisäisen adoption mahdollistaneen lain voimaantulon jälkeen syntyneet lapset oli pääsääntöisesti adoptoitu alle vuoden ikäisinä, kun ennen lakia syntyneet lapset oli adoptoitu vanhempina. Suurin osa vuonna 2020 syntyneistä lapsista oli vahvistettu naisparien yhteisiksi äitiyslain perusteella.
Lainsäädännön ja yhteiskunnallisen tuki- ja palvelujärjestelmän uudistusten suunnittelussa tulisi jatkaa naisparien lastenhankinnan mahdollisuuksien tukemista. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää parien yhdenvertaisuuteen etsimällä käytäntöjä, jotka parantaisivat myös matalammin koulutettujen parien mahdollisuuksia hankkia halutessaan lapsia.
