Tutkimuksessa käsitellään suullisen käsittelyn järjestämisen edellytyksiä veroasioissa. Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain (808/2019) 57 §:n mukaan hallintotuomioistuimessa voidaan järjestää suullinen käsittely. Verotusta koskevat asiat käsitellään hallintoprosessissa pääsääntöisesti kirjallisen selvityksen perusteella ja lisäksi hallintotuomioistuimet hylkäävät suurimman osan vaatimuksista, jotka koskevat suullisen käsittelyn järjestämistä veroasiassa. Suullisia käsittelyjä järjestetään kuitenkin vuosittain myös veroasioiden asiaryhmässä. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, milloin veroasiassa on järjestettävä suullinen käsittely hallintotuomioistuimessa. Tutkimuksen metodi on lainopillinen.
Suullinen käsittely turvaa osaltaan oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumisen ja sen järjestämiseen liittyvässä harkinnassa on otettava huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen (SopS 19/1990) 6(1) artikla sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen asiaa koskeva oikeuskäytäntö. Oikeudenmukainen oikeudenkäynti turvataan myös Suomen perustuslaissa (731/1999) ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa (2012/C 326/02). Ihmisoikeustuomioistuin on antanut kolme Suomea koskevaa tuomiota, joissa verotukseen liittyvän asian on katsottu kuuluvan ihmisoikeussopimuksen 6(1) artiklan soveltamisalaan, kun asiassa oli määrätty verokorotus. Suullista käsittelyä koskevan vaatimuksen hylkääminen ei näissä tilanteissa kuitenkaan aina ole johtanut siihen, että ihmisoikeussopimuksen 6(1) artiklaa olisi loukattu, vaan arvio suullisen käsittelyn järjestämisvelvollisuudesta liittyy tapauksen tosiasiallisiin olosuhteisiin. Lisäksi korkein hallinto-oikeus on antanut kaksi vuosikirjapäätöstä, KHO 2007:67 ja KHO 2007:68, joissa veroasioihin liittyvää suullisen käsittelyn järjestämisvelvollisuutta on arvioitu suomalaisessa hallintoprosessissa ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella.
Helsingin hallinto-oikeus on myöntänyt tutkimusta varten tutkimusluvan. Tutkimuslupa koskee vuosina 2014–2021 annettuja Helsingin hallinto-oikeuden päätöksiä, joissa kysymys suullisen käsittelyn järjestämisestä on ollut ratkaistavana veroasiassa. Päätösten perusteella voidaan todeta, että edellytykset suullisen käsittelyn järjestämiselle veroasioissa vaikuttaisivat olevan olemassa lähtökohtaisesti niissä tilanteissa, joissa suullisen käsittelyn järjestämistä on vaadittu asian ratkaisun kannalta olennaisen ja epäselvän tosiseikan selvittämiseksi. Suullisella käsittelyllä tavoitellaankin konkreettisesti asian selvittämistä, eikä näin ollen suullista käsittelyä ole yleensä tarpeen järjestää, jos vaatimus suullisen käsittelyn järjestämisestä liittyy muuhun kuin tähän. Tästä syystä suullista käsittelyä ei myöskään ole tarpeen järjestää, jos esimerkiksi nimetyt todistajat eivät tosiasiassa ole sellaisessa asemassa, että heillä voisi olla epäselvän tosiseikan selvittämiseksi tarvittavaa tietoa tai jos heidän todistusteemoillaan ei ole yhteyttä epäselvään tosiseikkaan. Viime kädessä suullisen käsittelyn järjestämisvelvollisuus vaikuttaisi tutkimuksen perusteella määräytyvän tapauskohtaisen kokonaisharkinnan perusteella.
