Tässä tutkimuksessa tarkastellaan velvoitetta tunnistaa asiakas ja todentaa tämän henkilöllisyys erityisesti siitä näkökulmasta, jossa asiakas tekee vakuutussopimuksen vakuutusmeklarin kautta. Asiakkaan tunnistamisesta ja henkilöllisyyden todentamisesta säädetään laissa rahanpesun ja terrorismin rahoituksen estämisestä. Tarkasteltavana on erityisesti se, voiko vakuutuksenantaja vapautua rahanpesulain mukaisesta vastuusta tunnistaa asiakas ja todentaa tämän henkilöllisyys, mikäli vakuutusmeklari on jo tunnistanut asiakkaan.
Tutkimuksen näkökulmasta on tärkeää ymmärtää ero asiakkaan tuntemisen ja asiakkaan tunnistamisen käsitteiden välillä. Asiakkaan tunteminen on koko asiakassuhteen ajan jatkuvaa tietojen hankkimista asiakkaan liiketoiminnasta, jonka tavoitteena on tunnistaa epäilyttäviä liiketoimia. Asiakkaan tunnistaminen puolestaan on yksi osa asiakkaan tuntemisvelvoitteita, ja sen avulla varmistutaan, että asiakas on se, kuka väittää olevansa ja tällä on oikeus tehdä kyseinen oikeustoimi.
Rahanpesulain 3:2 mukaan vakuutuksenantajalla on velvollisuus tunnistaa asiakas ja todentaa asiakkaan henkilöllisyys asiakassuhdetta aloitettaessa. Asiakassuhteen aloittaminen tarkoittaa vakuutuksenantajan näkökulmasta vakuutussopimuksen solmimista. Tämä tarkoittaa, että vakuutuksenantajan tulee tunnistaa asiakas ja todentaa tämän henkilöllisyys ennen vakuutussopimuksen tekemistä. Myös vakuutusmeklari on rahanpesulain 3:2 mukaan velvollinen tunnistamaan asiakkaansa ja todentamaan asiakkaidensa henkilöllisyyden asiakassuhdetta aloitettaessa. Tämä tarkoittaa sitä, että mikäli vakuutusmeklari ei voi täyttää tunnistamis- ja todentamisvelvoitetta vakuutuksenantajan puolesta, johtaa tämä siihen, että asiakas joutuu tunnistautumaan kahteen kertaan hankkiessaan vakuutussopimusta vakuutusmeklarin kautta.
Tutkimuksen aikana havaitaan, että rahanpesulain säännökset jättävät tutkimuksen aihepiirin osalta tulkinnan varaa, joten tämän vuoksi tutkimuksessa tarkastellaan myös niitä hallinnollisia seuraamuksia, joita Finanssivalvonta voi tarvittaessa määrätä vakuutuksenantajalle asiakkaan tunnistamis- ja todentamisvelvoitteen laiminlyönnistä. Mikäli vakuutuksenantaja lain säännösten tulkinnanvaraisuudesta huolimatta luottaa siihen, että vakuutusmeklari on jo tunnistanut asiakkaan, ottaa hän riskin hallinnollisten seuraamusten saamisesta. Kyseisiä hallinnollisia seuraamuksia ovat rikemaksu, seuraamusmaksu sekä julkinen varoitus. Hallinnollisista seuraamuksista on säädetty sekä rahanpesulaissa että Finanssivalvonnasta annetussa laissa. Tutkimuksessa nostetaan esille myös niitä periaatteita, joita Finanssivalvonta ottaa huomioon hallinnollisten seuraamusten ankaruutta arvioidessaan.
