Koulujen yhteistoiminnan luonne ja olosuhteet kompleksisten ja adaptiivisten systeemien teorian näkökulmasta: Innovatiivinen koulu vakaassa ja epävakaassa tilassa

Tausta: Kompleksisuusteoria kuvaa ympäristöönsä adaptoituvaa ja kehittyvää järjestelmää kompleksisena adaptiivisena (CAS) systeeminä, jossa uudistuminen esitetään kollektiivisena ja systeemisenä prosessina, saaden alkunsa olosuhteiden muutosten aiheuttamasta epävakaasta tilasta. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kompleksisuusteoreettisen viitekehyksen ja Innovatiivisen koulun mallin valossa viiden Suomessa toimivan peruskoulun opettajien kokemuksia yhteistoiminnan luonteesta ja olosuhteista vakaassa ja epävakaassa tilassa. Ongelmat: Tutkimuksen tavoitteena on selvittää millä tavalla opettajat kuvaavat yhteistyötä, johtamista, osaamista ja osaamisen kehittämistä, verkostoissa toimimista, sekä resursseja vakaassa ja epävakaassa tilassa, ja miten kyseiset osatekijät muuttuvat pakotetun korona-ajan uudistumisen myötä. Menetelmät: Aineisto koostuu syksyllä 2019 kerätyistä kyselyistä (n=61) ja toukokuussa 2020 toteutetuista haastatteluista (n=10). Aineiston analyysissa hyödynnetään laadullista sisällönanalyysia. Tulokset: Tutkimuksen tuloksissa opettajien kokemusten avulla tunnistettiin seuraavaa: 1) Opettajat toteuttivat lähiopetuksessa yhteistyötä eriasteisesti tiimityön rakenteita hyödyntäen. Etäopetuksen aikana opettajat muuttivat joko johdetusti tai itseorganisoituvasti ja tarvelähtöisesti tiimityöskentelytapojaan teknologian mahdollisuuksia hyödyntäen. 2) Johtamisessa sekä ylemmän johdon että koulun oman johdon ohjaus tai ohjauksen puute etäopetukseen reagoimisessa korostuivat. 3) Osaamisessa oli nähtävissä sekä riittävää että puutteellista tasoa sekä lähi- että etäopetuksen aikana. Etäopetusjakso teki läpinäkyväksi erot erityisesti opettajien digipedagogisessa osaamisessa. Teknologian käyttöönottoa ja opettajien osaamisen kehittymistä tukivat lähi- ja etäopetusaikana opettajien oppimis- ja kehittämistoimet, sekä osaamisen jakaminen. Kehittämisilmapiirissä sekä kehittämiseen suhtautumisessa oli etäopetuksessa nähtävissä myönteisiä muutoksia 4) Verkostotoiminnassa korostui sekä yhteistyö vanhempien kanssa että opettajien omista verkostoista ja teknologiavälitteisistä alustoista ja ryhmistä saatu osaaminen ja sisältö. Yhteistyö perheiden kanssa korostui erityisesti etäopetuksen aikana. 5) Lähiopetuksessa puutteelliset resurssit korostuivat, epäopetuksessa puolestaan korostuivat oppilaiden omat ja koulujen lainaamat laiteresurssit, muuttuneet toiminnan tilat, sekä työajan kasvu. Tarkastelu/merkitys: Etäopetus muodostui koulun toimijoita sekä toimintoja läpileikkaavaksi kehittämiskohteeksi. Yhteinen kehittämistarve yhdisti työyhteisöjä ja verkostoja, kuten perheitä ja koko koulutusjärjestelmää. Pakon myötä toteutettu kehittämistoiminta sai aikaan osaamisen kehittymistä sekä muutoksia suhtautumisessa oman toiminnan kehittämiseen ja teknologian pedagogiseen käyttöön. Opettajat nojautuivat myös kollegojen tukeen ja tunnistivat sen merkityksen aiempaa vahvemmin. Nopea muutos ja teknologiavälitteisyys aiheuttivat samalla negatiivisia muutoksia, kuten kuormitusta. Sekä yksilön että yhteisöjen tasolla kehitettyjä koulun toimintaa tukevia käytänteitä tulisi hyödyntää post-korona ajan opetuksen ja vuorovaikutuksen kehittämisessä.